Iloista ja aurinkoista pääsiäistä!

Tässä pienen Pasasen pääsiäishymy kahden vuoden takaa... Kohta meillä vietetäänkin synttäreitä! Ajatella, että tuo köriläs on joskus ollut noin pieni, että on mahtunut pääsiäismunan sisään! Kuvasta kiitos Kaarinalle.

Tässä vähän tuoreempi pääsiäisposeeraus. Ei mahdu poitsu enää pääsiäismunaan, mutta virpomaan pääsi Ronjan kanssa kuitenkin. :)

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Ihanaa pääsiäisaikaa kaikille tutuille ja tuntemattomille blogin lukijoille! 

Tuija Kokkosen koulutuksessa

Lauantaina osallistuimme toista kertaa Pason kanssa Tuija Kokkosen agikoulutukseen. Ja antoisa koulutus olikin taas. Rata näytti tältä ja vaikka aluksi tuntuikin ettei meinaa millään oppia ja hahmottaa että mihin ihmeeseen piti seuraavaksi mennäkään, niin lopulta se oli aika kiva juostava.

Myöhän juututtiin Pason kanssa heti alkukuvioihin. Kuinka yllättävää, että en sitten ihan ehtinyt suoran putken jälkeiseen takaakiertoon. :D Tosin MELKEIN ehdinkin. Kun lähetys 2-hypylle oli ajoissa ja lähdin siitä HETI eikä huomenna liikkeelle taakse vilkuilematta, luottaen että Paso suorittaa annetun hypyn, ehdin kuin ehdinkin! Tosin piti muistaa kuitenkin käskeä "tule" ja "putkeen", muuten koira suhahtikin 9-hypylle... Mutta tämä kohta pitää käydä vielä hallilla kokeilemassa putken oikealta puolelta ohjaten ja vippauksella / poispäinkäännöllä neloselle!

Seuraava ongelma oli heti 5-7. Jos en linjannut huoella vitoselle, Paso lähti renkaan sijaan haahuilemaan pussin suunnalle, koska hyppäsi pitkälle ihan väärään suuntaan. Ja vaikka sainkin sen pelastettua vielä renkaalle, oli peli menetetty 7-hyppyä ajatellen. Mutta huolellisella linjaamisella ennen vitosta ongelma ratkesi. Koira 7 hypylle ja itse tekemään persjättöä kasille ja siitä reippaasti liikkuen koko ajan kohti ysiä. 10-11 ei ongelmia, 12 päällejuoksulla vaati pari toistoa mutta toimi loistavasti kun vaan liikuin tarpeeksi. 

Pussilta ehdin hyvin takaakiertoon ja 15-17 myös helposti. Mutta sitten törmättiin taas mun ehkä yhteen pahimmista kompastuskivistä. 17-18 välissä olis pitänyt tehdä sylkkäri. Jestas että osaakin olla vaikea ohjaus! Mun aivot ei vaan jotenkin älyä sitä. Tai siis kävellessä ilman koiraa ja teoriassa ymmärrän kyllä ihan hienosti (mielestäni) miten se PITÄISI tehdä. Mutta en vaan osaa toteuttaa käytännössä, vaan liikun aina väärään suuntaan, pysähdyn paikalleni tai jyrään koiran päälle. Aika samanlainen kohta oli edellisessä Sannankin treenissä eikä se silloinkaan mennyt ihan niinkun strömsössä, joten sylkkäriä suuntaamme hallille harjoittelemaan. 

Kun päästiin loppukuvioihin asti, olin jo luultavasti niin hyydyksissä, että silkkaa väsymystäni en saanut enää keskityttyä vaan työnsin Pason koko ajan toiseen väliin pujottelussa... Mut noin muuten noissa kuvioissa ei ollut suurta ongelmaa. Jätin kontaktille, menin tekemään pakkovalssia 20 hypylle ja valssin kautta sitten kepeille. 

Jotenkin meillä on nyt Pason kanssa joku hiiviskelyvaihde päällä koko ajan. Jompi kumpi (minä luultavasti) menee niinkun käsijarru päällä. Ja toinenkin menee sitten, kun reagoi toiseen. Nytkin Tuija huusi koko ajan "mene, juokse, liiku!!!!". Ja sitten noin viidennen tai kuudennen yrityksen jälkeen toiminta alkoi kuulemma etäisesti muistuttaa agilityä... :D Eli samaa viestiä tuli, kun Sannalta. Pitää lopettaa varovainen hissuttelu ja varmistelu ja alkaa rohkeasti ja reippaasti vaan liikkua ja ohjata. Vaikka koira tuntuisikin vähän hitaalle. Koska se luultavasti on hidas kun minä jarruttelen. No, nyt se kyllä on hidas varmaan myös siksi, että se on täydessä näyttelyturkissa ja meillä on hallissa parikymmentä lämmintä. Melkoinen ero siis, kun tulee ulkoa kymmenen asteen pakkasesta. Itse voi sentään heittää t-paitasilleen, Paso paralla ei ole mitään riisuttavaa...

