Takaakiertoniistopersjättö ja muuta kivaa

Semmoista ja vähän muutakin kuviota päästiin tekemään eilen treeneissä, kun Johanna pääsi pitkästä aikaa meitä ilostuttamaan. :)

Ratana oli Esa Muotkan kolmosluokan kisarata pienin muutoksin. Keinu jäi radalta pois, koska se ei mahtunut ja rengas oli jotakuinkin samoilla linjoilla Aan ylösmenon kanssa. Alun / lopun hypyt ehkäpä hieman tiiviimmin, tai siis lähempänä puomia... Mutta ei paljon. Hirveän hauska rata joka tapauksessa. :) Keinun puuttuessa välistä, tuli 7-13 pätkästä melkoista rallittelua. Eikä kyllä paljon tarvinnut hidastella muutenkaan!

(kuva: www.haitaxi.fi)

Paso oli aivan kertakaikkisen unelma. Yhtään ihan täydellistä nollarataa ei juostu, mutta ei kyllä kaukana ollut pariin kertaan. Ja mokat olivat - kuinka ollakkaan - mun omia. 

Alun tein valsseilla. Aan jälkeen olisin toki voinut pyörittää siivekkeen ympäri vain itse pyörimällä paikoillani, mutta harjoituksen vuoksi, ja koska se minusta tuntui kivemmalle ja Pasolle vauhdikkaammalle ohjaukselle, tein kutoselle tuon otsikon sanahirviöohjauksen: Takakierto - niisto - persjättö. Ja sitten lujaa putkeen, jolloin mun pitikin lähteä kuin se kuuluisa telkkä pöntöstä kohti 11 takaakiertoa. En toki sinne asti kerennyt, mutta ei ollut tarvettakaan. Paso tuli sellaista kyytiä mun takaa yli esteiden, että ennemminkin sain ekoilla kerroilla vähän jo jarrutella sitä, ettei se leiskauttanut samaa vauhtia vielä 3-hyppyäkin väärään suuntaan. :D Eli upeasti irtosi takaakierrolle. Putkelle tein valssin varmistaakseni putken valinnan ihanan puomin sijasta ja sitten 13-hypyn pyöritin putkenpuoleisen siivekkeen ympäri ja siitä kepeille + takaaleikkaus (kulma ei ollut ihan noin avoin kuin piirroksessa). 17 valssi ja 18 yli ja suoraan väärään päähän putkea, kun tein just päinvastoin kuin piti. xD Eli SUUNNITELMA oli pieni linjaus ennen 18-hyppyä että Paso laskeutuisi selkeästi oikeaa putken päätä kohti ja sitten oma eteneminen liioitellusti jo melkein maalihyppyä kohti, rintakehä, oikea olkapää ja varpaat vasuriin kääntyneenä. Niin mitä mie tein?? :D No aloin tehdä (myöhässä) muka jotain puolivalssia ja haltuunottoa, jolloin mulla oli sekä varpaat, rintakehä että katse kohti sitä väärää putken päätä. Jep jep. Kun tein kuten olin suunnitellut, ei Paso vilkaissutkaan väärään päähän vaan sujahti suoraan sinne minne pitikin. 

Takaakiertoniistoperseilyä piti jokunen kerta harjoitella että siitä tuli sujuva ja rima pysyi ylhäällä. 13-hypylle vaihdettiin ohjaukseksi jaakotus, jolloin kepeille sisäänmeno helpottui huomattavasti ja myös koko suoritus nopeutui. Mutta jotta ehdin jaakotukseen, piti varmisteluvalssi putkelle jättää pois ja mentiin vaan napakalla puolivalssilla ja haltuunotolla. Paso oli ihan partiopoikana, eikä mennyt kertaakaan omin luvin puomille. 

Kyllä vaan oli mahtavaa juosta sen kanssa! Oltiin ihan flow-tilassa. Tähän monta sydäntä Pasolle. <3 <3 <3 <3 <3 <3

Mannerin agikoulutuksessa

Menee taas päivitykset vähän aksapainotteiseksi. Sorry. Mutta tänään oltiin Pason kanssa Nina Mannerin koulutettavina, toista kertaa. Ja koulutus oli just yhtä hyvä ja antoisa kuin viimeksikin ja kouluttaja niin kovin iloinen ja hyväntuulinen. :) Ja Paso! Paso oli taas kerran niin pätevänä, että voi ETTÄ! Tuntuu jo, ettei sanat vaan enää riitä kuvailemaan, miten ihana sen kanssa on harrastaa. Se on vaan niin... <3

Rata rapsahti sähköpostiin jo perjantaina, joten pari päivää oli aikaa harjoitella estejärjestystä:

Konstikkaimmalle tuntui pätkä 6-10 sekä 16-18. Muuten rata vaikutti oikeinkin kivalta ja juostavalta ja useisiin kohtiin oli moniakin erilaisia ihan toimivia ohjausvaihtoehtoja.

