keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Maastokoira Paso

Eilen oltiin taas kanssa maastolenkillä. Tällä kertaa muistin ottaa kameran mukaan, kun viime viikolla sitä harmittelin ettei ollut. Silloin oli aivan upea aurinkoinen aamu, hanget kimaltelivat, aurinko nousi puiden takaa ja koirat telmivät pellolla, kun Ronja-hevoisen kanssa käppäiltiin maastoon. (Tallilla siis asustelee Tepa-saksanpaimen, joka on Pason uusi ylin ystävä ja lähtee välillä meidän kanssa lenkille) 
No ihan yhtä idyllistä ei ollut eilen, kun lunta tuiskutti vaakasuoraan ja sää oli harmaatakin harmaampi. Eikä Tepaakaan näkynyt. Mutta kamera oli siis mukana yhtä kaikki, ja tässä vähän pientä makua siitä, miten meidän ratsastuslenkit sujuu. :) Tekstit meni vähän hassusti videossa, kun YouTube poisti tärinää, mut ehkäpä video nyt kuitenkin on vähän paremmin katseltavissa noin yleensä...

Tässä siis, silvuplee: Paso maastoratsastuslenkillä.

Tuo maastorata, jota kierrämme, on kuulemma noin kolme kilometriä pitkä. Yleensä kierrämme lenkin kolmisen kertaa, eikä siinä juurikaan kävellä muuten kun yksi jyrkkä alamäki. Lisäksi alku- ja loppukävelyt pellon poikki toki. Pason kulkema matka on varmasti vielä lähemmäs tuplaten, se kun juokse edelle ja takaisin ja sinne sun tänne peltoja ympäri. On se aika epeli, kun jaksaa! Aluksi olin vähän huolissanikin, että jaksaakohan se matkassa mukana, mutta olen todennut, että tuntuu jaksavan, kun kerran vielä takaisintulomatkallakin jaksaa kinoksissa säntäillä. ;) Loppupäivä on kyllä kotona yleensä aika rauhallista. :D

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Oma treeni ja videota

Tulee nyt vähän agipainotteista, mut ei voi mitään. Olis useampikin juttuaihe mielessä, mutta ne vaatii syvällisempää paneutumista ja pohdintaa eikä vaan ole ollut energiaa moiseen...


Tämmöistä treenailtiin tänään. Ensin numerot 1-19 ja koska melkein tätä samaa rataa oli juostu Johannan kanssa viime viikolla ja (luultavasti siksi) se meni ihan sujuvasti, niin vaihteluksi mentiin myös "takaperin" eli 20-38:

Tulipahan tehotreeninä mun heikkoja alueita eli välistävetoja ja takaakiertoja. Bonuksena muuri, joka osoittautuikin ihan harjoituksen arvoiseksi. Paso nimittäin rupesi roiskimaan ihan huoletta potkaisten joka kerta takajaloilla vauhtia muurin harjalta ja palat lenteli kolisten. Hetki treenailtiin pelkkää muuria ja aina kun kolahti tuli palautteena paheksuva "oooho" ja puhtaasta hypystä pallopalkka. Meni jakeluun äkkiä. :) Välistävedot alkaa jo jopa sujua, kunhan vaan itse muistan olla tarkkana. Takaakierrot ei ihan niin vaikeita olekaan, vaikka niissäkin rima putoaa välillä kun huiskin väärällä kädellä väärään aikaan. Persjätöt alareunan hyppysuoralla molempiin suuntiin mulla koko ajan myöhässä, mut selvittiin sentään kuitenkin. Keppien sisäänmeno avokulmasta alkaa onnistua kun sitä on nyt kovasti treenattu, mutta yllättäen "väärältä" puolelta ei enää meinannutkaan onnistua millään... Palautuihan sekin sieltä sitten Pason mieleen, mutta pitäisi kyllä muistaa molempia puolia näköjään tosi huolella treenata koko ajan. Kontaktit meni tänään tosi superisti ja vauhdilla ilman virheitä, samoin rengas, mikä on tuottanut aiemmin päänvaivaa. Kaiken kaikkiaan hyvän mielen treeni, vaikka jälkeenpäin videolta taas tuskissani katselinkin omaa epämääräistä ja löysää ohjausta. Kauhean helposti jää viennit vähän kesken ja vaillinaisiksi ja jotenkin on varovaista menoa. Ohjaa kunnolla akka!! Nih. Ja turhaa käskytystä moneen kertaan. Noo... oon mie silti huonomminkin kait joskus ohjannut. :)