Kontaktiharjoitteluun Tuija käski myös kiinnittää huomiota, että palkkaan aina semmoisista asennoista, missä olen myös kisaradoilla. Ihan aiheesta. Muutenkin pitäisi (edelleen) jossain vaiheessa ottaa joku kontaktiharjoittelukuuri... 

Ex-tempore koulutuksessa

Tänään minulla oli joka tapauksessa ollut suunnitelmissa mennä Pason ja lasten kanssa hallille treenaamaan. Kun sitten eilen illalla tulikin viesti, että Sanna tulee kouluttamaan niin sehän sopi suunnitelmiin paremmin kuin hyvin. Joten päiväunien jälkeen tankattiin lapset, pakattiin kettukarkit ja pillimehut reppuun ja suunnattiin hallille. Johanna vielä lupautui tulemaan peräänkatsojaksi ja pillimehun pitelijäksi. Ja hyvin orkesteri käyttäytyi. Lapset viihtyivät hallilla jopa niin hyvin, että kumpikaan ei olisi halunnut edes lähteä kotiin! :D Ja mie kun pelkäsin, etten saa keskittyä valmennukseen rauhassa... Pyry kyllä tepasteli pitkin rataa kun treenattiin, mutta sitä se tekee myös kun treenaillaan keskenämme, joten se ei ollut mitään uutta.

Sannalla oli vaihteeksi aika iisi kattaus:

Alussa oli tärkeä muistaa linjata Paso, muuten se hyppäsi 2-hypyn niin pitkälle että ajoi melkein A-esteen ohi. Myös vasemmalta lähtö + takaaleikkaus Aalla toimi hyvin. 4-6 kohtaan oli kolme eri vaihtoehtoa. Ensin lähetin 4-hypylle takaakiertoon ja tein persjätön. Ekalla kerralla Paso lipsahti 5-hypyn väärälle puolelle kun jäin vähän papailemaan persjätössä. Kun tein tarpeeksi napakasti, ohjaus toimi hyvin. Sitten Sanna käski mun kuvitella, että Paso olisikin karannut kontaktilta ja joutuisin ohjaamaan kauempaa. Sylkkäri + viskileikkaus vitoselle toimi kanssa hyvin, etenkin kun Paso imi tosi hienosti putkeen. Tuntui melkein kuin ei olisi mitään tehnytkään! :D Lopputreenistä, kun Paso alkoi väsyä, ei ohjaus enää onnistunutkaan niin hyvin ja Paso tahtoi kääntyä väärään suuntaan vitoselta, jos en liikkunut tarpeeksi reipaasti. Kolmas vaihtoehto olisi ollut valssaus 4-5 välissä, mutta sitä ei enää kokeiltu kun Paso tosiaan alkoi väsähtää. Mutta tämänkaltainen kohta, molempiin suuntiin tuli nyt kotiläksyksi.

Puomin valinnassa ei kertaakaan ollut ongelmia. 9-hypyn kierrätin ensin "silmukalla" hypyn vasemmalta puolelta itse seisoen siivekkeen vieressä, mutta se oli kovin hidas. Tehtiin sama myös niin, että lähetin takaakiertoon ja tein persjätön ja lähdin liikkeelle. Parempi, mutta edelleen hidas. Parhaaksi osoittautui hypyn oikealta puolelta (tuolta missä on nro 9) kierrätys ja valssi. 

Kepeille ohjatessa heitin kerran Pason vahingossa putkeen liian laajalla käsiliikkeellä. Mutta kultainen Paso kääntyi vielä putken suulta kannoillaan ja haki kepit oikein, kun vaan sinnikkäästi huutelin "kepi, kepi, kepi!" :D Hetken se tuijotti putken päätä vähän sen näköisenä, et "tänne mut ohjattiin, mut tää ei kyllä ole kepit..." Raukka parka kultamuru! <3 Vein kepit oikealta puolelta ja Paso kääntyi hienosti poispäinkäännöksellä putkeen ja pystyin leieröimään keppien ympäri ja ehdin näin hyvin 14-15 väliin valssaamaan. 

