Agilitya x2

Viikonloppuna osallistuimme Pason kanssa Tuula Suomalaisen pitämään alueelliseen agilityvalmennukseen, joka on suunnattu erityisesti pennuille ja nuorille koirille. Emme oikeasti ole ko. valmennusrenkaassa mukana, mutta tällä kertaa valmennus järjestettiin oman seuramme kentällä ja siellä oli tavallista enemmän peruutuksia ja poisjääntejä, joten paikkoja vapautui "ylimääräisille" treenaajille. Ja täytyypä sanoa, että oli todella, todella hyvä ja antoisa koulutus!

Aiheena oli takaaleikkaus, persjättö sekä päällejuoksu ja tämän näköisen pikku radan rakensimme (hyppy 10 on myös hyppy 1, toisesta suunnasta):

 

Aluksi harjoiteltiin pelkkää päällejuoksua alareunan kolmella hypyllä. Aloitettiin ihan alkuräjähdyksestä yhdellä esteellä, sitten lisättiin toinen ja lopuksi kolmaskin kuvioon mukaan ja kaikki tehtiin myös samantien molempiin suuntiin. Ohjauskuviona päällejuoksu oli mulle ihan uusi, en ollut koskaan tehnyt. Siis oikeanlaista, semmoisia päällejuoksuja, joissa ohjaaja juoksee koiran päälle on tullut tehtyä jokunen... ;) Paso hoksasi homman idean tosi nopeasti, mutta minä olin enimmäkseen koko ajan liian hidas. Ja vaikeaa oli, kun olisi pitänyt yläkroppaa kääntää taaksepäin, mutta pitää jalat ja jalkaterät osoittamassa eteenpäin ja sitten vielä juosta samaan aikaan... xD Että semmoinen aamuvoimistelu. Mut pitänee harjoitella lisää, oli ihan tehokas ohjauskuvio kyllä!
Seuraavaksi oli vuorossa takaaleikkaus- ja persjättöharjoittelu, jota varten siirrettiin kepit pois tieltä ja putken 5 päätä kohti 7-hyppyä ikäänkuin U-putkeksi. Ja sitten mentiin 7 - 5 - 6 - 3, takaaleikkaus / persjättö 6-hypyllä. Kokeiltiin myös takaaleikkaus linjaten ja linjaamatta. Pason käännös 3-putkea kohti tuli kaikista pienimmäksi persjätöllä ja nopealla liikkumisella kohti putkea. Toiseksi pienin käännös tuli linjaamalla, mutta siinä mun piti olla tarkkana että ajoitus osui nappiin. Tehtiin tietysti sama kuvio myös toiseen suuntaan. Hirmuisen tehokasta tekniikkatreeniä nimenomaan ohjaajalle, koirallahan oli oikein kivaa ja helppoa koko ajan. Tämmöistä tartteis ihan tosi paljon enemmän itselleen, että oppis joskus edes jonkun kuvion suorittamaan kunnolla!!

Lopuksi tehtiin ratapiirroksen mukainen pätkä. Paso alkoi selvästi olla vähän aivoväsynyt, joten suoran putken jälkeen se lähtikin rallattamaan samaa vauhtia onneissaan ympäri kenttää... Ei ihan osuttu neloshyppyyn sitten... ;) Ja olis kuulemma hyvä opettaa putkijarrutus... xD Myös vitosputkeen viennissä tuli sählinkiä, putken jälkeen persjättö (ehdimpäs, vaikka piti saattaa putkelle) ja takaakiertoon hyvin. Sit 7-hyppyyn mennessä mie unohdin radan joten tein yhden ylimääräisen välistävedon (joka kyllä meni tosi nappiin!). Kepit hienosti kuudella verkolla ja 9-10 välissä päällejuoksun kertaus. Jotenkin räpiköitiin loppuun asti, vaikka molemmilla keskittyminen hajosikin. Kiva rata, kiva koulutus, hyvä fiilis jäi!