Niin ja se video. Pahimmat sählingit leikkasin tällä kertaa häveliäästi pois. Katselen niitä vain itsekseni ja koitan ottaa opikseni. ;) Tässä siis onnistuneimmat videolle tarttuneet pätkät treenin loppupuolelta. Alku jäi kuvaamatta kun muistikortti olikin täynnä ja maltoin tyhjennellä vasta tauolla. 


Treeniseurana tänään olikin Ronja, joka hiekkakakkujen teon lisäksi harjoitteli puomia, putkea, pussia, keinua ja pujottelua. :D

tiistai 22. tammikuuta 2013

Akitilihurvittelua

Käytiin Johannan kans maanantaiaamuna hallilla. Siellä ei ollut mitään, vaan tokoilijat olivat edellisenä iltana korjanneet kaikki esteet kontakteja  ja yhtä putkeä lukuunottamatta seinänvieruksille. Eihän myö laiskimukset jaksettu mitään suureellista alkaa rakentaa, vaan heiteltiin (ihan oikeasti ja kirjaimellisesti!) pari rimaa sinne tänne, käännettiin paria putken suuta ja sitten hetki mietittiin missä järjestyksessä niitä sinne tänne ripoteltuja esteitä mentäis.
Mulla oli toiveena sujuvaa etenemistä, avoin keppikulma + valssi keppien päässä.
Tämmöinen siitä syntyi. Voi olla, että jatkettiin vielä Aan jälkeen kepeille. En muista. Edellisten lisäksi tuli vähän haltuunottoa ja tiukkaa kääntymistä, etenemistä ja pimeä putkikin. Kiva, sujuva, juostava radanpätkä. Hyvin se meni, eikä siitä sen enempää tällä kertaa. :)

 
 
Lopuksi Paso pääsi Johannan ja Tappisten kanssa kokeilemaan "tandemaksaa". Siis kun Molly ja Peetu usein treenaa yhtä aikaa, niin Johanna otti sitten Pason mukaan kuvioon. Aika hupaisaa menoa, ja Paso oli melko liikuttava, kun aina putkien jälkeen jäi odottamaan tyttöjä. :D Ei pysty jatkaa, ennenkun koko remmi on koossa taas! xD
 
Hupailutreenien päälle tehtiin ihana kävelylenkki aurinkoisessa aamussa jäälle. :)


sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Pakkanen paukkuu nurkissa...

... mut me vaan treenataan!
Perjantaina, kun olisi ollut meidän agitreenit, näytti mittari iltasella -24. Pakkasraja treeneille on -15, joten treenit oli peruttu. Mutta koska en ollut ehtinyt aamupäivällä lenkittää Pasoa lasten uimahalliretken takia, ajattelin lähteä kuitenkin hallille kun joka tapauksessa olisi pitänyt vetää toppavermeet niskaan ja mennä johonkin ulkoilemaan ja energiaa purkamaan. Hallin ympäristössä on kuitenkin valaistut lenkkimahdollisuudet ja hallissa sisällä sentään vähän lämpimämpää kuin ulkona. Ja olikin, sisällä hallissa oli vain 13 astetta pakkasta. Alkuverryttelylenkillä meinasi kyllä naama ja sormet jäätyä reippaasta kävelystä huolimatta ja Pasokaan ei voinut pitkäksi aikaa pysähtyä haistelemaan kun alkoi tassuja palella. Sen jäkeen hallin kymmenen astetta lämpimämpi sisätila tuntui suorastaan hellivän ja hyvin pystyi ottamaan päällystakin pois. :D
 
Olin päättänyt treenata putkijarrutusta ja avointa keppikulmaa sekä vahvistaa kontaktien itsenäistä suoritusta. En jaksanut kauheasti esteitä siirrellä, vaan olemassa olevista kehittelin tämmöisen radan:
 