Kiva sujuva rata. :) Paso vaan oli vähän vaisu (??) mikä taas aiheuttaa aina välittömästi minussa Sannan sanoin "sipsuttelua". Eli kun Paso on tavallista hitaampi ja superkuuliainen, alan itse hiiviskellä ja odotella ja varmistella koiraa, mikä taas hidastaa Pasoa vielä entistä enemmän. Pitäisi vaan aina huomata tuollaisessa tilanteessa ottaa napakasti ohjat käsiin ja JUOSTA. Johanna ripitti mua perjantain treeneissä ihan samasta asiasta... No, ehkä mie joskus vielä opin. Mutta kaiken kaikkiaan oli kiva treenata. Halli vaan oli melko lämmin koko päivän auringonpaisteen jäljiltä. Luultavasti siksi Paso paksussa turkissaan vähän hyytyikin. Taitaa olla meillä turkin ajelu kuitenkin edessä heti kun pakkaset hellittävät, että saan agitykkini takaisin, vaikka pitkästä turkista muuten tykkäänkin. ;) 

Tallikoira Paso

Tällä viikolla on pitkästä aikaa talleiltu oikein useampana päivänä. Ja vaikka toisella kertaa oli koko orkesteri mukana, ehdin vähän kameraakin ulkoiluttaa. Kuvat kertokoot siis talleilutunnelmia.

Kissa nimeltä Kissa. Paso meinas saada sydärin, kun tää tuli ovella vastaan. :D

Pojat suuntaamassa tallihommiin. Huomatkaa miehekkäät taustarekvisiitat. ;)

Työnjohtaja ja laaduntarkkailija. Äiti hoiti fyysisen työn.

Tytöt ja Paso pitää tarkasti vahtia...

... sillä vastuuttomat aikuiset päästi pienet ihmiset arveluttavan lähelle  kaviokkaita. Kun lapset nostettiin ponin selkään, piti Pason jo ihan välttämättä tulla ihan viereen tarkastamaan tilannetta. Ja muutenkin se vaikutti hirveän huolestuneelle koko ajan, kun Ronja tai Pyry olivat kosketusetäisyydellä poniin. Aika jännä, kun se kuitenkin on ihan okei sen asian kanssa, että minä ratsastan ja hoidan hevosia. Kaippa noista pikkuihmisistä pitää enemmän kantaa huolta.
Poni on muuten nimeltään Poni. ;)

Perron turkki on niin mahdottoman kätevä ja helppo, kun ei tartte harjata eikä kammata. ;)

Paso pääsi pitkästä aikaa mukaan myös maastolenkille, ja olipa se innoissaan! Ronja-hepallakin oli kait ollut ikävä pientä ystäväänsä. Ainakin se tuntui tykkäävän kun sai seuraa lenkille ja kesti (taas) pitkämielisesti kaikki Pason koikkelehtimiset ja riekkumiset. :D

"Kuka sä oot ja mitä sä teet meidän pihalla?"

Elli ja Alma tervehtivät. Ei Pasolle kyllä tule mieleenkään, että noita isoja tyyppejä vois vaikka vähän varoa. Mut tietty jos oma ego on kokoa elefantti, ni eipä noi kait sitten tunnu missään... Tässä Paso on sentään asiallisesti aidan takana. Mutta siellä se lauman seassa juoksentelee ihan tyytyväisenä ja onnellisena, kunnes minä tulen ja kiellän kaiken kivan. Hirvittää vaan, että joku niistä kuudestatoista kaviosta joku kerta vielä osuu siellä jalkojen ja mahojen alla pujottelevaan koiraan...

Ainiin. Tämmöinen kävi yhtenä aamuna meidän pihalla aamiaisella. On se luultavasti käynyt aikaisemminkin, ainakin Paso on noita puunalusia ja pensaita nuohonnut useamman kerran ihan huolella ja oon jo ihmetellytkin, että mikä otus siellä on vieraillut. Nyt se selvisi. Metso! Asutaaks me vähän korvessa? :D

Kevään suunnitelmia

Laulussahan kevät toi kevät toi muurarin. Meillä kevät tuo tullessaan paljon ohjelmaa! Kalenteri täyttyy viikonloppujen osalta huimaavaa vauhtia. Olenkin tuonne oikelle meidän menoboxiin jo laitellut suunnitelmissa olevia kisoja. Kaikkiin (mihinkään) ei ole vielä ilmoja mennyt, ilmoittelen sitten sitä mukaa kun tullaan aina lähemmäs. Eli agikisoja olisi tarkoitus juosta noin kahden viikon välein. Kisaputken tiivistyessä sitten jotkut kisat ovat viikonkin välein. Lisäksi kevääseen mahtuu normaalien treenien lisäksi ainakin Tuija Kokkosen koulutus sekä henkilökohtaisen guruni Sannan koulutus. Toukokuun puolivälissä on tämän rutistuksen viimeiset kotipaikkakuntakisat. Niiden jälkeen Paso jää taatusti hyvin ansaitulle agilitylomalle (halusi tai ei) ja lomailee ainakin heinäkuulle asti, eli puolitoista kuukautta. 