 

Tiistaina oli sitten vuorossa ihan oman ryhmän agitreenit ja rataharjoitus. Koko treeni alkoi jo aamusta vähän onnettomien tähtien alla, kun säädettiin lapsenvahtien kanssa. Kerran oli jo sovittu, että otan lapset mukaan kentälle, treenaan ite viimeisenä kunhan isä on hakenut mukulat pois kentältä. Sitten kuitenkin mummo suostui jäämään hoitajaksi sillä ehdolla, että lainaan autoa että hän pääsee sitten ompelukurssilleen, joka alkaisi reilua tuntia meidän treenien alkamisen jälkeen. No ajattelin, että ehdinhän tuota, jos treenataan ekana ja lähdetään sitten heti pois. Välillä jo ajattelin, että ei hitto, en lähde koko treeneihin kun menee näin säätämiseksi, mutta päätin sitten kuitenkin lähteä. Ja tietäähän sen, että hätäilemällä ei tule kun k*späisiä mukuloita. ;) Jotenkin en saanut ollenkaan ajatusta kasaan, kun oli semmoinen hätäinen olo, että pitää mennä takas kotiin äkkiä. Ja senhän tietää, että semmoinen tarttuu Pasoon välittömästi, vaikka ei itse vielä olis tajunnutkaan, että omassa olossa on jotain vikaa... Ja Paso reagoi rallattamalla ympäri kenttää korvat koristeena. Mistä minä hermostun ja kierre on valmis. Onneksi Johanna tuntee mut niin hyvin, että se kysyi vaan et "Mikä sua vituttaa??". xD Ihan käypä kysymys siihen kohtaan, tajusin itsekin ettei nyt oikeastaan mikään pitäis, kokoa ittes muija!

Rata näytti suunilleen tältä (jos oikein muistan, hypyn 11 olemassaolosta en ole ollenkaan varma??) ja oli kuulemma edellisen viikonlopun kisojen 3-luokan rata, Sami Topran käsialaa alunperin:

 

 

Mehän ei sitten päästy 2-estettä pidemmälle, kun jaakotin koko ajan väärällä kädellä ja aiheutin Pasolle hurjat kaarrokset A-esteen tykö. Kun viimein se käännös onnistui ja osuttiin 3-hypylle, oli Paso jo lukinnut putken väärän pään ja sinne meni että sujahti mun (myöhästyneistä) ennakoivista valssiyrityksistä huolimatta. Kun sitten yritin ennakoivasti valssata aikaisemmin, ei se hypännyt kolmosta lainkaan... No, osasinhan lopulta sitten sommitella koiran oikeaankin putken päähän. Aan jälkeisen siksak - hyppykuvion olin päättänyt mennä takaaleikkauksilla, kun epäilin etten onnistu persjätöissä ainakaan kahta kertaa. Parin yrityksen jälkeen päästiin jollain lailla tyydyttävään lopputulokseen, missä Paso ei hypännyt 6-hyppyä mahdottoman pitkäksi ja oli yleensäkään mahdollista osua seiskalle, mutta ei se oikein sujuva ollut. Tämä pitää ehdottomasti mennä kokeilemaan uudestaan ja vaikka sitten niillä perseilyillä. Seuraava ongelmakohta olikin jo taas samantien puomi/putki erottelu. Puomi vetää Pasoa ihan valtavasti puoleensa, siellä kontaktilla kun saa (ehkä) sitä nakkia... Lisäksi tein haltuunottoa tuossa välissä tosi huonosti, pyllistin sinne puomille joka kerta... Kun pidin selän suorana ja tein haltuunoton ajoissa, ei ollut ongelmia osua putkeen. Ehkä tähän olisi voinut yrittää ehtiä valssata. Loppuradassa ei sitten oikeastaan ongelmia ollutkaan. 15-16 - hypyt kokeiltiin ensin viskileikkauksella, onnistui joskin Paso kääntyi väärään suuntaan kun ei se varmaan oikein vielä osaa ko. ohjausta ja saattoipa mulla olla myös ohjaus myöhässäkin vaihteeksi... Napakka käännös tuli myös ihan vastaanottamalla 15-hypyn takaa ja kääntymällä itse nopeasti kohti putken suuta. Tosin tässä piti ajoissa kutsua, muuten hujahti puomihullu takaisin puomille ääntä nopeammin...

Lopuksi kaiken säädön ja sählingin sekä pienen itsetutkiskelun jälkeen päätin kokeilla vielä kerran alkupään kuvioita, kun loppupuoliskolla oli vihdoin alkanut tuntua että koiralle kasvoi korvat päähän. Ja hommahan alkoikin luonnistua oikein hienosti! Koira kulki niin sujuvasti, että juostiin samantien koko rata hyvällä fiiliksella ilman virheitä!! Kontaktitkin tosi hienosti keinua myöten, pujottelu upeasti ja kaikkea. Kolmosluokan rata! Olin tosi tyytyväinen koiraan, mutta en itseeni. No, kaikenlaisia harjoituksia tarvitaan ja varmaan tästäkin taas opitaan jotain. Ankaraa itsetutkiskelua on taas harjoitettu. Mielentila pitäis saada vaan pysymään oikeana taikka älytä pysyä kotona. Ei auta. 



