maanantai 30. maaliskuuta 2015

Vloggailua

Blogi videomuodossa on kuulemma vlogi. No nyt pukkaa vlogia. :D


Perjantaina käytiin hallilla treenaamassa. Koska lahjattomat harjoittelee, ajattelin että meidän todellakin olisi syytä käydä edes muistelemassa, että miltä ne aksaesteet näytti ennen sunnuntain kisoja. Redi oli harjoittelemassa elämän tosiasioita, kuten että aina ei voi olla toiminnan keskipisteessä. Nuoren herran äänekkäät vastalauseet raikaavat videolla... 
Juostiin kisanomainen rataharkka. Paso nosti kierrokset kattoon ilmeisesti Redin kannustamana ja saattoi osuutta olla asiaan silläkin, ettei oikein kauheasti oltu viikolla keritty tekemään mitään mun työkiireiden takia. Eka yrityksellä hyl toisen putken jälkeen. Tokalla muistaakseni nolla. Sitten hetken aikaa vähän lepatti ja tehtiin mitä sattuu. :D Videolla ryhdistäytymisen jälkeen uusi yritys. Ronja 5v. kuvausassistenttina. Vähän kankeaa tässä meno, ekat radat oli paremmat...



Sunnuntaina sitten tosiaan kisailtiin kolmen kisan verran. Edeltävä yö tuli valvottua kuumeisen lapsen kanssa, mutta urhoollisesti lähdin silti yrittämään. Ekan radan jälkeen kyllä tuntui, että fiksumpaa olis ollut jäädä kotiin... Ohjaajalta oli aivot hukassa ja koiralta korvat. Mentiin metsään kävelemään ja meditoimaan. 
Toinen esitys olikin jo huomattavasti parempi, vaikka siellä yksi rima tipahtikin alussa ja sitten loppusuoralla luotin liikaa ja olin (muka) niin hengästynyt etten saanut haltuunottoa suustani. Pienikin vihje kääntymiseen varmasti olisi riittänyt, Paso oli tosi hyvin kuulolla ja hyvällä meiningillä. No, ei se riman takia nolla olis ollut kumminkaan, joten samapa tuo.
Kolmannella alkoi vähän jo selvästi väsymys painaa iltakuuden jälkeen sekä mulla että koiralla. Mutta kyllä siinä kelpo kohtia oli siinäkin. Ja erinäisten seikkailujen jälkeen saatiin kuitenkin lopulta väännettyä tulos! :) Rima putosi taas (??? miksi, kun ei yleensä tiputtele ???) ja harvinainen keppivirhe kun itse liian hätäseen lähdin persjättöä tekemään. Mutta siis kaikki esteet oikeassa järjestyksessä - wow! :D

Ihanainen Jaana kuvasi pyytämättä meidän kisaradat:

Redikin oli mukana kisoissa ja hämmästytti taas kerran minut ja monet muut reippaudellaan. Ei puhettakaan että kisojen hälinä, väenpaljous, kuulutukset, haukkuvat maksikoirat tai yhtään mikään muukaan olisi Risto Reipasta hetkauttanut. Häntä pystyssä paineli menemään pihalla ja hallissa sisällä, haukkui voimansa tunnossa (mun kielloista huolimatta...) kaikille koirille ja pussasi jokaista ihmistä joka erehtyi pussausetäisyydelle. Leikki hullua repimisriepotteluleikkiä patukalla täysin vieraiden ihmisten kanssa hallin hälinässä antamatta minkään häiritä. Taas sai useammasta suusta kuulla, että jos nää vesikoirat tämmösiä onkin, niin minäkin haluan! :D

Kisatunnelman lisäksi Redi on harjoitellut 2on2off - alkeita. Videolla kolmas harjoittelukerta:
(menipäs palkkaaminen vaikeaksi, kun samalla yritti kuvata. :D )

Tänään talvi tuli takaisin Kotkaan. Päivän aikana on satanut viitisentoista senttiä lunta. Pojat kävi pellolla rallattelemassa:

Simmottista tänne. Videoiden muodossa tällä kertaa.



Ainiin! Kävihän Redi tänään myös eläinlääkärissä saamassa rokotuksen. Ei se kyllä itse sitä huomannut, koska oli kiireinen namunsyönnissä ja eläinlääkärin pussailussa. Tohtoritäti(kin) oli aivan myyty. Totesi, että "ainahan koiranpennut on ihania ja söpöjä, mutta tää on kyllä jotenkin paljon tavallista ihanampi, kaikki varmaan haluaa kidnapata tän itselleen!" :D Joo, niinhän ne haluaa. ;)

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Redin strategiset mitat

Mittailin alkuviikosta tai viikonloppuna, unohdin vaan päivittää tänne...

Redi, 11vkoa:

n. 27cm / 4,5kg

(c) Jaana Siltanen

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Pason aksailuita

Ollaan me välillä treenailtukin, vaikka vähän laiskasti oon jaksanu blogiin päivitellä.