Jaa mää vai? Voitan taatusti kaikki kisat ja näytelmät, kert oon niin viksu ja vilmaattinen!

Agijuttujen lisäksi tarkoitus oli alunperin mennä Pason kanssa Lappeenrannan ja Lahden isoihin koiranäyttelyihin, mutta minä tyttöpä unohdin kumpaiseenkin ilmoittautua ajoissa. Joten varasuunnitelmana nyt olisi lähteä Vesikoirien pääerikoisnäyttelyyn Hyvinkäälle. Johonkinhan tota turkkia on lähdettävä näyttämään, kun se kerran on vaivalla kasvatettu! ;) Muita keväämmällä ja alkukesästä olevia näyttelyitä katsotaan sitten vielä, että jaksanko pitää turkkia niin pitkään vai en ja jaksaako Paso aksata toukokuun puoliväliin pitkässä turkissa vai ei... Jos jaksaa, niin sitten se voisi turkkinsa vaikka pitääkin kesäkuun Kotkan Ruusu - näyttelyyn asti ja siinä matkan varrella olisi vielä Haminankin keväinen kaikkien rotujen näyttely. Mutta mitään ei nyt tältä osin vielä lyödä lukkoon.

Ja koska tavoitteitakin pitää olla, niin asetetaan agilityn osalta tavoitteeksi kisakokemuksen ja -rutiinien lisääminen ja ainakin yksi merkintä kilpailukirjaan eli se NOLLA. Näyttelyiden osalta ei tavoitteita, koska Pasohan on hurjan kaunis ja hieno sanoo tuomari mitä tahansa. ;) 

Vähän on tokokärpänenkin alkanut tässä kevään korvalla kutitella taas. Josko sitä sitten aksatauolla vaikka kaiveltaisiin tokotaitojakin naftaliinista? Luulen, että homma saattaisi olla nyt paljon paremmissa kantimissa, kun olen oppinut ihan eri lailla säätelemään Pason viretasoa... 

Mutta kaikista parastahan keväällä on aurinkoiset säät ja lenkkeily etenkin jäällä! Sitä siis pyritään tekemään aina kun vaan mahdollista ja arska taivaalla mollottaa! Aurinkoisia kevätpäiviä myös blogin lukijoille!

Kommentoikaas muuten, ja kertokaa millaisia juttuja / mistä aiheista haluaisitte täältä blogista lueskella? Noita agijuttuja tulee kaikista eniten kirjoiteltua, kun se on tällä hetkellä meidän ykkös(ainoa) treenattava laji. Mutta kun katselin blogin tilastoja, niin niillä jutuilla kuitenkin on kaikista vähiten lukijoita... Eli laittakaas toiveita tulemaan niin katsotaan saanko toteutettua! :)

Onnistunut valmistautuminen - hyvän mielen kisat!

Keskiviikon katastrofitreenien jälkeen mentiin perjantaina hallille keräilemään mun itsetunnon rippeitä hiekasta... Lapset olivat mukana, joten oli vaan plussaa, kun siellä oli valmis ihan kivan oloinen rata, ettei tarvinnut kuluttaa aikaa rakenteluun:

Henkiystäväni ja kotikoutsini Johannan ohjeilla lähdettiin tekemään rataa ihan pikku pätkissä. Ensin 1-4, sitten 4-6, 6-9, 7-11 jne... Ja kun oli koko rata askaroitu pikku pätkissä, kipaistiin se vielä kokonaankin. Ja hyvinhän se meni! :) 5-esteellä toimi tosi hyvin viimeksi kesällä harjoiteltu vippaus. Aluksi Paso oli pikkuisen kuutamolla ja teki pitkän kaarroksen, mutta muisti kyllä ohjauksen pian. Kepeille haki tosi hienosti vaikeasta kulmasta eikä kertaakaan eksynyt edes 9-hypylle. 8-9 väliä yritin viedä ensin oikealta puolelta, mutta silloin Paso lujahti aina putkeen mun liikkeen mukana, joten vasemmalta se ja 9-hypyllä takaaleikkaus pelitti hyvin. Renkaalta lähetys putkeen kaukaa ja itse toista kautta jo 12-hypylle. 12-14 pätkällä tulikin ainoa pieni ongelma, sillä en tainnut kertaakaan putken kautta lähtiessä eli vauhdissa ja ilman omaa etumatkaa saada Pasoa 14-hypylle. Osuutta asiaan tosin SAATTOI olla myös sillä, että Ronja ja Pyry halusivat välttämättä istua pituuden päällä katsomassa äitin treenausta, joten Paso ei ehkä pituutta lähestyessään nähnyt kauhean hyviin siellä lasten takana lymyävää 14-hyppyä... ;) Jälkeenpäin älysin, että munhan olisi pitänyt viedä se hyppyjen vasenta puolta niin varmaan olisi onnistunut paremmin. Mut ei takerruttu siihen, kaiken kaikkiaan tuli tosi hyvä mieli tästä valmistelevasta treenistä! :)