Speedrace ja viettitesti

Lauantaina oli naapurikylällä Karjalan palveluskoiraharrastajien järjestämä Speedrace - tapahtuma. Juoksukilpailun lisäksi oli mahdollista viedä koira viettitason testaukseen, jonka suorittivat maalimiehet Pekka Haapalainen ja Juhana Kolppo. Ajattelin, että tässäpä mukavaa lauantai-iltapäivän ohjelmaa Pasolle, sille tekee hyvää käydä erilaisissa tapahtumissa hengailemassa. Lisäksi ajattelin, että olisi tosi kiinnostavaa nähdä miten tuota viettihommaa testaillaan ja kuulla arvio koirasta. Ilmoitin siis Pason molempiin ja suuntasimme lauantaina Johannan kanssa paikalle. Ilmoituksessa oli sanottu, että tapahtuma alkaa klo 16, joten tähtäsimme paikalle noin viittätoista vaille. Ilmoittauduin paikallaolevaksi, kävimme pienellä kävelyllä ja aloimme vartoa, josko tapahtuma pian alkaisi. Mitään ei kuitenkaan tuntunut tapahtuvan, joskin ilmoittautumistiskillä oli yhä jonoa. Hieman ennen puolta viittä jokokin loppui, mutta edelleenkään mitään ei tapahtunut. Emme olleet ainoat hieman kärsimättömät paikallaolijat... Viimein, 16.50 tuli kuulutus, että tapahtuma alkaisi klo 17!!! Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa vähän ketutti. Olisi ollut asiallista ilmoittaa mainoksissa, tai viimeistään ennakkoilmoittautumisen yhteydessä, että itse tapahtuma alkaakin vasta tuntia myöhemmin. Nyt jäi vähän huono maku järjestelyistä. Lisäksi minulle oli luvattu, että vuorot juoksuun ja viettitestiin järjestetään niin, että molempiin ehtii osallstua, mutta niinpä vaan meitä kuulutettiin radalle juuri kesken testin. No, tämä taisi olla ensimmäinen laatuaan ko. yhdistyksen järjestämä tapahtuma, joten ehkäpä ensi vuonna on jo virheistä otettu oppia! Onneksi sää oli aurinkoisen kaunis, joten mikäpä siinä oli joristessa tuttujen kanssa, vaikka turhaan oltiinkin tuntia liian aikaisin paikalla.

Paso siis pääsi viettitestiin ensin. Testi oli hieman erilainen kaikille koirille, tietenkin koiran ikään ja ominaisuuksiin soveltuen. Pason kohdalla homma koostui lähinnä patukkaleikistä ja kivaahan Pasolla näytti olevan! Paso ei yhtään arastellut lähteä leikkiin vieraan miehen kanssa, mutta iso ja kova patukka oli sille selvästi vähän outo, se kun on tottunut retuuttamaan vain naruleluja. Lisäksi samainen patukka oli juuri ollut toisella koiralla, joten myös se saattoi vaikuttaa halukkuuteen tarttua kunnolla leluun. Pienen houkuttelun jälkeen Paso kuitenkin innostui ihan kivasti

 

 

Lopuksi Paso sai kantaa "saaliinsa" autoon asti, ja polleana se sitä kuljettelikin.

 

 

Arviot saatiin PK / suojelu - näkökulmasta, ja siitä vinkkelistä Pason vietti ja saalistushalu oli keskimääräinen (pisteistä 1-5 se sai 2,5), otevoima ja -käyttäytyminen oli 2, lähinnä koska se oli niin vaihtelevaa. Välillä Paso piti oikein tiukastikin koko suun otteella, välillä taas ei. Toisaalta, eipä näitä kai varsinaisesti ole siihen puremiseen jalostettu / tarkoitettukaan kuten esim. sakemanneja tai belggareita. Puolustamista ei testattu lainkaan, koska koira on vielä niin nuori ja tilanne oli sille täysin uusi. Kokokaisuutena testaaja tykkäsi, että oikein hyvä harrastuskoira ja että varmaan siitä tulisi ihan hyvä myös jossain PK - lajissa. Arveli myös, että tekeminen vahvistuu iän ja kokemuksen myötä.