 
 
Ennen koko radan juoksemista treenasin suorasta putkesta kääntymistä vieheen avulla. Lähetys putkeen ja samantien koiran nimi perään. Siis "putkeenPASO" - käsky. Idea on, että Paso hiljalleen oppisi, että tällä käskyllä mennään kyllä putkeen, mutta putken jälkeen käännytään heti. "Putkeen(putkeen)" meinaa sitten että anna palaa Frank, täyttä vaan uloskin ja eteenpäin. ;) Mutta siis hypyn 2 kautta lähetyksiä putkeen ja samantien putken suulta palkkasin vetämällä viehettä putken suuntaisesti. Tehtiin useita toistoja molemmin puolin. Sitten harjoiteltiin vielä kohta 2-5 erillisenä. Putkelta haltuunotto vasemmalla kädellä jotta koira kääntyi putken suuntaisesti, sitten oma liikkuminen kohti keppien sisäänmenoa. Onnistui ihan kivasti, kunhan putkijarrutuskäsky oli ajoissa ja hypylle ohjatessa oma ajoitus kohdallaan + liike ja rintamasuunta oikeaan suuntaan. Jos ohjaava käsi jäi yhtään liian "lentokoneeksi", Paso lähti keppien sijasta hakemaan rengasta. Muutenkin noin avoimen kulman hakeminen on sillä vielä epävarmaa, mutta siksihän myö sitä harjoiteltiin! :) Ja monta onnistunutta sisäänmenoa saatiinkin alun pyöriskelyjen jälkeen. Toinen hyvä linjaamisharjoitus oli 8-9 puomille meno, ettei lähestytty liian vinosti.
 
Tein harjoitukset erillisinä 1-9 ja 10-21. Kivaa oli ja tulipa kontaktejakin tehtyä oikein moneen kertaan. :)
 
Kun lähdettiin kotiin hallilta, auton mittari näytti -27... Mutta hiki oli tullut sisällä juoksennellessa silti! :)

lauantai 19. tammikuuta 2013

Työkoira työssä

Pasolla on uusi työtehtävä. Minä kyllästyin kiskomaan etenkin Ronjaa (joka on jo aika painava ja haluaa koko ajan lisää vauhtia...). Ja sitten totesin, että onhan mulla tossa yksi ihan joutilas tyyppi avustamaan.. Joten ei muuta kun vetovermeet tilaukseen ja joulun jälkeen ne tulivatkin matkahuollosta. Ja sitten harjoittelemaan.

Ihan aluksi Paso suhtautui aisoihin ja etenkin takana rahisevaan pulkkaan hieman epäluuloisesti, mutta joulukinkun voimalla uskoi pian, että kyseessä on ihan hyvä juttu sen kannalta! :D Ja kun vermeet oli saatu päälle ja päästiin liikkeelle, Paso hoksasi kupletin juonen tosi nopeasti ja selvästi tykkäsi heti vetohommista. Tällä hetkellä, noin viiden harjoittelukerran jälkeen Paso osaa hienosti mennä itse valjaisiin "sisään", vetää pulkkaa, kääntyä ja pysähtyä käskystä. Liikkeelle lähdössä autan hieman ja ylämäissä tai muuten hankalissa paikoissa ja osaa jo jäädä odottamaankin vetojeesiä. Ja mitä enemmän tehdään, sitä enemmän koira innostuu. Nykyään ei tahdo pöksyissään pysyä niin pitkään, että saataisiin valjaat päälle ja lapset kyytiin, vaan täpisee ja inisee tohkeissaan ja lähtisi pihasta täyttä laukkaa jos antaisin! :D

Nyt harjoitteluun otetaan hiljalleen myös itsenäinen vetäminen käskystä suoraan eteenpäin, ettei mun tarvis koko ajan juosta vieressä. Paso kun haluaa mieluiten vetää tosi reipasta ravia tai jopa laukalla, niin tulee meikäläiselle kunnon kuntolenkkiä, jos koko ajan joudun vieressä juoksemaan... Suunnitelmissa on myös retki läheiselle laavulle, Paso voisi vetää orkesterin perille, missä paisteltaisiin makkaraa ja se saisi juoksennella vapaana ja sitten taas kotimatkan kuskata lapsia. Katsotaan saadaanko aikaiseksi toteutettua. :)