Lauantaina sitten lähdettiin Johannan kanssa Helsinkiin Horse Fair - messuille. Annoin kotimieheksi jääneelle Timolle ohjeet, että koira on liikutettava kunnolla, kun on kisoja edeltävä päivä. Paso oli päässyt siis lasten kanssa yhdessä metsäretkelle.

Sunnuntai aamuna sitten startattiin huimalle viiden minuutin matkalle kohti kisapaikkaa. On se vaan ihanaa, kun joskus on kisat lähelläkin! :) Koiriakin oli vähän, maksejakin vain reilut parikymmentä - harvinaista! Tuomarina minulle uusi tuttavuus, oikein mukavan oloinen heppu Mika Moilanen.

Ensimmäisenä oli agilityrata, joka näytti hyvinkin vauhdikkaalta:

Ja vauhdikas rata olikin! Täytyy sanoa, että jokusen kerran rataantutustumisessa kiitin luojaani että Paso a) pysähtyy kontakteille ja b) osaa edetä suoraan. Ne taidot tulivat tarpeeseen. 7-8 välillä valssasin että pääsin itse 8-hypyn "taakse" ja keppien vasemmalle puolelle. Kepeille Paso tuli todella lujaa ja hetken jo näytti että se ei pysty enää kolmanteen väliin kääntymään, mutta jotenkin se sai itsensä kammettua takaisin oikein. 12-putkeen taisin käydä saattamassa Pason vähän pidemmälle kuin olin ajatellut ja näin olin sitten seuraavalla suoralla melkoisesti takana. Siis sillai, että kun Paso tuli ulos suorasta putkesta, olin itse vasta jossain 13-hypyn ja putken välimaastossa... Ehdin miettiä jotta kuinkahan mahtaa käydä. Huusin sitten vaan horisonttiin katoavan koiran perään että "Putkeen putkeeen PUTKEEN!!!" ja sinnehän se meni ja hyppäs renkaankin matkalla. :) Itse pääsin kurvaamaan siis heti takaisinpäin puomille. Kaiken rallatuksen jälkeen UPEA kontakti ja sitten - taas iski meidän loppusuoran epäonni. Silminnäkijöiden mukaan Paso lähti ilmeisesti vähän turhan kaukaa okserille ja luultavasti tajusi vasta esteen päällä että tämähän olikin tavallista leveämpi. Ja tiputti takajaloilla riman. Voih. Vitosella maaliin siis, kisan kolmanneksi nopeimmalla ajalla. (kattokaas muuten miten vesikoirat jyrää bordercollieiden sekaan tuloslistalla!)

Lopputuloksissa oltiin kumminkin neljänsiä ja tärkeintä on, että pitkästä aikaa tuli semmoinen fiilis, että nollaratakin on ihan mahdollinen! Koira tuntui niin hyvältä viedä ja radalla oli vaan kertakaikkisen KIVAA! :)

Hyppyratakin oli oikein kiva ja sujuva:

Tässä heti eka kaarros venyi vähän pitkäksi, mutta sitten menikin hienosti. Hauskaa oli, että ei paljon käskyjä tarvittu. Lähdön "tule" sitten 2-3 välissä "Paso" sen jälkeen vain "putkeen", "putkeen" ja "putkeen". :D Sitten oltiinkin jo yli puolenvälin rataa kun 14-hypylle piti käyttää joku hyppykäskykin. ;) Hetkellinen mun keskittymisen herpaantuminen ja myöhästyin valssissa 15-16 välissä. Siihen siis pelastuksena kökkö takaaleikkaus 16-hypylle ja koiran naarailua takaisin oikeaan suuntaan. Ihana Paso kuitenkin kuunteli hienosti. Sen verran tuli kumminkin sählinkiä, että tultiin varmaan vähän epärytmissä ja liian lujaa kepeille ja Paso ei kyennyt uusimaan edellisen radan matrix-pelastustaan vaan ajautui yhden välin ohi. Sitten korjauksessa vielä työnsin sen itse kerran toiseen väliin. Kolmannella yrityksellä onnistui ja Pasokin jo alkoi vähän äristä mennessään tyyliin "eikö tää nyt jo lähde tästä skulaamaan!" xD Siinä vaiheessa sitten jo nauratti se Pason ärinä ja oma sähellys sen verran, että maaliin tulo oli ponneton ja olis pitänyt tajuta jättää viimeinen takaaleikkaus tekemättä. Mutta kun en tajunnut, niin viimeinen hyppy jäi suorittamatta kun ei vaan enää osuttu. Mut ei se mitään, kivaa oli ja hyvin meni! :) Yleisö nauratti mun "Hyp, hyp, HYYYP, no ei se osu!" xD

Nyt on jo kevään kisakalenteria innolla pläräilty koska viimein on taas uskoa - kyllä me vielä se nollakin tehdään!