Tässä kaksi viimeisintä treeniä. Jarno harrastaa vauhtiratoja. ;)


Tässä tuota alkua pyöriteltiin muistaakseni melkoisen monta kertaa, ennenkuin Jarno oli tyytyäväinen. Olisin halunnut ohjata 5-hypyn takaa jarrutellen, mutta eihän se tietenkään käynyt koutsille, joten piti harjoitella taas kerran JUOKSEMAAN. :D No, onnistuinpa tekemään sinne persjätön ennen putkea, kun luotin että koira suorittaa nelosen ja liikuin oikeasti ajoissa ja kunnolla. Sitten saikin melkeistä vaan hurvitella kepeille asti. Kepeiltä tarvittiin huolellinen lähetys putkelle riittävän kaukaa, että ehti itse poimimaan koiran putkelta oikeaan suuntaan loppusuoralle. Muuten Paso ampui toiseksiviimeisen hypyn ohi auttamatta.


Tämä se vasta hauska rata oli! :) Aloitus piti tehdä takaakiertona, siis koira jätettiin keinun viereen ja siitä lähtö. 6-hypyn pyöritin itse oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri, vaihtoehtojahan toki olisi ollut muitakin. Muurilla tuli hyvää takaakiertoharjoitusta, mitä ei liian usein tule tehtyä. Valssi piti olla ajoissa valmis, että päästiin vauhdilla eteenpäin ja ehdin ohjaamaan kepeille kunnolla. Muuten tuli piiiiitkä kaartelu ennen pujottelua. 12-17 kohta oli tällä kertaa meille haastavin. Paso ei lähde niin itsenäisesti takaakiertoon, että olisin voinut ottaa riittävästi etumatkaa ehtiäkseni tekemään persjättöä 13-14 väliin. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siis pienellä päällejuoksulla ohjata koira 14 takaakiertoon oikean siivekkeen ympäri ja siitä valssi ja muurille. Tosi tarkkana sai tässäkin olla oman juoksulinjan kanssa, muuten meni 14 väärästä suunnasta, kuten myös silloin jos olin myöhässä vähänkin keinulta lähtiessä. Valssi muurille taas oli oltava enemmän kuin ajoissa ja riittävän pitkällä (taas kerran, luottaen koiraan, että se suorittaa muurin vaikka itse on jo edempänä...) koska muuten ei ollut mitään mahdollisuutta ehtiä ohjaamaan hyppyä 17. Huhhuijakkaa, tuli melkoinen intervallitreeni tästä harjoituksesta ohjaajalle! :D

... treenin jälkeen totesin, että se on kyllä aloitettava taas lenkkeily, kun lumetkin on sulaneet...

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Redin kuulumisia

Redi on asettunut hienosti taloksi ja osoittautunut todelliseksi Risto Reippaaksi. :) Kaikkialla minne menemme, se saa hurjasti ihailua osakseen ja kehuja kivasta luonteesta ja reippaudesta ja rohkeudesta. Useampi ihan koiraihminenkin on jo sanonut, että tuota pentua katsellessa tulee semmoinen olo, että olisiko tässä seuraavan koiran rotu. On se vaan melko mahtava tyyppi! :)

Kaikki lapset pihaleikeissä
Metsässä geokätkön etsinnässä (ei löydetty).
Tässä muutaman viikon aikana on ehditty normaalien arkitoimien (pihalla ja metsässä ulkoilu, hihnakävely, tassujen pesu ja kuivaus, kynsien leikkaaminen, korvien putsaaminen jne...) lisäksi opetella monenmoista. Redi on ollut mukana mm. agilityhallilla niin ryhmäharjoituksissa kuin omatoimitreeneissäkin, käynyt kaupunkikävelyllä Kotkansaarella ja Karhulan keskustassa (ylitimme kaksi kertaa kanjonin, jossa rekat jyristävät moottoritiellä, eikä edes se hetkauttanut hetken vertaa!), leikkinyt meren rannalla, ulkoillut isossa koiralaumassa ja käynyt laavulla paistamassa makkaraa.

Citykoirat?
Metsäkoirat!

Kaikkialle Redi painelee häntä heiluen, pussaa jokaista joka vaan kumartuu riittävän matalalle ja kaiken kaikkiaan vaikuttaa olevan melkoinen maailmankansalainen. Toki Paso tarjoaa erinomaiseta esimerkkiä ja taustatukea kakaralle olemalla niin kovin täyspäinen ja tasapainoinen tilanteessa kuin tilanteessa. :) Kyllä sekin vaan on mahtava tyyppi!! :)

Laavuretkeltä kotiin palaamassa.
Kaikki pienet pojat tykkää lätäköistä!
Pason ja Redin leikkiä takapihalla. Vähän Rediä vielä jännittää ulkona juoksennella Pason kanssa ja kyllähän se muutaman kerran on vahingossa jalkoihin jäänyt kun Paso oikein kiihdyttelee. Vähän pienemmässä tilassa, missä Paso ei pääse täyteen vauhtiin, juoksuleikit jo sujuvat jotenkin.