Koska en ollut hirveästi viime aikoina ehtinyt treenailla Pason kanssa, emmekä päässeet perjantaina treeneihinkään, käytiin lauantaina vähän "harjoittelemassa salaa"... Rakensin radasta pätkän 7-14, mutta ilman puomia, koska en jaksanut siirrellä sitä... Se sai jäädä paikalleen, ratapiirroksen A-esteen tilalle. Tiedostin kyllä, että Pason lähettäminen putkeen 7 olisi hankalaa puomin takia, ja yritinkin viedä sen aika pitkälle. Siitä huolimatta ehdin vielä tekemään persjätön putkelle, suhahtaa hidastukset 8-hypylle ja tehdä pakkovalssin ysille. Paso toimi kuin unelma. Kuitenkin sitten tänään puomi veti niin kovin puoleensa, että minun piti saatella Paso melkein putken suulle asti, jolloinka en ehtinyt tehdä persjättöä. No, toimi tuo takaaleikkauksellakin, joskin kaarroksesta 8-hypyn jälkeen tahtoi tulla vähän pitkä. Mutta kuuliaisesti Paso kaarteli, eikä hypännyt ysiä väärään suuntaan. Yritettiin samaa kohtaa myös niin, että teinkin persjätön jo muurille ja vaihdoin puolta, mutta Paso etenee niin huonosti hypyille ja minä en vaan kertakaikkiaan ehtinyt ohjaamaan sitä, joten se kääntyi aina minua kohti ja hyppäsi sitten puomin alastulon ylitse mun luokse. Nämä putken jälkeensuoraan hypylle etenemiset siis ehdottomasti harjoituslistalle, samantyyppinen ongelma oli edellisessä Sannan treenissäkin!

Kepeille Paso kääntyi hyvin eikä haikaillut A-esteelle, kuten jotkut koirat tuossa kohdin. Kunhan itse maltoin ja käänsin rintamasuunnan selvästi kepeille, haki hyvin myös oikean sisäänmenon. Jos kiiruhdin liikaa edelle, se tuli toisesta välistä sisään. Vein pujottelun vasemmalta puolelta, niin ei tarvinnut vaihdella puolia 12 takaakiertoon. 13-hypyn kierrätin pidempää reittiä "alakautta", koska se sopii Pasolle paremmin kun se luonnostaan hyppää mielellään pitkälle. Se irtosi hypylle niin hyvin, että pääsin hyvissä ajoin merkkaamaan 14-hypyn ja liikkumaan kohti A-estettä, jolloin Pason kaarros 13-siivekkeen ympäri tuli pieneksi ja linja A-esteelle ihan hyväksi. Hienosti se luki tuon 14-hypyn merkkauksen, vaikka liikuin jo seuraavaa estettä kohti. :)

Aan jälkeen hypylle 17 piti tehdä saksalainen (takaakierto + persjättö) ja ensimmäisellä kerralla olin hätäinen enkä edes huomannut, että Paso jätti koko esteen hyppäämättä... Kun tein selkeästi ja maltilla, Paso näytti että osaa ko. ohjauksen oikein hienosti. Mun pitää vaan selkeästi merkata hyppy ja sitten rohkeasti liikkua eteenpäin koiran alta pois. Putkelle eteni niinkun nyt Paso etenee, eli lujaa. :) Rimat pysyi hyvin ylhäällä okserissakin, vaikka olivatkin 60cm. Keinulle piti ottaa aika napakasti haltuun putken jälkeen, ettei tullut liian vinosti. 

22-25 aiheutti hieman enemmän harmaita hiuksia kuin olin odottanut. Tai 22 meni kuulemma "mageesti" Ninan sanoin, mutta siitä eteenpäin oli vähän hakemista. Tai no, kyllä me koko ajan ihan oikeassa järjestyksessä päästiin esteet, mutta mutta... Olin suunnitellut pyörittäväni Pasoa koko ajan oikealla kädellä itseni ympäri. Eli 22 kohti pienellä suhinalla ja pyöritys, siitä suoraan 23-hyppy sekä pituus koko ajan koira oikealla ja sitten pyöritän pituuden ympäri "alakautta" (koira kääntyy vasemmalle siis pituuden jälkeen). Ja toimihan se, mutta Pason meno oli aika hidasta ja jähmeää, kun minä seisoin niin pitkään paikallani ja pituuden jälkeen sain jo kannustaa sitä mukaan toden teolla että päästiin putkelle. Niinpä vaihdettiin tähän valssit 23-hypylle sekä pituudelle (koira kääntyy pituudelta oikealle). Ja sitten iski meikäläisen valssausvaikeudet... Tai siis eka valssi meni erinomaisesti (kyllä näitä on harjotieltukin edellisen Mannerin koulutuksen jälkeen!) mutta toisen jälkeen tahdoin vähän eksyä enkä meinannut millään päästä liikkeelle uuteen suuntaan, jolloin Pason käännöksestä tuli vähän turhan pitkä ja hidas. Jotenkin muutenkin oli ajatuksena tosi paljon vaikeampaa valssata pituudelle kuin hyppyesteelle?!??

Loppu olikin oikeastaan aika iisi. 26-hypylle tein takaaleikkauksen. Pussin jälkeen piti olla tosi tarkkana ottamassa haltuun 30-esteellä. Jos siinä vaiheessa vielä liikuin, kun Paso tuli pussista ulos, sen kaarros venyi niin pitkäksi että se ajautui ohi hypyn ja kisoissa olisi tuomittu kielto, vaikka lopulta oikeaan suuntaan este suoritettiinkin... 

Kivaa oli! Toivottavasti mahdumme mukaan marraskuunkin koulutukseen! :)

Rytmittelyä

Tänään oltiin koko orkesterin kera hallilla. Sadepäivänä on hyvä mennä agihallille, tulee samalla viihdytettyä sekä lapset että koira, eikä tarvitse olla ulkona sateessa ja tuiskussa... ;)

Kentällä oli jonkunlainen rata valmiina, mutta ilmeisesti estejärjestys oli TopSecret, ja numerokyltit oli kerätty suurin osa yhden esteen ympärille... Jokunen oli kuitenkin vielä paikallaan, ehkä noin joka kolmas. Ja loput sitten arvailin. ;) Tuskin tuli ihan samanlainen rata mitä alunperin oli ollut ja loppusuoran käänsin renkaalle kun nyt viime aikoina kisoissa on usein ollut rengas loppusuoralla niin ajattelin että sitä on hyvä vahvistaa palkalla. Mutta aika kiva, haastava ja vauhdikas treeni tuli kuitenkin! Ja radalla piti valssailla, tehdä nopeita tempon- ja suunnanmuutoksia, edestä rohkeasti että ehti ja pitää koira kaarteissa hallinnassa. Erinomaista harjoitusta siis minulle, ne heikoimmat kohdat kun on nimenomaan valssi, rytmin muutokset ja ne kaaaaaaarteet...

