Agiliitoa päin persettä...

... ja perseestä poispäin. ;)

Siinä oli viimeisimmän Sannan valmennuksen oppi tiivistettynä. "Ei toi koira katso sun käsiä, se katsoo sun lantiota. Sä voisit ohjata sitä kädet taskussa pelkällä lantiolla." Että näin. Eli kun työnnän lantiota kohti koiraa, se siirtyy minusta kauemmas ja päinvastoin. Pitäisköhän meditaation lisäksi alkaa harrastaa jotain latinotanssia, että oppis hallinnoimaan tota pers... eiku lantiota. ;)

Rata näytti suunilleen tältä:
(9/19 hyppy ei kyllä ole piirroksessa kohdallaan, ei ollut linjassa tuon 2/7 hypyn kanssa, vaan lähempänä suoraa putkea...)

Radan kävelyssä mietin 2-3-4 välille valssia tai poispäinkääntöä ja päädyin poispäinkääntöön. Persjättö osoittautui kuitenkin siinä paremmaksi, koiralle tuli lyhyempi kaarros ja itse pääsi liikkumaan koko ajan radan mukaisesti. Hypyt 6 ja 7 osoittautuivat yllättäen radan hankalimmaksi kohdaksi. Jos otti koiran yhtään väärin putkesta ulos ja 6-hypylle, se ohitti aina 7-hypyn ja suuntasi Pason tapauksessa suoraan puomille, kun esim. Rico hönki suoraan putkeen. Todella tarkkaa käskytystä ja ohjausta sai tehdä tässä kohtaa, että maxikoirat mahtuivat tuonne väliin ja älysivät hypätä molemmat hypyt. Tässä se lantio-ohjaus tuli meillä todella tarpeeseen! Siitä eteenpäin 12-hypylle asti meillä sujuikin ihan hienosti, sieltä kurvattiin suoraan takaisin puomille ja loppusuoralle, kun Paso ei vielä osaa pujottelua. Eli tehtiin rata 1-12, 17-21. Loppusuorassa (19-21) oli toivomisen varaa (osuttiin noista esteistä vaan keskimmäiseen...) mutta siihen ei ruvettu sen kummemmin enää puuttumaan kun Paso oli jo aika väsyksissä ja aikakin loppui. Tuommoista voisi kyllä omissa treeneissä vähän harjoitella, viistoilla esteillä etenmistä siis...

Suurin osa treenistä tuli videollekin, sieltä voi katsella miten se perseohjaus sujuu... ;) *klik*

Kauhean hyvillä mielin lähdettiin pois treenistä molemmat. Mie olin taas onnistunut meditoitumaan tyyneen, rauhalliseen ja onnelliseen olotilaan ja koira toimi kun ajatus. <3 Sannakin kehui, että Paso on kehittynyt valtavasti. Mie kyllä epäilen, että Paso on ollut yhtä hyvä aina, mie vaan opin hiljalleen sitä ohjaamaan...

Hyvän mielen aksaa. Ja vähän huonommankin...

Huonommasta on aloitettava...

Tiistaina oltiin Pason kanssa ekaa kertaa meidän uudessa treeniryhmässä. Tai siis eihän se sillai ole uusi, sama ryhmä minkä treenejä itse olen vetänyt viime syksystä asti ja Paso on kyllä aina ollut mukana hengailemassa ja välillä tehnytkin jotain. Mutta nyt oltiin ekaa kertaa ihan silleen treenaajina mukana. :) Eli puolet kerroista vedän treenejä, puolet vetää Johanna, jolloin me Pason kanssa treenaillaan.

Aiheena oli ohjaustekniikka ja tarkemmin poispäinkäännös sekä pakkovalssi. Tämmöttiset kuviot Johanna oli meille laatinut:

Meillähän ensimmäinen probleemi tuli jo, kun Paso säntäsi ykköshypyn jälkeen suoraan puomille ja kontaktille, kun tiesi siellä odottavan palkan... Aika tiukan haltuunoton sai tehdä ja käskyttää, että sai herran menemään putken kautta. Ja sitten mie en jotenkaan millään meinannut osata 4-5 välin poispäinkäännöstä, vaikka ennen meidän vuoroa sitä Pason kanssa harjoiteltiin sekä kuivaharjoitteluna että hyppy+putki yhdistelmällä ja se meni ihan hienosti. Mut jotenkin vaan koko ajan joko jätin 4-hypyn ohjaamatta ja Paso tuli ohi tai sitten juoksin sen  päälle ja työnsin 5-hypyn ohi tai jotain... Hö. No onnistui se sit jotenkinlopulta, mut ei kauheen sujuvasti. :(

Sitten pakkovalssi 7-hypylle onnistui jotenkin, mutta en saanut millään Pasoa putkeen. Jostain syystä se alkoi tähytä ylös puomille ja hyppäsikin sinne pari kertaa, kuten myös putken päälle ja ties mihin. Ja taisi se jonkun kerran mennä vääräänkin päähän. Ja sitten kun se piti saattaa niin pitkälle että meni putkeen, en ehtinyt enää 9-hypylle pakkovalssiin ja taas myö sekoiltiin. Hö.

