Mietin tuossa päivänä eräänä, että hitsi kun ei ole tullut opetettua koiraa pillille. Oli nimittäin vähän orpo olo lenkkeillessä, kun flunssa oli vienyt äänen täydellisesti ja jotenkin olisi pitänyt saada koiraa kutsuttua välillä luokse. Normaalistihan se siis pysyy aika lähellä eikä sitä ole erityistä tarvetta koko ajan huudella, mutta huomasi kutale välittömästi, että nyt en PYSTY huutelemaan ja sinnehän hävisi horisonttiin ihan pokkana... Mutta sitten hoksasin, että roikkuuhan mulla nämä kädet tässä ihan joutilaana. Vartissa oli koira opetettu tulemaan käsiä taputtamalla luokse. Että oli se sitten kuitenkin vähän kuulolla! :) Eikä muuten tarvittu naksuttimia eikä nameja. Eikä purkkeja tai ärähtelyjä. Ihan vaan viittelöinnit, kehut ja rapsutukset riittivät. :)

Asiasta kukkaruukkuun... tässäpä pieni videonpätkä meidän lasten iltariehuista. Pasolla on jostain syystä tapana asettautua nukkumaan keskelle hurjinta menoa ja meininkiä. Tässäkin tapauksessa pomppulinna oli jo valmiina ja leikki täydessä vauhdissa, kun Paso oikein erikseen kömpi ylös omasta pedistään ja tälläytyi tuohon nukkumaan. Joskus tulee mietittyä, että onkohan se ihan viisas? :D No, ainakin on nupistaan tasapainoinen ja luotto lapsiin kohdallaan?! 

Ainiin ja hei! Alkuviikosta käytiin tsekkauskäynnillä fyssarilla ja nyt Pason lihaksisto ja ranka oli hyvässä kunnossa. :) Vähän oli lantion alueella lihaskireyksiä, mutta ei mitään pahoja ja koira selkeästi nautti käsittelystä tällä kertaa. Tosi hieno juttu! :) Voin lämpimästi suositella fysioterapeutti Eini Kipinöistä, hän on tehnyt äärettömän hyvää työtä Pason kanssa ja saanut selän todella hyvään kuntoon. Lisäksi olen saanut valtavasti hyviä ja monipuolisia koti"jumppa"ohjeita ja vinkkejä, miten syviä lihaksia voi helposti kehittää tukemaan rankaa. Eini ottaa vastaan Luumäellä, mikä on vähän kaukana meiltä katsottuna eikä hintakaan ihan halvin ole, mutta mieluusti ajan vähän pidempään ja maksan vähän enemmän, kun tulos on näin hyvää ja ennen kaikkea pysyvää! :)

Paso oli jo välillä lopettanut kokonaan mm. selällään nukkumisen ja piehtaroimisen, mitä en ollut edes tajunnut, ennenkuin se Einin käsittelyjen jälkeen alkoi taas kelliä suosikkiasennossaan. Ilmeisesti selkä oli niin jumissa välillä, että tämä ei tuntunut hyvältä. :( Mutta nyt taas kellitään ja piehtaroidaan! ... ja ruovitaan ulkona, mikä sekin kuulemma tekee oikein hyvää lihaksistolle... vaikka vähän porsastelua onkin. ;)

Lopuksi vielä toisenlaista lapsi-koira puuhastelua. Paso lukukoirana:

Kun kissa on kipeänä, hyppii paviaanit pöydille...

... no onneksi ei ihan kirjaimellisesti sentään vielä. :D

Mutta siis. Olen ollut viimeiset pari viikkoa enemmän tai vähemmän kipeänä. Enimmäkseen enemmän. Aika on mennyt sairaslomaillessa, nukkuessa, lepäillessä, yskiessä, niistäessä ja yleisesti vaan flunssazombiekoomassa. Ylläribonussektorina vielä lähti ääni niin, että kolmisen päivää kurkusta kuului pelkkää pihinää kun yritti puhua. Sattuneesta syystä myös Pason lenkit ovat lyhentyneet normaalista ja agitreenit jääneet väliin.