Ja kaarteisiinhan homma kaatuikin heti alkumetreillä. Kun lähdin pyörittämään kolmoselle huolimattomasti, Paso kävi hyppäämässä 5-esteen. Kun siitä selvittiin ja päästiin kuutoselle asti, en älynnyt ottaa koiraa haltuun jo ennen estettä ja Paso hyppäsi 9 värään suuntaan ennen putkea... Kun olin tarkkana oman yläkropan kanssa, en huitaissut kättä liian kauas vaan pidin koiran lähellä ja hallinnassa sekä muistin suhahdukset ennen tiukkoja kaarteita, ei ongelmia ollut ja Paso kulki kuin kiskoilla, upeasti kaikki mutkat just eikä melkein ohjauksen mukaan. <3
Sitten putket. Ohhoh. Monellakohan tavalla ne voi mennä väärin? :D Ensin tietenkin tosiaan se ylimääräinen 9-este väärään suuntaan ja suoraan edessä ammottavaan 8-putkeen. Sitten kun käänsin liian voimallisesti välttääkseni ylimääräisen hypyn, mentiin väärään päähän 7-putkea. Ja kun onnistuin ohjaamaan 7-putken oikein ja lähdin vetämään Pasoa 8-putkeen, huusin "putkeen" juuri sillä hetkellä kun Paso oli 7-putken suulla ja sinnehän se vilahti uudelleen... Kun yritin välttää tämän ja valssasin muka estääkseni koiraa menemästä väärään putkeen, ohjasin sen oikeaan (8) putkeen mutta väärään päähän... No, Pasolla ainakin oli hauskaa, kun koko ajan mentiin putkeen! xD Toimivimmaksi osoittautui hakea Paso melkein 7-putken suulta ja sitten liikkua reippaasti kohti 8-putkea ja suorastaan liioitellusti kääntää selkä sekä koiralle että väärälle putkelle. Ja "putkeen" käsky vasta kun koira oli ohi 7-putken suusta. Tämä vaati lujaa luottoa ja rohkeaa etenemistä, koska jos yhtään käännyin kurkkaamaan olan yli, kääntyi Paso aina heti väärään putkeen.
Sitten olikin hauska, selkeä rallisuora. Paso eteni tosi mageasti 11-hypylle, pääsin tekemään takaaleikkauksen kaukaa ja lähtemään uuteen suuntaan. Silti se haki hienosti 12-hypyn, kun vaan merkkasin sen. Ei tullut kertaakaan ohi, vaikka en jäänytkään odottelemaan. En voinut, koska kiirettä piti ohjaamaan 13-14, joka osoittautui koko radan kinkkisimmäksi kohdaksi. Ensin yritin viedä vasemmalta puolelta ohjaten, mutta oma juoksulinjani tuli niin kohti 14-hyppyä, että Paso lukitsi sen joka kerta ja hyppäsi väärään suuntaan vaikka tein mitä. Tässä olisi ollut hyvä osata hyvin vippaus, mutta mutta... Sitten yritin vielä että muka valssaan 13-hypyn takana, mutta eihän siitä mitään tullut. Kun en ehtinyt niin en ehtinyt. Tai ainakin rimat tipahteli ja törmäiltiin Pason kanssa. Paras ohjaus tähän oli persjättö 12-hypylle, jolloin oma juoksulinjani tuli selkeämmin ohi 14-hypyn ja ehdin ohjaamaan takaakiertoon. Mutta kylläpä pitikin muuten tehdä napakka suunnanmuutos 11-hypyllä ja AJOISSA, että ehdin perseillä! Mutta onnistui kun keskityin ja menin rohkeasti. Ja onnistui sitten monta kertaa, eli ei ollut edes säkää. ;)

Loppu olikin aika iisi. Paso löysi helposti 16- pimeän putken suun vaikka jäin itse hypyn taakse ja loppu"suora" sujui ihan mallikkaasti, kunhan maltoin pitää koiran hallussa loppuun asti (muuten se kävi ennen rengasta hyppäämässä 13 väärään suuntaan...)

Hyvä reeni, kivaa oli! Positiivista oli se, että Paso haki itsenäisesti hypyille. Vaikkakin välillä väärillekin, niin se selkeästi kuitenkin hakeutui hypyille, mitä se ei aiemmin ole hirveästi tehnyt. :) Ja ainakin omasta mielestäni minäkin olin ihan särmänä ja onnistuin liikkumaan reippaasti ja rohkeasti.

Sunnuntaina sitten Mannerin treeniin. Saas nähdä kuinka rohkeasti sitä siellä taas uskaltaa mennä jännityksissään. :p

RuskaPaso

Uuden puhelimen kameraa olen yrittänyt viime aikoina ottaa haltuun... Vähän vaihtelevalla menestyksellä. Meillä on Pason kanssa laatuaikaa kahdestaan iltapäivisin mun töiden jälkeen ennenkuin haetaan lapset tarhasta. Aika luksusta, että lähes päivittäin pääsee näin pimeäänkin aikaan päivänvalolla lenkille. Paso on sitten saanut poseerailla koekaniinina mun kuvausyrityksissä... ;)

Auringonlaskun aikaan karkkivärisessä männikössä.
"Miks pitää istua paikallaa, mälsä lenkki tämmöinen!"