Mutta erittäin tyytyväinen olen hankintaani, vaikka aisojen ja valjaiden hinta kukkarossa kirpaisikin. Lapset tykkää ja koira nauttii, kun saa tehdä kunnon fyysistä työtä. Pasossa taitaa olla vähän työnarkomaanin vikaa. ;) Pitkiä vetolenkkejä ei olla vielä tehty, etenkään tollain molemmat lapset kyydissä, kun painoa kertyy kuitenkin jo ihan kivasti. Mutta ei Paso väsyneeltä ole vaikuttanut vielä kertaakaan. Ja kunto kasvaa kohisten!

torstai 10. tammikuuta 2013

Juhlapaso (pikku kurkistus vielä menneeseen jouluun)

Jouluhan on juhlista jaloin, mutta joulukuussa meillä juhlittiin muutenkin, kun oli nuorimman laumanjäsenemme Pyryn yksivuotisetappi. Ja juhlintaa riittikin sitten useammalle viikonlopulle. Ja kun lisäksi jouluakin juhlittiin meillä kotona, niin tuntui että koko joulukuu olikin yhtä kekkeriä. Paso nauttii kaikista kemuista täysin siemauksin - siitä kun on ihanaa, että tulee talo täyteen palveluskuntaa! Katsokaa vaikka:

Talossa taisi tälläkin hetkellä pyöriä ainakin kuutisen kappaletta alamittaisia...

... siinä on semmoinen hyvä puoli, että jos yksi väsyy rapsuttamaan, niin joku aina jatkaa!

Raskas juhlinta vaatii tietenkin kunnon levon päälle.

Jos lastenjuhlia ei ole saatavilla, voi aina kääntyä aikuisemman väen puoleen.

Ja kun on niin kiltti poika kun Paso, joulupukkikin muistaa ihan omalla paketilla!

Enpä ole muuten koskaan nähnyt koiraa noin tohkeissaan paketista! :D Paso-parka ei taida kovin usein saada mitään extraa. Se varmaan kymmenisen minuuttia kulki ympäri olohuonetta tuo pakettinsa suussa, häntä heiluen, korvat luimulla ja just niin onnellisen näköisenä kun koira vaan voi olla. Välillä se makaili matolla pakettia ihaillen ja sitten se taas kuskasi sen kaikkien vieraiden luokse esittelyyn. Ja sisällä sentään oli syötäviä herkkuja! Sille piti oikein erikseen sanoa, että kato tän vois avatakin. Aika hellyyttävää. Lapsi mikä lapsi! (Mummolle siis kaunis kiitos kun muistit karvaistakin lastenlasta)

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Agivuoden aloitus Vantaalla

Eilen korkkasimme Pason kanssa oikein toden teolla tämän vuoden agikisavuoden. Ja oikeastaan koko kisauran, kun viime loppuvuoden "kotikisoja" ei oikein osannut virallisiksi kisoiksi laskeakaan. ;)

Meillä oli kolme starttia JAU:n kisoissa Vuokkoset-areenalla, Vantaan Ojangossa. Ensimmäistä kertaa olin kyseisellä areenalla ja täytyy sanoa, että aika luksus kisapaikka näin talvella kyseessä! Ensinnäkin paikalle oli todella helppoa ja yksinkertaista löytää, mitä tämmöinen krooninen eksyjä kuten minä arvostaa kovasti. Ajoaikaa meiltä kotoa hallin pihaan kertyi tunti ja vartti lukuisista tietöistä sun muista hidasteista huolimatta. Ja itse kisapaikka oli tilava, valoisa ja toimiva, keinonurmipohja oli hyvä juosta ja reilun kymmenen asteen sisälämpötila suorastaan helli ulkoa pakkasesta ja viimasta saapuessa. :) Lisäksi järjestävä seura oli tehnyt hyvää työtä, aikataulut oli laadittu hyvin ja niissä pysyttiin tai oltiin jopa edellä ja kisat etenivät jouhevasti. Eli mikäpä oli kisaillessa! 