Ja tittididii!! Paso Partiolaisesta kuoriutuu esiin Paso "porsas" Paviaani-Pasanen. xD Jos ei sen metkut alkaisi olla jo niin tuttuja ja syy tiedossa ja jos ei naurattaisi niin paljon, saattaisi jopa ärsyttää... Totuuden nimissä hetkittäin tässä parin viikon aikana on jopa hieman ärsyttänyt, mutta vain hetkittäin ja silloinkin lähinnä siksi, että itse on ollut kipeä ja väsynyt eikä olisi jaksanut mitään ylimääräistä sekoilua keneltäkään.

Ei ne ole isoja juttuja. Mutta rasittavia ja ärsyttäviä, mikä varmaan onkin Pason tarkoitus. Vähän ns. "tökkiä kepillä jäätä". ;)

* Mikään ei enää tapahdu ensimmäisestä pyynnöstä, vaan vasta toisesta tai kolmannesta. Ei luoksetulo, odottaminen, väistäminen.... Ja sitten kun tapahtuu, tapahtuu aavistuksen liian hitaasti mun makuun.

* Koira on koko ajan näkökentässä ja siitä ajasta taatusti yli puolet istuu tuijottamassa. Tälle toiminnalle on aiemmin annettu nimi "pällittäminen". 

* Uloslähtötilanteissa on alkanut taas inistä, vaikka näennäisesti pysyykin aloillaan rauhallisesti, nousevat kierrokset ihan turhaan.

* Ähkii, puhkii ja tuhahtelee kaikelle joutavalle, kuten ulkoa kuuluville äänille ja naapureiden pihoilla liikkuville ihmisille. Ei lopeta käskystä, ainakaan ensimmäisestä.

* Kiristää hihnaa. Ihan vähän, mutta kuitenkin. 

* Lähelle tullessa astuu varpaille, nojailee ja tönii käsiä kuonolla vaatien huomiota ja rapsutuksia.

* Lenkillä vapaana ollessa häviää kauemmas kuin olisi suotavaa eikä oikein muutenkaan ole niin hyvin kuulolla kuin pitäisi olla.

Äiskän pikku puudeli. Pus pus. <3
Se lämmittää kainalossa niiiiin kivasti...

Että semmoista rataa. Nämähän siis johtuvat kaikki varmaan enimmäkseen ylienergiasta ja aktiviteetin puutteesta. Vaikka Paso onkin päässyt joka päivä lenkille, eivät ne ole olleet ihan yhtä pitkiä kun normaalisti eivätkä taatusti yhtä "hallittuja", koska en vaan ole jaksanut kiinnittää niin kauheasti huomiota siihen, missä mielentilassa kukakin on missäkin vaiheessa. Ja koska iso osa lenkeistä on ollut jonkun muun kuin mun tekemiä. Lisäksi pelkkä kotitokoilu ja temppujen opettelu eivät Pasolle oikein aktiviteetiksi riitä. Päinvastoin, joskus tuntuu että se vaan äityy röyhkeämmäksi jos kovasti tehdään temppuja esim. naksuttimen kanssa ja se saa paljon palkkaa ja huomiota. Ego kasvaa heti sellaisiin mittoihin, että äijä luulee olevansa vähintäänkin Pihkoon Paroni ja ehkä myös Kotkan Keisari... Ja sitten tietysti vielä sekin, että kun olen ollut enemmän kotona kuin normaalisti, mutta en ole jaksanut koiran kanssa touhuta yhtä paljon kuin normaalisti, olen potenut huonoa omaatuntoa ja paikannut sitä paijailemalla ja jutustelemalla vähän enemmän kuin tavallisesti... Vaikka tiedän, ettei se ole viisasta juurikin yllä lueteltujen seurausten takia. Mutta niin sitä on ihminen heikko. ;)

Noo, eipä tässä mitään. Kunhan päästään takaisin normaaliin päiväjärjestykseen, alkaa natsikuriviikot ja kaivetaan Partiopoika takaisin naftaliinista.