Päällikkö kannon nokassa tähystämässä, tällä kertaa ihan vapaaehtoisesti. Miten kaunis maaruskakin oli tänä syksynä!

Sama kanto. Tästä näkee hyvin miten hailakaksi Pason väri on mennyt. Ja taas se on vaihtanut kuviointia. Nyt siinä on aika suuria tummempia laikkuja siellä täällä... Ihme kameleontti! :D

Tässä ollaan lasten kanssa retkellä Kyminlinnassa. Upeita historiallisia maisemia syksyisissä väreissä - ihan kotinurkilla. Paso näkyy kaukana edessä joukkueenjohtajana, etenevät yhdessä Ronjan kanssa kohti uusia seikkailuja. Minä ja Pyry tullaan hiljaksiin perästä. :)

Ihan ei kännykameran tehot riitä pysäyttämään Pason vauhteja pilvisellä ja tihkusateisella säällä. Tässä kuitenkin ollaan menossa tutkimaan jännittävää "luolaa"...

Eräänä myrskyisenä yönä... eikun päivänä. :D Käytiin Kotkan keskustan kupeessa sijaitsevassa pienessä Kuusisen saaressa ulkoilemassa. Meri myrskysi ja tuuli paiskasi vettä vaakasuoraan. Saatiin melko rauhassa lenkkeillä. ;)

Kuusisessakin ruska oli komeimmillaan ja maiseman kruunasi vaahtopäisenä myrskyävä meri. Ei sitä tunnelmaa saanut kuviin taltioitua. Mutta koittakaa kuvitella. ;) Ihana suolainen meren tuoksukin kuvista jää puuttumaan... Vähän taas epätarkka, mutta syytetään tuulta, joka heilutti kaikkea. :D

Kuusisessa on myös näkötorni. Kiipesin sinne katselemaan maisemia, eikä tullut kyllä mieleenkään laittaa koiraa kiinni. No sehän tunki perään. Huolimatta siitä, että torniin johtavat erittäin jyrkät metalliverkkokierreportaat. Ei paljon Pasolla päätä huimaa vai? No, kyllä sillä aavistuksen kintut tutisi ylhäällä tornissa kun se tiiraili lattian läpi maahan ja alaspäin kierreportaat olivat haastavat. Mutta selvittiin reippaalla kannustuksella eikä onneksi tarvinnut huimapäätä kantaa alas...

Paso tähyää jo uusiin seikkailuihin... Meillä on kyllä mahtavan monipuoliset lenkkimaastot ihan joka päivä käden ulottuvilla! :) Tämmöinen kuvareportaasi tällä kertaa, puhelinkuvalaadulla, koittakaa kestää. Vähän... erikoisiahan nuo osa on laadultaan. Mutta saa niitä kait klikkailtua taas vaikka vähän isommaksikin jos tahtoopi.

Kouvolassa kisoissa

Taas kerran turhaakin turhempi reissu Kouvolan kisoihin, mutta tulipahan tehtyä...

Tuomarina Allan Mattson ja oli hyvin Allanimaiset radat kyllä... Ei helpoimmasta päästä, mutta kylläkin ihan suoritettavissa. Hyppyrata:

Alku ihan mukavasti. Putkesta Paso tuli lujaa ja ajautui jo melkein 5-hypyn ohi. Ehdin kuitenkin naarata sen hypylle ja onneksi olinkin suunnitellut pyörittäväni sen "alakautta" jotta saadaan iisimpi lähestyminen kepeille. Muu ei olisi siitä kulmasta enää onnistunutkaan. Pujottelu hienosti, leikkasin takaa niin että olin hyvissä asemissa jatkoa ajatellen. Muurille pieni linjaus ja Paso laskeutui suoraan oikeaa putken päätä kohti. Putken jälkeen oli pakko jäädä vähän vartomaan, etten vedä sitä ohi 9-hypyn ja sitten yhtä matkaa kohti 12-takaakiertoa. Sai akka pistää tossua toisen eteen, mutta ehdinpäs! 15-hypyn ohjasin huonosti ja Paso hyppäsi kauas ja alkoi kääntyä vasemmalle. Tuli piiiitkä kaarros, jonka aikana mun oli pakko jäädä taas vartomaan, ettei se vilahda 15- ja 16-hyppyjen välistä ja saan sen linjattua loppusuoralle oikein. Yhtä matkaa lähdettiin siis loppusuoraa suorittamaan ja selväähän on, että jäin komeasti jälkeen. Tämähän ei sinänsä ole ongelma, Paso etenee kyllä. Mutta jostain täysin käsittämättömästä syystä pituuden jälkeen en enää käskyttänytkään Pasoa hypyille vaan aloin kehua sitä "hienoa, hyvä, menevaan!" Ja mitäs tämä tarkoittaa Pasolle?? No sitä, että tultiin maaliin ja pallo lentää... Joten se pyörähti 19 edessä vilkaisemaan minua, ajautui ohi hypyn ja se nollarata oli sitten siinä. En viitsinyt alkaa naarata sitä takaisin, vaan otettiin hylky jatkamalla maaliin. Saatte arvata paljonko ärsytti oma TYPERYYS!!
Ei se kaunis rata ollut missään vaiheessa, useampi pitkä kaarros ja häthätää pelastus, mutta nolla kuitenkin tuohon loppusuoran mokaan asti. Äh.

Agirata noudatteli suunilleen samaa kaavaa. Muuri vaihtui okseriksi koska kisapaikalla tuuli alkoi nousta myrskylukemiin, eikä muuri enää pysynyt pystyssä...