Videoita ei oo. Sori. Visioikaa mielessänne, miten täydellisesti myö mentiin. ;)


Kisavalmistautumisesta vielä vähän NOTES TO SELF...
- Kävin ilmoittautumisen jälkeen tavallista pidemmän, rauhallisen hihnalenkin melko kaukana kisapaikalta.
- Paso oli hallissa sisällä paljon vähemmän kuin yleensä on ollut ennen omaa starttia. Meidän lähtönumero oli 44, niin hain sen sisään vasta jossain numeron 38 tietämillä.
- Lähtöön mentiin ihan viimeisen päälle tokoseuraamisella.

-> Paso oli tavallista paremmin kuulolla eikä käynyt liian kuumana. 

Aksaa aallonpohjalla

Toissapäivänä käytiin orkesterin kanssa hallilla. Lapset touhusivat toisella puolella omiaan ja myö Pason kanssa treenailtiin. Hallilla oli valmiina rata, ja kun se vaikutti ihan kivalle päätin mennä sitä niin ei tarvinnut mitään käydä siirtelemään. En tajunnut sitä silloin (enkä olisi tajunnut myöhemminkään ellei yksi kaveri olisi vihjannut) mutta kyseessähän oli taannoisen Tuija Kokkosen koulutuksen "kotiläksy". Eli tulipahan nyt sekin tehtyä! :D Mustin pallojen rata siis. 

Alkuun kokeilin erilaisia tapoja 2-hypyn molemmilta puolilta ohjaillen. Paras oli heitto mahdollisimman vinosti hypyn yli ja sitten valssin tapaisella kääntö vasemmanpuoleisen siivekkeen ympäri. Kaarteesta tuli pieni ja nopea, kun vaan olin ajoissa kääntämässä. 3-7 ei ongelmia, Paso meni hienosti joka kerta 7-putkeen eikä vilkuillutkaan puomia. Sitten olisin HALUNNUT ehtiä tekemään persjätön putkella, mutta enpä vaan ikinä ehtinyt, vaikka kuinka pingoin. Siis takaaleikkaus 8-hypyllä ja sitten uusi takaaleikkaus 10-hypyllä. Ekalla kerralla Paso ajoi 10-hypyn ohi, luultavasti koska itse sekoilin jo ensimmäisessä takaaleikkauksessa. Seuraavilla kerroilla eteni tosi upeasti jopa niin, että pääsin tekemään takaaleikkauksen 9-hypyllä ja se silti haki kympinkin. :) Pujotteluun sai vauhdikkaan etenemisen jälkeen ottaa ihan kunnolla haltuun ja jarrata jo ennen 11-hyppyä, että päästiin oikein sisään. Pujottelun loppuun harjoittelin valssausta. Vähän on vielä epävarmaa, mutta onnistuu sentään, vaikkei varmaan kauhean kauniilta näytäkään. Kiva rata ja hyvä fiilis jäi treenistä, olin iloinen etenkin Pason hyppysuoran hienosta etenemisestä ja hyppyjen hakemisesta - hyppyesteet kun eivät ole olleet Pasolle mikään hurja magneetti koskaan.

Hyvillä mielin siis lähdin eilen illalla Sannan valmennukseen. Ja sitten tapahtui jotain. Radankävelyssä jo iski joku lukko päähän ja alkoi tuntua, että tää on mahdoton, liian vaikea, hirvittävä rata ja en tule onnistumaan enkä osaa ohjata tätä mitenkään päin. Mikään vaihtoehto ei tuntunut hyvältä, enkä oikein saanut otetta rataan millään. Rata näytti tältä: (15putki oli päistään vielä lähempänä puomia, FlexiTrack ei vaan anna putkea kääntää enempää mutkalle. Eli oli siis käytännössä ihan puomissa kiinni molemmat putken suut.)