 

Testin jälkeen mentiin sitten vielä juoksuosuuteen, kunhan Paso oli ensin vähän huilannut. Paso juoksi oikein hienosti ja lujaa, mutta radan ulkopuolella! xD Jostain syystä se oli sitä mieltä, että lähtöporttien (=ajanottolaitteiden) välistä ei kertakaikkiaan voi mennä eikä myöskään muovinauhojen muodostamaan kujaan. Joten se irti päästyään hyppäsi aidan ylitse, pinkoi radan viertä ja hyppäsi uudelleen aidan ylitse mun ja Johannan luokse. Käsiajalla sen ajaksi sadalla metrillä saatiin jotain 11 sekuntia ja risat, hyppelyineen ja ylimääräisine mutkineen. Ei sitten jääty palkintojenjakoa enää odottelemaan, vaan poistuttiin kotimaisemiin takaisin. :p Pasolla oli kuitenkin selvästi ollut antoisa iltapäivä, koska se makasi täydessä sikeässä unessa ihan kynnysmattona loppu illan!

 

 

Nyt on lenkit kohdillaan!

Hello kaiffarit!

 

Siis nyt on niinQ niiiiiin hyvä meininki meikkiksen lenkkeilyssä!

 

Enstex tässä yhten päivän mä pääsin mukaan ratsastuslenkille. Ja sehän meinaa sitä, et mä saan säntäillä paljon enempi ku tavallisesti, koska se heppa kulkee paljon lujempaa ku toi rahjus-emäntä! HIEMAN oli siiiistiiii pinkoo ihan täysii pitkin metsäteitä. Sit välil mä huvikseni vähä paimentelin sit heppaa, ku oisin halunnu et se lähtee mun kans kisailemaan. Juoksin siin edes siksakkii ja haukuin hirveest. Mut ei se heppa kauheest välittän ja sit toi emäntä oli kauheen pahana. Olin muka vaarassa jäädä alle. Pah. Mäkö vai? Mähä oon niinQ lännen nopein ja ketterin. En MÄ jää minkää kopukan alle. Nih. (Enhän mä jääny myöskää sielä leiril sen mönkkärin alle, mitä emäntä ajo ja mä juoksin eellä ja vieres, paitsi silloin ku kävin ajaas takaa hanhilaumaa rannas).

 

Ja sit toissapäivän, pääsin eka emännän kans juoksulenkille (se on kyl aika hidas ja sit se on muutenki tylsä ku se käskee mun vaan ravata). Mut SIT ku tultii kotii, ni isäntä rupes vetää lenkkivaatteita päälle. No mähä olin tietty heti eteisessä valmiina lähtöön ja pääsinki mukaan. Siis TUPLAJUOKSULENKKI! Vähäx hei hianoooooo!!!!111!!!

 

Lisäx mä oon ollu nyt pitkäst aikaa aksaamas jo KAX ketaa täl viikol! Ja tietty olin paras.

 

t. Paso "Spede" Pasanen - ylipääjohtaja (wannabe)

Kepi kepi kepi... ja korvapulmia

Nyt meillä on pihalla ihan oma pujottelu - kiitos Johannan! 

Verkoilla on siis harjoiteltu pujottelua viime talvesta lähtien säännöllisen epäsäännöllisesti. Nyt kesällä vähän aktiivisemmin, kerran tai kaksi viikossa ollaan kentällä oltu keppejä tekemässä, kun saatiin paremmat verkot käyttöön. Vanhojen verkkojen pujottelu paikalleen kun kesti hyvinkin parikymmentä minuuttia, niin ei oikein talven tunnin harjoitteluvuorosta (neljä koiraa) raaskinut aina käyttää niin pitkää verkkojen virittelyyn... Paso on kuitenkin hoksannut tosi hyvin pujottelun idean ja pujottelee mielestäni oikein hyvällä tekniikalla, vauhdikkaasti ja matalana. Enimmillään meillä on ollut jopa 4 verkkoa pois, mutta silloin pitää itse kulkea vieressä vielä vähän vahvistamassa aukkokohdilla. Sunnuntaina kentällä koetin korvata osan verkoista ohjureilla, mutta Paso käsitti ohjurit uudenlaiseksi hyppyesteeksi. Pienen harjoittelun ja neuvottelun jälkeen kuitenkin päästiin yhteisymmärrykseen ettei ohjurien yli kuulu hypätä eikä ali ryömiä ja keppien alkupää olikin vain ohjureilla "aidattu". Lopussa oli pakko olla verkot, Paso hätäilee ja kiirehtiin niin paljon vielä loppua kohti, että siellä hyppäsi aina ohjurin ylitse.