Agiradassa ei pitänyt olla mitään kovin kummallista. Loppusuorakaan ei niin epätoivoisen pitkä, koska Paso pysähtyy kontaktille. Mutta jo alussa Paso meinasi 3-takaakierrätyksessä ajautua koko esteen ympäri. Sain pelastettua, mutta se hyppäsi aivan väärään suuntaan, josta johtuen myös nelonen meni hankalasti ja väärään suuntaan keinua ajatellen. Ajauduin itse liikaa oikealle enkä pystynyt tekemään takaaleikkausta keinulle kuten olin suunnitellut. Kutoselle siis takaaleikkaus ja sen takia luultaasti rima alas. Myös okserilta rima alas, ehkä edessä siintävän putken takia, ehkä siksi että rimat oli 65 ja okseri siis melko kunnioitettavan kokoinen. Kuitenkin oikeaan päähän putkea. Puomi nätisti ja 11-takaakierto piiiitkällä kaarroksella (Paso tsekkaili maisemia...) Valssi ja kepeille mitkä hienosti kuten aina. Keppien päähän valssi, 13 takaakiertona + valssi taas. (jumaleissön mie valssasin ihan vimmana! :D ) 14 Paso hyppäsi kaaaaauas ja tsekkaili taas vähän maisemia ja yleisöä, minkä takia tosi vinosti 15 jonka jälkeen ajautui ohi 16 (kielto). Sain sen tyrkättyä takaisin oikealle puolelle hyppyä ja hyppäsi melkein paikaltaan. Kun lähdin ohjaamaan kohti putkea, Paso viilettikin ohi putken suun, kävi läppäämässä Aan ylösmenoa muttei kuitenkaan mennyt Aalle vaan lähti taas tsekkailemaan yleisöä radan reunalla. Mie seisoin putken suulla ja huutelin että "MIHIN oikeen olet menossa?!??!) Olis naurattanu, jos ei olis ärsyttäny niin paljon koiran keskittymättömyys. Kun Paso ehti muilta kiireiltään taas radalle, päästiin loppusuora ihan kurissa ja järjestyksessä. Hartiavoimin sai tehdä töitä ja tuntui, ettei koira oikein ollut ihan mukana juonessa. Vilkuili alvariinsa yleisöön ja huiteli ties missä. Ok, varmaan minunkin ohjauksessa oli puutteita, mutta nyt oli kyllä koiran keskittyminen tipotiessään. 

Mietinkin sitten, että joku juju täytyy olla näissä "kotikisoissa" eli semmoisissa kisoissa, missä on paljon tuttuja. Aiemmin nämä epäonnistumiset on menneet mun piikkiin. Että en itse keskity kunnolla koiraan, kun on tuttuja joiden kanssa jutella, joiden ratoja seurailla yms. Mutta nyt kyllä mielestäni itse keskityin ja ohjasin hyvin. Ok, hyppärin hylky oli mun syytä, oletin liikaa koiran suorittavan loppusuoran loppuun asti itsenäisesti, mutta etenkin agiradalla kyllä keskityin ja ohjasin. Nimenomaan panostin siihen, etten hajota keskittymistäni tutuille jutteluun, en katsonut kenenkään kaverin ratojakaan vaan keskityin todella omaan suoritukseen. MUTTA. Annoin tuttujen kuitenkin rapsutella Pasoa. Sehän tuppautuu jokaisen puolitutunkin syliin suorastaan jos vain saa tilaisuuden... Nyt sitten mietin, että voiko olla niin, että se hajottaa sitten koirankin keskittymistä minuun? Kun siellä yleisössä on paljon niitä ihania tyyppejä, jotka just äsken rapsutteli ja nunnutteli. Eihän Paso radalta mihinkään karkaa, mutta kyllä se nyt selvästi vilkuili yleisöä. Mitä se ei yleensä tee. Eikä siis keskittynyt joka hetki täysin minuun. Silloin on vaikea löytää rytmiä ohjaukseenkaan. 

Eli tästä lähien kisapaikalla Pasolle ei saa puhua, eikä sitä saa rapsutella. Ei ennen ratoja. Sorry friends. Seuraavan kerran kun ollaan kisoissa ja en juttele enkä päästä koiraa luoksesi, niin en halua olla epäkohtelias, yritän vaan pitää meidän molempien keskittymisen siinä, mitä siellä ollaan tekemässä. Katsotaan auttaako se. Hope so. 

Sannan tarkan silmän alla

Viime viikonloppuna treenailtiin oikein kahtena päivänä Sannan silmän alla. :)

Sanna on oikea velho suunnittelemaan ratoja, jotka ensi silmäykseltä näyttävät ihan suoritettavilta ja jopa melko helpoilta. Ja sitten ne osoittautuvat tosi hankaliksi jossain ihan naurettavan iisin oloisessa kohdossa ja paljastavat kaikki mahdolliset ohjaajan tiedossa olevat heikkoudet ja vielä pari uuttakin. ;)

Lauantain rata näytti tältä: Ehkä?