Päänvaivaa aiheutti erityisesti... no, koko rata. xD Mutta siis heti alussa välistäveto, mitä kammoan ihan yli kaiken. Ällöttävä välistäveto. Ja sitten 3-hypyn jälkeen Aa ja putki houkuttelemassa. Sitten en kertakaikkiaan käsittänyt millä konstilla voisin ehtiä ohjaamaan 6-hypyn tai ainakaan saada koiraa seiskalle ilman että se livistää putkeen. Sitten välissä olikin haastavaa, mutta selvitettävissä olevaa rataa. Tarkkana piti toki olla koko ajan ja mulla oli jotenkin tosi vaikeeta hahmottaa mihin rata milloinkin kulkee seuraavaksi. Lopun muuri ja kepeille vienti ilman että lipsahdetaan putkeen tai puomille tuntui taas melko mission impossiblelle. 

Ja asioillahan on tapana sujua just niinkun niiden ajattelee sujuvan. Eli ongelmissa oltiin jo ekassa välistävedossa. Sitten en vaan saanut aivojani tajuamaan, että suunniteltu valssi muuttu 3-hypyllä persjätöksi ja varmaan kymmenkunta kertaa otin koiran väärälle kädelle ihan väkisin. Ja kävihän se siellä putkessakin kai, tai ainakin kaarteli pitkiä kaarroksia. Ohjaukseksi alkuun valikoitui siis 3 peräkkäistä persjättöä. Ensin 3-hypyllä, sitten lähetys neloselle ja itse reippaasti tekemään persjättöä vitoselle, josta suoraan takaakierrätys + persjättö kutoselle, koira haltuun ja pyöritys seiskalle "takaa"-käskyllä, käden vaihto, alta pois ja liikkuminen kohti putken suuta. Arvatkaa menikö näin sujuvasti silleen heti? No ei tosiaan mennyt. Epätoivo iski ja itku suunilleen meinasi tulla, kun en vaan saanut hommaa onnistumaan kun aina sähläsin ja sössin jonkun kohdan. Paso parka, mutta se sai kyllä pallon palkaksi vähän joka välissä ja jaksoi uskomattoman hyvin toistaa samaa  4-7 kohtaa uudestaan ja uudestaan. Ja onnistuihan se lopulta. Minusta vaan tuntui koko ajan jotenkin tosi hurjalta ohjata noin pitkä matka edestä, näin koiran lähettäessäni sen 4-hypylle ja seuraavan kerran oikeastaan vasta 7 takaakiertoon tultaessa. Koska jos yhtään aloin missään välissä vilkuilla taakse tai varmistella, en enää ehtinyt. Hienosti meni Paso kuulemma, mutta itsellä ei ollut kyllä aavistustakaan mitä selän takana varsinaisesti tapahtuu ja sekös ahdisti. Mut ohjaus sinänsä toimi ja koira toimi. Mun pää vaan ei toiminut. 

Kun tästä viimein selvittiin, oli radan keskipätkä aika iisi itse asiassa. Joo, tuli siellä hasseja, esim. 11-hypyllä unohdin vaihtaa puolta ja jouduin tekemään takaaleikkauksen A-esteellä. Minut pelasti Pason upeat kontaktit, se kiltisti odotteli perässä räpiköivää kartturia. 15-putkesta vedin koiran ekalla kerralla ohi, kun niin voimakkaasti otin haltuun. Osuutta asiaan saattoi ehkä olla myös mustalla putkella, joka oli todella pimeässä kohtaa (yksi lamppu taisi olla pimeänä juuri siitä, tai muuten oli joku ihme varjokohta?) Mutta ne oli pieniä juttuja ja saatiin korjattua vauhdissa. Ja Paso valitsi hienosti joka kerta oikein puomin ja putken väliltä! :)
Lopussa olin mokannut radankävelyssä. En ollut älynnyt katsoa, että 22-hypylle tultaessa pitäisi ehdottomasti kääntää koira eri kautta kuin aiemmilla kerroilla, jotta se siivekkeen ympäri tullessaan näkisi jo muurin takaa siintävät kepit eikä esim. A-estettä, putkea, toista putkea ja puomia... Kun ohjasin tämän järkevämpää kautta ja linjasin riittävän kauas vasemmalle ennen muurille lähetystä, päästiin ihan kivasti kepeille. Jos linjaus jäi vaillinaiseksi ja Paso hyppäsi muurin liian suorassa kulmassa ja / tai jos jäin liikaa jälkeen / liikuin liian läheltä muuria eksyttiin aina 15 putken loppupäähän. 

HUH. 