Nyt kun saatiin omalle pihalle kepit verkkoineen, olisi suunnitelmana yrittää tehdä 2-4 toistoa aamuin illoin ja vähentää verkkoja mahdollisimman reippaaseen tahtiin. Samaan aikaan sitten kentällä käydessä aletaan korvata verkkoja ohjureilla ja sitten jättää niitäkin pois.

... jospa vaikka päästäis kisoihinkin joskus tulevaisuudessa... ;)

Ainiin, ne korvapulmat... Käytiin tänään eläinlääkärillä, kun Paso on kaaputellut toista korvaansa ja hetkittäin jopa aristanut sitä niin että on vinkaissut kun ottaa pantaa pois kaulasta. Välillä korva on taas ollut ihan hyvä ja luulin jo että kaikki on kunnossa, kunnes kaaputtelu taas alkoi ja korva vähän punotti ja eritti vaikkua hurjasti. Välikorvan tulehdushan sinne oli pesiytynyt, joten nyt ei sitten pariin viikkoon Paso pääse uiskentelemaan ja lääkitään korva kuntoon. Liekkö sitten leirillä päässyt hautomaan kun on ollut varmaan koko ajan märkänä kun aamusta iltaan koira puljasi meressä ja muutenkin säät oli kosteat.

Auts

Oltiin lenkillä. Pyry kantorepussa, Ronja on jo reipas lenkkeilijä ihan kävellenkin. Lenkki oli jo oikeastaan tehty ja oltiin jo ihan kotinurkilla, Paso oli jo hihnassakin. Ronjalta tippui kenkä jalasta metsäpolulla ja jäi sitä laittelemaan, joten pysähdyttiin Pason kanssa vähän edemmäs odottamaan. Paso totesi, että jahas, taas tuli stoppi (niitä tulee Ronjan kanssa lenkkeillessä melko paljon..) ja istahti mättäälle odottamaan että taas lähdetään liikkeelle. Hetken kuluttua kuului "UIK" ja Paso pomppasi ylös. Pyllyn alta paljastui kolo ja kolosta nousi kiukkuinen ja nopeasti sankkeneva parvi maa-ampiaisia. Paso vielä älykkäänä toki työnsi kuononsa koloon tutkiakseen mikä siellä pisti pyllyyn.
Liuettiin melko nopeasti takaisin tulosuuntaan ja mentiin kiertokautta kotiin. Turvallisen matkan päässä irrottelin ampiaiset Pason kuonosta, korvasta, kaulasta ja takapuolesta. Turkista löytyi jokunen amppari silti vielä kotipihallakin kömpimästä. Paso oli melko surkeana ja halusi mahdollisimman pian sisälle. Illalla oli ainakin korvassa selkeä iso patti ja kovasti se kapsutteli korvia ja kuonoa, mutta muuta harmia ei näyttänyt amppareista tulleen.

Taidamme silti vältellä kyseistä polkua pakkasiin asti...

Eräkoira leireilee

Viikko sitten maanantaina pakkasin autoon kaksi lasta, koiran, teltan, potan ja melko monta kassillista vaatetta, vaippoja, maitopulloja, pilttipurkkeja, makuupusseja yms. tarpeellista. Suuntasimme koko orkesterin voimin viikoksi Salusiinin eräleirille Kuutsalon Santarantaan. Paikka on aivan upea ja siellä on todella tilaa olla ja mellastaa! En nyt osaa mitään hienoa leiriraporttijuttua tähän runoilla, kun tuntuu että oma leiri meni enimmäkseen tuosta 8kk juniorista huolehtiessa, mutta kuvat kertokoot kaiken olennaisen. :) (Niitä voipi klikkailla isommaksi, jätin etenkin maisemalliset kuvat tavallista suuremmiksi, koska ainakin minusta Santarannan maisemat ovat katselemisen arvoisia)

Tuurimatkalla Pason piti tietenkin tähytä horisonttiin...

... ja suorittaa meriliikennevalvontaa.