Kuvittelin, että oltais ainakin kutoselle asti päästy ongelmitta... Vaan väärässä olin. Kontaktilta lähdettäessä suhisin Pasolle liikaa ja lisäksi tungin itseni suoraan sen hyppylinjalle niin, että ensimmäisellä kerralla se jopa hyppäsi päin kättäni... Yritä siinä sitten olla pudottamatta rimaa! :p Tai sitten suhisin liikaa ja lähdin jo valssaamaan niin, että Paso ei hypännyt 4-hyppyä ollenkaan. Shit. No mutta tästä selvittiin pienellä ajoituksen korjaamisella ja päästiin putkeen. Pason putkijarrukäsky on "putkeenPASO!!" ja se osaa sen. Niin mitäpä minä huutelen? "putkeenputkeenPUTKEEEEEN". Ihme homma, että koira kävi kääntymässä jossain 13-hypyn tienoilla ja taisi takaisin tullessa hypellä pari ylimääräistä hyppyäkin. Kun saatiin käskytys mun osalta kuntoon, Paso kääntyi oikein nätisti putken suulta ja päästiin suhina + valssi yhdistelmällä ihan kivasti seiskalle asti, josta koira väärään päähän putkea. Vaikka mukamas kuinka hienosti valssailin ja käännyin oikeaa putken päätä kohti. Mutta lenkkarit liikkui liian pitkään ennen 7-hyppyä kohti väärää päätä. Selkeämpi haltuunotto seiskalta ja päästiin oikeaan päähän putkea ja kohti pujottelua, joka hanskattiin mallikkaasti. Paso tekee niin upeasti keppejä nykyään, että sen kanssa on suorastaan nautinto suorittaa ko. estettä! <3

12-15 oli ensimmäisellä yrityksellä tosi kankea ja pitkillä kaarroksilla, vaikka päästiinkin jollain ihmeen kaupalla oikeassa järjestyksessä esteet. Luultavasti lähinnä siksi, ettei lähettyvillä ollut kovin paljon vääriä vaihtoehtoja. ;) Nyt täytyy sanoa, etten ole ihan varma, oliko esteet juuri kuvan mukaisella tavalla eikä oikein ole varmaa muistikuvaa miten tämä ohjattiin. Mutta joka tapauksessa putkelta piti hakea koira mukaan että saatiin linja 12 -> pyöreämmäksi ja sujuvammaksi. 17-takaakierrätys onnistui ihan kivasti, mutta Paso meinasi solahtaa väärään putken päähän. Ja putken jälkeen seuraavaan putkeen saikin ohjata huolella, jos käsi lepatti liian levällään, koira hakikin hyppysuoran. Samoin putken jälkeen piti TODELLA ajoissa huudella hyppyä, että Paso ei kääntynyt poikittain mun eteen ja ajautunut hypyn ohi. Sitten kun pääsin käskyttämään "putkeenHYPPY" oikeastaan jo ennenkuin Paso edes meni putkeen, oli lopputulos halutunlainen. 19-20 väliin ainoa mahdollinen vaihtoehto oli sylikäännös, koska jäin niin paljon jälkeen. Hyvin Paso sylkkärilläkin kääntyy. Itse vaan en osaa tehdä sitä, vaan lähden kääntämään liian myöhään ja jyrään koiran.
Mutta olihan siinä hommaa. Ja olosuhteet oli taas melko kesäiset, hallissa oli +30 lämmintä treenin alkaessa. Hyvä kun älysin jättää pitkikset pois tuulihousujen alta. ;) Paso meinas vähän hyytyä loppua kohti.

Pari huomiota putkiasioista:

* Paso todellakin osaa putkijarrutuksen, mun pitää vaan oppia käyttämään sitä, nimenomaan silloin, kun suoran putken jälkeen pitää kääntyä heti johonkin muuhun suuntaan. Muuten Paso säntää ääntä nopeammin putkesta suoraan eteenpäin, kuin tykin suusta. Jarrutuskäsky pitää tulla jo ennenkuin koira on putkessa, muuten on myöhäistä eikä se enää kuule sitä.

* Koira tosiaankaan ei kuule käskyjä ollessaan putken sisällä KESKELLÄ, mutta kuulee kyllä jo ennenkuin ohjaaja näkee sitä. Eli koiran ollessa n. metrin päässä ulostuloaukosta, se jo kuulee käskytyksen. Siksi sitä käskyä on hyvä huudella koko koiran putkessaoloajan (esim. eteenmenokäskyä, seuraavaa estekäskyä) niin on sitten ainakin ajoissa, koskapa sitä on aika vaikea arvioida milloin tarkalleen koira alkaa kuulla käskyt.

* Koira lukee putken jälkeisen suunnan ohjaajan juoksulinjasta JO ENNEN putkea. Eli katso että tennarit ja tissit tai ainakin juoksulinja on menossa kohti seuraavaa estettä jo silloin, kun koira vasta viilettää kohti putken suuta.

Sunnuntaina olivat esteet melkein samoissa asemissa, mutta rata näytti erilaiselta:

Alku päästiin ongelmitta. Turhaan pelkäsin että Paso hakee väärää putken päätä, omalla sijoittumisella ja liikkumisella meni ihan sujuvasti just minne piti. Kepit taas upeasti, valssasin päähän ja tönäisin takaakiertoon, minkä jälkeen ei tarvinnutkaan kun hihkaista "putkeeen!" ja asemoitua odottamaan koiraa 8-hypyn taakse, mistä ohjaus ysille ja putkeen. Ajoissa huudetulla hyppykäskyllä Paso eteni ihan kivasti 11-hypylle josta otin 12 takaakierron valssilla ja taas mentiin kohti putken suuta. Tosin väärää tällä kertaa... Olin ajatellut tehdä takaaleikkauksen 14-hypyllä ja sitten leieröiden ohjailla putkeen niin, että jään itse 6/9-hypyn taakse. Tämä siksi, että totesin mahdottomaksi ehtiä 14-hypyn taakse tekemään mitään järkevää ja että yrittämisellä vain varmistaisin, että Paso lukitsee väärän putkenpään, koska joutuisin liikkumaan itse niin pitkään sitä kohti. Suunnitelma olisi ollut ihan hyvä ja toimiva, jos minä olisin osannut liikkua niinkun pitää... Tarpeeksi napakalla takaaleikkauksella Paso kyllä kääntyi hienosti, mutta kun ajauduin liian pitkälle kohti 14-hyppyä, en enää pystynyt liikkumaan oikeaa putken suuta kohti, jolloin Paso lähti lukemaan että mennään 16-hypylle, eikä mennytkään putkeen ollenkaan. Vaikea kohta! Ei saatu tätä ihan sujuvasti onnistumaan kertaakaan, kun Paso alkoi vähän väsähtää, eikä enää edennyt kunnolla. Loppukuvioissa ei ongelmia. 