Lopuksi vielä Sannalla on tapana pyytää juoksemaan koko rata. Olin jo aika väsyksissä, ainakin henkisesti. Mutta toisaalta teki mieli yrittää. Ja kas! Alun katastrofikuviot onnistuivat kaikkine perseilyineen täydellisesti!! No ok, 7-hyppy jäi suorittamatta kun varmaan unohdin ohjata hämmästykseltäni ja Paso viiletti suoraan putken väärään päähän. Mutta SILTI! Olis pitäny älytä palkata koira siihen kohtaan ja lopettaa koko treeni. Vaan kun ei tyhmä älyä. Loppuradasta ei sitten tullutkaan niin sanotusti lasta eikä paskaa. Oma keskittyminen vaan hajosi niin totaalisesti kun olla ja voi. En enää edes muistanut rataa tai mihin piti olla menossa tai varmaan suunilleen omaa nimeänikään. Ilmeisesti kaikki henkiset voimavarat oli käytetty tuohon vaikeimpaan kohtaan?? No, loppuun saatiin onneksi sitten onnistunut vienti mutkaputken kautta kepeille ja UPEA pujottelu, josta superpalkka. 

Paso oli fantastinen. Minä en. Miten voi pää hajota niin täysin kesken treenin? Ja erityisesti, miten tämä vältetään jatkossa, että tästä olis opittu taas jotain?

- Mun pitää, pitää PITÄÄ luottaa koiraan. Varmistelemalla turhaan saan sen vaan lähtemään omille teilleen kun oma liikkuminen pysähtyy ja jähmettyy ja ohjauksesta tulee katkonaista. 

- Mun pitää oppia ohjaamaan rennosti ja luottavaisesti MYÖS ne kohdat, mitkä tuntuu itsestä vaikeilta. Koska silloin ne onnistuu. Jos niitä alkaa etukäteen panikoida, palataan kohtaan yksi...

Lisäksi, NOTES TO SELF:

- Jos joku kohta tuntuu treeneissä toivottomalle, voisko avata suunsa ja pyytää vinkkejä ihan etukäteen eikä vasta sitten kun on hakannut päätään seinään?

- Kun se toivoton kohta onnistuu lopulta, palkkaa koira ja lähde kotiin, koska omistat kastemadon keskittymiskyvyn eikä sitä sitten sen ponnistuksen jälkeen enää riitä pidemmälle.

- Hanki jostain mustan pörssin katukaupasta Ritalinia tai muuta keskittymistä ja järjenjuoksua edistävää lääkitystä?? (no vitsi vitsi)

.. mut kaippa täältä taas noustaan. Toivottavasti piakkoin, koska sunnuntaina olis kisat... 

Hiihtolomaleirikoira

(pakko oli saada kirjoittaa yhdyssanahirviö...)

Viime viikolla oli siis hiihtoloma. Meillähän se ei varsinaisesti vaikuttanut elämään, kun tälleen "lomalla" ollaan koko ajan. Mutta Salusiini järjesti lapsille hiihtolomaleirin ja olin lupautunut sinne ohjaajan ominaisuudessa mukaan auttelemaan. Leiripaikka oli kesän esikkoleiriltä tuttu Luovin leirikeskus. Päärakennukseen ei Paso ollut tervetullut sisälle, mutta onneksi siellä on muutama muu rakennus johon koirat sallitaan niin ei tarvinnut Pasonkaan koko päivää pihalla palella...

Leiriohjelmaan kuului Pason osalta mm:

hiihtoa...

... yleistä lasten vahtimista...

... lumipallojen noutamista...

... hiihtoa...

... hernekeiton syömistä (kannattiko varastaa ja ahmia monta litraa kerralla ja mennä sen jälkeen hankeen hyppimään, kannattiko??)...

... lumiveistosten tekoa (vai pussailua?)...

... vahdinpitoa grillikodan ovella ja loputtomasti rapsutuksia...

... ja tietenkin hiihtoa!

Lyhyesti sanottuna siis Paso osallistui koko ajan ja kaikkeen, mitä pihalla tapahtui. Lisäksi Paso kävi ainakin lumikenkäilemässä ja pulkkamäessä, osallistui lumisotaan ja kirkonrottaan, nouti keppiä ja lumipalloja sekä otti vastaan lukemattomat määrät rapsutuksia, silityksiä ja muita hellyyden osoituksia ja jakeli pusuja. Niin, ja kerjäsi grillimakkaraa sekä varasti hernerokkaa keittiöstä. ;)

Kivaa oli kaikilla, kotona oli iltaisin melko rauhallinen vesikoira. Viikon leireilyn päätteeksi Paso meni vielä viikonloppuhoitoon "naisiin" tuttavani kultsun ja hoffin kaveriksi. Eli aktiiviviikko! Kiva oli hakea koira hoidosta, kun saatesanoina oli: "Kiva koira. Tulee kun kutsutaan, menee minne käsketään ja voi pitää vapaanakin metsässä. Se kyllä loikki siellä kun jänöjussi ympäriinsä!" :D