 Leiriohjelmassa ensimmäisenä iltapäivänä oli lähinnä telttojen pystytystä ja sitten painuttiinkin pehkuihin illalla alkanutta ukkosmyrskyä pakoon. Koko ensimmäisen yön vettä satoi niin, ettei ropinalta tahtonut kuulla omia ajatuksiaan ja luonto pani parastaan jyrähdysten muodossa. Seuraava päivä oli sateeton, mutta märkä ja harmaa, joten kameraa ei tullut kaivettua esiin. Sään parannuttua päästiin kunnolla leireilyssä vauhtiin, ja Pasohan oli innokas osallistuja ohjelmaan kuin ohjelmaan.

Tässä on meneillään tutustuminen frisbeegolfin saloihin.

Paso on eturivin mallioppilas! "Tää hakis kyllä kaikki frisbeet, senkun heitätte vaan!" Paso olisi hakenut frisbeet myös korista, mutta niuhot kielsivät... ;)

Tietenkin lastenleirillä tarvitaan myös tarkkaa valvontaa...

... ja valvontatöiden tauolla voikin sitten rentoutua, sillä rapsuttajia riitti.

Kun on nelisenkymmentä vaihtopelaajaa, ei haittaa yhtään vaikka joku välillä väsyisikin rapsuttamaan koiraa. Joku toinen kyllä jaksaa aina jatkaa! :D

Vaikka leirillä oli muitakin rapsutettavia, riitti hellyyttä silti ihan jokaiselle koiralle varmaan vielä varastoonkin. ;) Nämä tyttöset (hoffi Cirre ja kultsu Rizi) eivät Pason hurmausyrityksille lämmenneet, vaan Paso sai etenkin Cirreltä tuta vanhojen piikojen äreyden. ;)

Vesikoira tietenkin osallistuu aktiivisesti kaikenlaiseen rantatoimintaan.

Eikä kepin (tai frisbeen) heittäjistäkään ollut puutetta. Itse asiassa, sitä toimintaa piti jo alkaa rajoittaa, kun tosiaan niitä vaihtopelaajia oli niin paljon, mutta Paso ainoa hakija, niin meinasi väsy käydä käpälään. (Mikä ei tietenkaan estänyt sitä silti noutamasta kaikkea heitettyä, joten heittoleikit olivat luvanvaraisia)

Välillä piti tietenkin huolehtia myös oman lauman pienimmäisistä.

... tai ihan vaan yleisesti pitää rantavahtivuoroa.

"Siis mä oon joutunu herää ihan sumeen aikaseen ja tää on ihan typerä leikki ja siis mä en ainakana osallistu tähän ku mä oon TEINI!" ;)

Äitee aiheutti Pasolle sydämentykytyksiä lähtemällä ihan varoittamatta uimaan! Eihän sellaiseen voi luottaa ollenkaan, että pysyykö se pinnalla (eikä se edes pysynyt, vaan kehtasi sukeltaa pois näkyvistä!) vaan on syytä uida perässä ja tuhahdella paheksuvasti ja yrittää meripelastaa kiipeämällä niskaan. Meripelastusvideo.

Meillä oli tuommoinen hieno iso teltta, missä oli Pasolle oma huone. :) Tässä Paso on lähdössä Pyryn kanssa kohti uutta leiripäivää...

Rantameininkiä! Jiihaaa!! Ja kaikki pyyhkeethän on levitetty rannalle sitä varten, että märkä ja hiekkainen vesikoira voi niiden päällä kuivata itseään?!

Tässä on Pason leiriromanssin kohde Lilli.

Yhdistetty rantavahtivuoro ja rapsutus.

Erillinen rantavahtivuoro.

Paso ja muut teinipojat.

... ja sitten taas vähän paijauksia, ettei pääse totuus unohtumaan! :D

Loppuleiristä Paso alkoi olla enimmäkeen aika rauhallista koiraa...

... kuitenkaan rapsutuksia unohtamatta!

Koko viikon lämmityksen ja vokottelun jälkeen Lilli suostui jokusen kerran vähän leikkimään.

Ensin se antoi ymmärtää...

... ja sit se taas suuttui! Oho! Ihanan kiihkee nainen, tykkäsi Paso! xD

Kotimatkalla tuurissa Lilli ja Paso vielä hetken kaulailivat kuin Titanicissa konsanaan kuonot yhteisesti tuulta halkoen... mutta sitten Lilli antoi ymmärtää, että espanjalainen kikkaratukka oli pelkkä lomaromanssi ja turha soitella perään. ;)

Mutta onneksi kuitenkin rapsutuksia riitti kotiin asti!

Semmoinen leiri tällä kertaa. Ensi kesänä sitten taas uudestaan! Kiitos kaikille asianosaisille hurjan kivasta leiristä!