Luota, luota, luota!!!

Mannerin valmennus, viikkotreenit, Wessmanin valmennus kaikki viikon sisällä. Ollaan siis oltu kerrankin ns. "silmän alla" oikein urakalla. 

Tiivistelmä:

"Hyvältä näyttää meno, sulla on tosi taitava koira, luota siihen."

"Älä varmistele, uskalla liikkua, kyllä se koira osaa. Luota siihen."

"Liiku rohkeammin, älä jää odottamaan. Luota että koira suorittaa annetut tehtävät."

"Se kulkee tosi hyvin, kun vaan ohjaat ja liikut rohkeasti ja luotat että se menee."

"Sun koira on äärettömän kiltti ja tekee kaiken mitä pyydät, ohjaa rohkeammin!"

jne, jne, jne...

Ja kun se omakin fiilis on ihan mahtava sitten kun saan päästettyä irti siitä iänikuisesta hiippailusta ja varmistelusta. Käsijarru päällä ei ole kiva juosta eikä ohjata. Mutta miten sen saisi tuolta korvien välistä pois ihan kokonaan, eikä aina vasta parin epäonnistumisen jälkeen???

Lähikuukausien / talvikauden treenitavoite on kirkas. Viimeistään keväällä on alettava saada muitakin ohjeita valmentajilta. Piste. Ja huutomerkki. Tää asia on nyt kertakaikkiaan saatava kuntoon. Ja myös kisoissa!

En taida ratapiirroksia viitsiä laitella. Ihan hyvin on menny valkut ja treenit. Noi palautteet on olleet melko samanlaisia koutsista ja tehtävistä riippumatta... Paso on äärettömän hyvä, mua tarttee ruoskia. :p Ainiin, ja kun ei koiraa sovi vieraiden paijailla ja huomioida kesken treenien / kisojen, niin ei muuten sovi ohjaajaakaan. Että tutut ja kaverit, jos yritän tulla jorisemaan teidän kanssa valmennuksissa ennen omaa vuoroani, ni älkää huomioiko. ;)

Syksyn kuvapläjäys

Suunnistuskoiran ei tarvitse lukea karttaa, mutta välillä se on selvästi ihmetellyt, miksi rämmimme pilkkopimeässä umpimetsässä, kun vieressä kulkisi valaistu kävelytie....

Laavulla makkaran (ja pullan) paistossa. :)

Lehtikasassa on kiva pötkötellä, etenkin tänä syksynä, kun oli niin pitkään leppoisan lämmintä ja kuivaa.

Viileämpien ilmojen varalle Paso sai uuden treenipaidan, joka miehen taholta makkarankuoreksi ristittiin... No, eihän se ehkä kaikista kaunein ole, mutta istuu erinomaisesti ja pysyy tosi hyvin paikoillaan hurjemmassakin menossa! (tsekkaa Sofadogwear)

Kukkulan kuningas metsäretkellä mökillä.

Photobombing

Mökissä sisällä +8, Paso toimitti tärkeää varpaidenlämmitysvirkaa Pyryn nukkuessa päiväunia.

Ulkolämpötilan ollessa alle +5, ei äiti päästänyt uimaan. Asiantila, joka harmitti molempia poikia kovasti.

Marraskuu on alkanut kovin sateisena. Kun räntärättejä sataa vaakasuoraan, tekee mieli vaihtaa metsälenkki lekotteluun. 

Kauniilla säällä voi sitten taas nauttia metsäretkeilystä. Ja yrittää ottaa selfieitä. 

Mutta Paso ei poseeraa. Paso pussaa! :D