Jos mie sähläsin (niinkun teinkin) niin kyllä sähelsi Pasokin. Tuntui hetkittäin, että korvat lepatti vaan koristeena ja se senkun säntäili ympäriinsä. Tai teki se ihan hyvääkin työtä kyllä hetkittäin ja kontaktit oli hienot. Mutta mielentila oli ihan väärä treenaamiseen. Meillä molemmilla. Tiedä sitten, kummalla oli ensin, mutta lopputulos oli huono. Paso otti kierroksia jo autossa, kun kentällä oli paljon ja uusiakin koiria. Lisäksi se ei ole tottunut odottamaan niin pitkään, nyt yli tunti meni ennenkuin pääsi treenaamaan, kun oltiin melkein viimeisiä vuorossa. Tavallisestihan treenaillaan yksin / jonkun kanssa kahden joten nopeasti pääsee asiaan ja on rauhallista. Paso selkeästi reagoi sitten "sähläämällä" kun on jotain uutta ja jännää. Eli normaalistikin hurjaan vauhtiin tulee jotenkin vielä 50% lisää ja kuuntelua katoaa ainakin saman verran... Eikä asiaa varmaan auttanut sekään, että ei oltu aamulla ehditty lenkillekään. Tais olla kaikki mahdollinen siis meidän treenaamista vastaan. :(

Mutta siltikin. Mun pitäis vaan muistaa, että se oikeasti on vielä nuori ja kokematon, vaikka hyvänä päivänä osaakin ihan mahdottoman paljon ja hienosti. Muuten vaadin siltä liikaa ja sitten hermostun kun se ei teekään (koska ei osaa / ymmärrä / ole varma). Ja kun minä hermostun, se alkaa vaan sählätä lisää.  Ja kierre on valmis. Ei kauheen hyvät treenit siis, vaikkakin näin jälkeenpäin ajateltuna olosuhteisiin nähden saatiin tehtyä kuitenkin aika hyvin juttuja. Mutta oppia ikä kaikki. Ensi kerralla kun lähtee lepattamaan jommalla kummalla, yritän vaan muistaa vetää syvään henkeä ja laskea kymmeneen. Tai sataan(tuhanteen). Tai jätetään sitten vaikka treenaamatta jos ollaan väärässä mielentilassa. Paso parka. Onneksi se on anteeksiantavainen. <3

Mutta siihen hyvänmielen aksaan. :) Tänään mentiin Johannan kanssa kahdestaan kentälle ja rakennettiin sama harjoitus, koska en tosiaankaan ollut omaan suoritukseeni tyytyväinen tiistaina. Johannakin sanoi tuosta koiraan hermostumisesta ja ihan aiheesta sanoikin. Hyvä keskustella noista jutuista. Vaikka tiesinhän nuo kaikki (yllä kirjoitetut) asiat jo muutenkin, mutta hyvä niitä on kuulla myös joltain muultakin. Menee ehkä oppi paremmin perille. ;) Mahtavaa, kun on ystäviä, jotka uskaltaa sanoa suoraan juttuja!

Ja nyt päästiin tekemään harjoitus paljon paremmalla mielellä ja molemmilla oli hauskaa! Poispäinkäännös onnistui nyt ensimmäistä kertaa lukuunottamatta ihan hienosti joka kerta, samoin pakkovalssit kun vaan olin tarkka ajoituksesta. Liian aikainen liikkuminen saa Pason väärälle puolelle hyppyä, liian myöhäinen taas tekee pitkän kaarroksen. 8-putkeen oli edelleen jotenkin vaikea osua ja Pasoa piti kovin sinne saatella. Mietin sitten, josko sen olisi vaikea hahmottaa putken suuta, kun ympärillä on puomin jalkoja yms. rakenteita? 

Lopuksi Paso teki vielä keppejä, yksi verkko keskeltä oli pois, eikä tyhjä väli edes hidastanut vauhtia. Ja hienosti Paso haki aloituksen eri kulmistakin. :)

Huomenna mennäänkin taas Sannan agivalmennukseen. Samalla hyvällä mielellä kun tänään. :)

... hetkittäin tuntuu, että tämän koiran kanssa treenaaminen on lähinnä mielenhallintaa... Oman pääkopan kun saa järjestykseen mielen tyyneksi, niin loppu sujuukin sitten itsestään. Pitäsköhän alkaa meditoida?