Simmottista. Kivat treenit taas kerran ja paljon uutta pähkäiltävää. Putkiohjauksista ja muutenkin.

Huomenna kisailemaan Kouvostolaan. Pitäkee peukkuja. ;)

Kakkosten korkkaus

Tuntuipa kummalliselta lähteä kisoihin, kun ei tarvinnutkaan herätä kukkonlaulun aikaan, vaan ihan rauhassa sai heräillä, syödä aamupalaa, leikkiä lasten kanssa ja laittautua lähtöön. Jopa sen verran kummalliselta, että olin (kerrankin) kisapaikalla suorastaan hyvissä ajoin, yli puoli tuntia ennen viimeistä ilmoittautumisaikaa, mikä on kyllä minulta todella aikaisin! :D
No, ehdittiin hyvin ja rauhassa tehdä kunnon aamulenkki Pason kanssa ja katsella ratakin oikein kunnolla. Oli tosi kiva, kun ratapiirrokset olivat esillä seinällä jo ennen rataantutustumista, niin pystyi vähän jo etukäteen tutustumaan ja suunnittelemaan kuvioita. Voi kun tällä tavoin olisi aina!

Ensimmäinen agilityrata näytti tältä ja oli juuri niin kiva ja sujuva juosta, kuin tässä näyttääkin. Tai ehkä jopa vähän sujuvampi, esim. 4-5 vienti oli mielestäni väljempi kuin tuossa kuvassa näyttää, eikä noin välistävetomainen.

Paso kulki aivan kertakaikkisen upeasti ja itsekin onnistuin keskittymään todella hyvin. Olipa hieno tunne lähteä loppusuoralle keinulta ja nähdä kun koira ylittää viimeisenkin riman pudottamatta! Nolla!!! Ja ekoissa kakkosen kisoissa. Olin ihan mielettömän iloinen! Palkintopallille ei ylletty, mutta LUVA saatiin ja sijoitus oli neljäs. Huolellisilla pysäytyskontakteilla ei pärjätä millään bordercollieille ja kelpieille, mutta ei se mitään. Omalla tasollamme ylitettiin itsemme ja tehtiin nappisuoritus!! Aika kuitenkin oli jotain -8 ja rapiat päälle, eli ei nyt ihan rimaa hipoen menty. Voittajan aika kuitenkin -13, eli vielä on kirittävää sitten joskus. ;)

Toinen rata lähtikin sitten melko lailla menemään takaperin ensimmäistä. Eli sujuvaa menoa taas tiedossa, ei vaikuttanut ylivoimaiselle tämäkään missään tapauksessa: 

Paso kulki edelleen kuin unelma ja pelasti pari mun ohjausmokaa todella hienosti. Ensimmäinen hassi meinasi tulla 6-7 - hypyillä, jotka ohjasin "alapuolelta" eli seiskan takaakiertona ja sitten päällejuoksulla kohti a-estettä. Mutta lähetin Pason liian pitkälle 6-hypyllä enkä linjannut tarpeeksi, se laskeutui kauas ja kaarteesta seiskalle tuli pitkän pitkä ja se meinasi venyä jo ohi koko esteen Aata kohti. Mutta Paso kuuliaisesti kääntyi ja tuli yli hypyn, vaikka joutuikin mutkittelemaan melkoisesti... Toisen kerran sössin ennen keppejä, mihin tein valssin. Valssi valui liikaa kohti pujottelun alkua ja hukkasin koko kepit. Käsktin kyllä "kepit kepit kepit" mutta en tiennyt yhtään missä moiset mahtavat olla! xD Jos ihan tarkkoja ollaan, ohjaus taisi kuulua jotakuinkin "kepit kepit kepit missänenyton ai siinä KEPIT jee hyvä menevaaaan!!" xD Ja siis silloin kun löysin ne riivatun kepit, seisoin itse suunilleen sisäänmenovälissä. Mutta niin vaan Paso kuuliaisesti odotti ja sommitteli itsensä oikein sisään kun vaan sain korjattua luuni pois tieltä. <3 Koska mun keskittyminen sitten oli vähän hataralla pohjalla, lähdin vahingossa keppien jälkeen kääntämään Paso liikaa (kohti 7-hyppyä, kuten edellisellä radalla). Huomasin virheeni ja ehdin korjata, mutta oma rintamasuunta ja Pason hyppy suuntautuivat sitten liiaksi vasemmalle ja Paso luki 13 jälkeen putken sijasta hypyn 15. Siitä jatkoi kyllä putkeen kauniilla viskileikkauksella ja tultiin loppurata puhtaasti. Paso siis juoksi nollan, mutta ikävä kyllä minä ohjasin hylyn. Tämä harmittaa melko vietävästi vielä tälleen monta päivää jälkeenpäinkin! Toinen nolla oli NIIIN lähellä, jos tyhmät aivot vaan olisi pysyneet hetken pidempään kasassa. Höh. No mutta olin kuitenkin rataan sinänsä tosi tyytyväinen, vaikka itse pari kertaa mokailinkin, olivat mokat pieniä ja loppuun saakka ohjaamalla sain ne korjattua ja Paso paikkasi niin upeasti mun puutteita, ettei mitään rajaa.