Aloitimme urakkamme Minna Räsäsen tuomaroimalta hyppyradalta, joka näytti jotakuinkin tältä (ulkomuistista ja videolta tiiraille väsäilty):



Päänvaivaa jo mineille ja medeille tuntui aiheuttavan pujottelun sisäänmenokulma sekä keppien jälkeinen elämä hyppyineen. Maxeille tuomari hieman muuttikin rataa helpompaan suuntaan keppien jälkeen lisäämällä hypyn 4 ja hieman siirtelemällä seuraaviakin. Haastavaa sisäänmenokulmaa pähkäilin kovasti miten viedä, mutta pienellä ylimääräisellä lenkillä Paso selvitti kuin selvittikin tiensä oikein sisään. :) 4-5 välissä olin suunnitellut tekeväni persjätön päästäkseni hyppysuoran vasemmalle puolelle. Mutta tekemättähän se jäi, kun jäin liikaa varmistelemaan pujottelun loppua ja 4-hypyn takaakiertoa. Kun jäin väärälle puolelle, Paso hyppäsi 5-hypyn aivan väärään suuntaan (kohti 16-putkea) ja sieltä takaisin naaraillessa sitten ajettiin 6-hypyn ohi kokonaan. En viitsinyt ruveta enää koiraa takaisin pyörittämään, kun peli kuitenkin nollan osalta oli jo menetetty, vaan otettiin hylky ja jatkettiin rataa hyvällä fiiliksellä. Ekan mokan jälkeen meikäläinenkin taas heräsi ohjaamaan koiraa ja loppurata tultiinkin mielestäni oikein onnistuneesti. :) Loppusuoralla olisin voinut ohjata paremminkin, tai lähinnä oma juoksulinja jos olisi ollut suorempi, olisi Pasokin ottanut hypyt suoraan eikä mutkitellen. Mutta osuttiin sentään jokaiseen. ;)

Minna Räsäsen agilityradalla jatkettiin: 


Haastavat keppikulmat jatkuivat ja tämän(kin) kisan ratkaisijaksi nousi pujottelu ja se, kuinka hyvin koira osasi hakea haastavat sisäänmenot. Itse mietin pitkään kummalta puolelta lähtisin pujotteluun vientiä yrittämään ja päädyin linjaamaan koiran lähdössä vinosti kohti seinää vasemmalle ja sitten koiran oikealta puolelta vieden lähes yhteislähdöllä. Toivoin, että saisin tuolta vähän kauempaa kiertäen tilaa ja aikaa kääntää Paso kepeille. Vaan enhän sitten ehtinyt... Ohi meni jotta vilahti ja jäi ihmeissään pyörimään "missä kaikki esteet, miksei mennä tonne missä se rata on??". Toisella yrityksellä Paso kyllä lähti hyvin osoittamaani suuntaan kepeille, mutta olin itse ajautunut liian lähelle ja työnsin sen toiseen väliin. Kolmas kerta toden sanoi ja päästiin viimein pujotteluun sisään. Tämän jälkeen hieno, vauhdikas puhdas rata tosi hyvällä meiningillä. Olin mielettömän tyytyväinen hienoon koiraan ja oikeastaan itseenikin! Sain kaikki ohjaukset tehtyä kuten suunnittelin ja kontaktitkin meni hienosti. :) Tuloksena vitonen kepeiltä ja jokunen sekka yliaikaa, sijoituksena 12. kun lähtijöitä oli 39. 

Viimeiseksi päästiin vielä Pertti Siimeksen suunnittelemalle agilityradalle, joka oli sujuva ja vauhdikas:


Tällä radalla moka MEINASI käydä 5-6 välissä, jossa TAAS jäin ihmettelemään enkä vaan lähtenyt tekemään suunnittelemaani persjättöä rohkeasti. Ja sittenhän se olikin myöhäistä. Koira siis kutoselle ja takaaleikkauksella pelastamaan tilannetta. Melkoiset mutkittelut Paso-parka joutui tekemään, mutta selvittiin kuitenkin putkelle asti oikeassa järjestyksessä! :D Pason suosikkieste keinu hienosti ja sen jälkeen lähetys muurille ja mitä ihmettä?? Paso juoksi oikealta muuri ohitse?? Upea leieröinti siis muurin ympäri. ;) Videolta yritin tiirata, että lähetinkö tosiaan sen jotenkin tosi laajalla käsiliikkeellä vai mitä tapahtui. Vai eikö Paso vaan hahmottanut sinivalkoista muuria vihreän kentän ja valkoisten seinien seasta?? No, pistetään kokemattomuuden piikkiin tämä. Loppurata taas mallikkaasti ja mahtavalla fiiliksellä maaliin. Tuloksena vitonen + joku kymmenys yliaikaa muurin kiertelystä, sijoitus 10. Lopputulos ei siis ollenkaan hassummin melkein ekoista kisoista! :) Hyvillä mielin ajeltiin kotiin, etenkin kun Paso hyvin ratojen lisäksi käyttäytyi koko päivän hallilla esimerkillisesti. Oli sähäkkä suorituksissaan, mutta otti muun ajan tosi lunkisti makoillen kumirouheella (aika "vähän" sitä muuten tarttui turkkiin...) tai tepsutellen rennosti verryttelyjä. Mun hieno jätkäpätkä! <3


perjantai 4. tammikuuta 2013

Perhekoiran talviriemuja

Tässä eräänä päivänä Pasolle kävi sellainen tsägä, että se pääsi "äitin ja isin" kanssa ihan kahden pitkälle ulkoilulle. Harvinaislaatuinen tilanne! Lapset olivat mummolassa, Timolla lomaa ja ulkona napakka -18 pakkanen ja aurinko paistoi. Mikäpä siis parempi valokuvaussää! Timo halusi läheiselle Langinkoskelle kuvaamaan, me lähdimme Pason kanssa seuraksi mukaan ulkoilemaan. Pari tuntia, upeita kuvia, kohmeisia varpaita, hienoja maisemia, saukon jäljet jäällä, koira melkein koskessa mutta ei kuitenkaan ja kaiken kaikkiaan oikein mukavaa oli!

Auringonottoa, Paso pitää kulunvalvontaa viereisen polun lenkkeilijöistä...


Se pakollinen "on se vaan niin älykkään näköinen" - kuva. ;)


"Kato, mä menin tänne!"


"En meinannu pudota..."



Noin yleensä kyllä aamupäivisin ulkoillaan koko orkesterin kera. Nyt kun on ollut ihanan paljon lunta, on harrastettu paljon talvisia lajeja, kuten pulkkamäkeä ja potkukelkkailua. Potkukelkalla saa tehtyä ihanan reippaita ravilenkkejä, mutta pulkkailu se vasta kivaa onkin!


Paso vaan tahtoo innostua pulkkamäessä niin mahdottomasti, että haukkua louskuttaa kun heikkopäinen. Onneksi se kyllä yleensä uskoo ja hiljenee parin mäen ja napakan komennuksen jälkeen. 


Pulkan mukana juoksentelu on kuitenkin sallittua vain silloin, kun minä olen itse pulkan kyydissä mukana. Pelkästään mäkeä laskevia lapsia ei missään tapauksessa saa jahdata, ja silloin Paso tyytykin kiltisti katselemaan tai juoksentelee omiaan lähistöllä. Nämä kuvat ovat ihan meidän pihan vierestä, mutta yleensä käydään pulkkamäessä metsässä, jossa Pasollakin riittää touhua ja umpihankea kahlattavaksi. Edellisellä metsäretkellä se piti käydä kahdesti pelastamassa lumikinoksesta kahden kiven välistä, kun ei syvästä lumesta päässyt itse pois... ;) Ja kolmannen kerran oli älypää vielä menossa samaan paikkaan...



Sitten vielä vähän videoevidenssiä perhekoiran tärkeistä lapsenviihdytyksellisistä tehtävistä. Vanhimmat pätkät on yli vuoden vanhoja ja tulee siellä vähän kesääkin talven keskelle. Tästä videoon. 

Seuraavaksi harjoitellaankin sitten vetokoiran hommia, aisat ja vetovaljaat on jo postissa odottamassa! :)