Kolmas rata olikin sitten ulkosalla (kaksi ensimmäistä Purina Areenalla sisällä, tuomarina Henri Luomala, mutta radat oli tehnyt ja tuomaroi tuomariharjoittelija, jonka nimeä en ikävä kyllä muista...) Martti Salonen olikin laatinut ulos astetta tai jopa useampaa vaativamman hyppyradan:

Kaiken kaikkiaan koko hyppyrata oli osaltamme tuhoon tuomittu jo heti alkumetreiltä. Rataantutustuminen oli melkeinpä välittömästi edellisen agilityradan päätyttyä ja koska olimme Pason kanssa lähtöjärjestyksessä lähes viimeisinä, ehdin juuri ja juuri vähän jäähdytellä koiraa, kun jo huudeltiin rataantutustumiseen. En ollut ehtinyt vilkaistakaan rataa etukäteen, joten alkuminuutit rataantutustumisessa kuluivat sen selvittelyyn, missä järjestyksessä esteet yleensäkään pitää suorittaa. Rata oli myös monilta osin tosi haastava meille. Paljon vinoja hyppyjä, joista Paso menee helposti ohi, kun se luontaisesti hyppää niin pitkälle. Ja suorien putkien jälkeen etenemisiä hypyille, mikä on vähän meidän kompastuskivi, vaikka Paso muuten eteneekin hyvin. Mutta putken jälkeen kun jään jälkeen väkisin, se ei näe minua ja vielä näin kaksi rataa alla ja hieman jo väsyneenä - vaikeaa!

3-6 välille en keksinyt kertakaikkiaan mitään hyvää ohjausta. Olipa itse millä puolella tahansa, tuntui että on väärässä paikassa. Yritin takaaleikkausta neloselle, vaikka tiesinkin sen melkein tuhoontuomituksi, mitä se olikin. Paso kääntyi putkeen. Putken jälkeen oli suunnitelmana tehdä persjättö, mutta sitähän en ehtinyt, koskapa Paso ei hypännyt vitoshyppyä enkä siis saanut tippaakaan etumatkaa. -> pyöriskelyä 7 ja 8 - hyppyjen edustalla. En muista hyppäsikö se lopulta kumpaakaan, kasia ei ainakaan. Siitä ysille liian vinosti ja kävi juuri kuten pelkäsin eli kympistä ohi. Mutta kepeille haki mielettömän hienosti ja lähti pujottelemaan, vaikka itse lyllersin jossain 9 ja 10 -hyppyjen välimaastossa. Nyt kun ei ollut mitään menetettävää, ajattelin testata pujottelun vahvuutta ja juoksin lujaa ohi Pasosta valssaamaan keppien päähän. Hienosti Paso puojotteli loppuun asti ja päästiin pituus, rengas ja putkeen ihan oppikirjan mukaan. Sitten tyhmänä leikkasin takaa putkella, jolloinka jäin taas auttamatta jälkeen -> pyöriskelyä hypyn edessä ja se taisi jäädä hyppäämättä. Muurista päästiin taas yli, samoin muistaakseni 17-hypystä (vaikka sitä olin pelännyt että tulee sisäkurvasta ohi) mutta sitten 18 menikin jo ulkokautta ohi. xD Viimeiset kaksi taas hienosti edeten maaliin. Että osuttiin me ainakin joka toiselle esteelle! :D Tästä tuli siis sirkushuviosuus. Paljon oli kyllä siinäkin radassa hyvääkin, etenkin ottaen huomioon oman olemattoman kykyni keskittyä hommaan enää kahden radan jälkeen.

Mitä me tästä opimme? Jos aikoo juosta kolme rataa, olisi varmaan hyvä ottaa vähän eväitä mukaan että jaksaa. Tai rahaa, että voi ostella buffetista jotain välipalaa. Kelloon olisi syytä katsoa kisapäivän aikana ehkä vielä joskus paikalle saapumisen jälkeenkin, että saisi suunniteltua vielä viimeiseenkin rataan valmistautumisen. Myös lähtöluetteloon olisi hyvä vähän ehkä perehtyä etukäteen muunkin, kuin oman suoritusnumeron osalta, ettei tulisi ihan yllätyksenä että hyppärillä onkin 15 koirakkoa vähemmän kuin edellisillä radoilla... Tai ehkä olisi syytä ilmoittautua vaan kahdelle radalle. ;)

Sen verran luokaton suoritus ja etenkin hankala alku jäi kaivelemaan, että käytiin vähän treenailemassa kisojen päätyttyä, kun rata kerran jäi kentälle. Eikä muuten oltu ainoita, sillä kävi yksi jos toinenkin hinkkaamassa alkukiemuroita... Useamman pieleen menneen yrityksen jälkeen älysin valssata 4-5 välissä, ja siten sain ohjattua esteet edes oikeassa järjestyksessä. Vaikka ei se hyvä ja sujuva silti ollut. En sitten tiedä, ehkä siihen joku fiksu vienti olisi ollut, itse en sitä keksinyt, enkä myöskään nähnyt yhtään sujuvaa suoritusta kanssakilpailijoiltakaan. Tosin ihan jokaista suoritusta en kyllä nähnytkään.

Kisapäivän saldo siis 0, helve... HIRMUISEN hyvä hyl ja sirkushuveja. Viivan alle jäi vahvasti plussalla olevat fiilikset! :)


edit: Kikin blogissa näkyy radat videolla, Kiki teki myös hienon nollan ekalla agiradalla! :)