Veikan kainalossa on kuitenkin turvallista huilata.
Viime viikolla menimme hallille käymään ja sattumalta muutama ystävä koirineen kurvasi samaan aikaan pihaan. Eipä mentykkään treenailemaan, vaan lähdettiin pienelle metsäkävelylle kevätaurinkoon. Vilskettä riitti ja siitä piti huolen kymmenen koiran lauma. Paso pääsi nauttimaan kukkona tunkiolla kun oli ainoa äijä porukoissa. ;)
(c) Jaana Siltanen
Redi oli ymmärrettävän tyrmistynyt aluksi, mutta huomasi nopeasti, etteivät isot koirat oikeastaan olleet siitä lainkaan kiinnostuneita ja kipitteli sitten reippaasti mukana. :)

(c) Jaana Siltanen

Viikonloppuna tehtiin koko perheen voimin retki Itärantaan ihailemaan keväistä merenrantaa. Yritin ottaa koirista yhteisposeerausta. Alla onnistunein otos... ;)



Valpas Paso <3
Redi osaa jo hetken istua aloillaan käskystä. Välillä. :D
Koko perhe kuvassa. Kukin omissa puuhissaan...


Lopuksi vielä:

Elämän oppitunteja osa III




torstai 12. maaliskuuta 2015

Valmennuksessa pitkästä aikaa

Sain ostaa kaverilta paikan Nina Mannerin agitreeniin. :) Näissä on oltu ennenkin, ja taattua laatua oli taas Ninan koulutus. Positiivista, napakkaa, selkeää, kannustavaa. Tykkään!

Rata oli tämänmoinen, kiva, sujuva, vauhdikas. (Tosin ei ihan niin vauhdikas, kuin rataa opetellessani luulin, tuo 8 kun kuitenkin oli kuin olikin takaakierto, eikä suoraan kuten jostain syystä rataa luin... :D )


Paso oli älyttömän hieno kuten aina ja teki mm. upeita kontakteja. Omaan suoritukseen en nyt ihan täydellisen tyytyväinen ollut. Jotenkin taas kerran keskittyminen harhaili. Syytän pentuvalvomista ja vauvahormoneja. ;) Tai jotain... :p Mutta kivaa oli kuitenkin ja se lienee pääasia?!

Eniten päänvaivaa tuotti 14-17, emmekä olleet ainoita. Jo rataantutustumisessa kentällä pyöri melkoisen hämmentynyttä porukkaa. :D Aluksi yritin lähteä ratkomaan tätä mysteeriä kahden valssin taktiikalla, ja kyllähän se sillä oikealle reitille vääntyi (hyppy 16 vasemman siivekkeen kautta ympäri). Mutta ei se ollut sujuvaa, kaunista eikä varmaan kovin nopeaakaan. Lopulta parhaaksi ratkaisuksi meille osoittautui valssi 14-hypylle, taakselähetys 15, siitä saksalainen hypylle 16 (takaakierto + persjättö, kierto oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri siis). Sehän oli suorastaan sujuva ja sutjakas - eipä vaan tullut itselle edes mieleen noin yksinkertainen ratkaisu. Ärsyttävää suorastaan! :D

Putkella 22 tein ihan harjoituksen vuoksi ohjauksen niin, että jäin itse jo keinun puolelle, jotta tuli treenailtua tuota putken päästä kääntymistä "pimeään" suuntaan. Ja hyvin Paso sieltä kääntyikin joka kerta. 24-25-26 olin jossain päiväunissani kuvitellut, että lähetän koiran kaukaa 24-hypylle ja ehdin muka niin paljon edelle, että olen putken loppupäässä jotakuinkin yhtä aikaa tai jopa hieman ennen koiraa ja voin siis ohjata koko kuvion olemalla itse putken ja puomin välissä. No joo ei. xD En tainnut ehtiä edes liikkeelle kun Paso jo putkahti putken toisesta päästä ulos... Suunnitelman muutos ja putken "alapuolelta" ohjaten sain kuin sainkin koiran kääntymään hypylle 26 ja sieltä jopa vielä hypylle 27 kun Nina ensin vähän palkkaili siellä vetoapuna. Vaati kyllä (kaukana takana olevalta) ohjaajalta tarkkaa, ajoissa olevaa käskytystä sekä oikea-aikaista liikkumista oikeisiin suuntiin. Mutta onnistui. Aika siistiä, kun koira suoritti hyppyjä kaukana edellä vaikka itse olin jossain putken puolivälin tienoilla huutelemassa! 

Kiva oli koulutus. Ensi kerralla pitää yrittää tsempata taas tuossa etukäteisharjoittelussa ja radan suunnittelussa, että olis jotain järkeviä ohjausajatuksia eikä vaan päiväunelmia... ;)


sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Poikapainia


En voinut vastustaa otsikkoa, koska kaikkien aikojen luetuimpiin blogiteksteihin kuuluu "Poikien leikkejä". Epäilen vaan, että sinne on ehkä tultu muussa tarkoituksessa, kuin koirakuvia katselemaan. ;)

Mutta nyt ei olekaan tarjolla kuvia, vaan viidiota. Näitä on multa jo tilailtu, nyt sain viimein tuubattua tuubiin.


Hauskasti paineissa on päiväkohtaisia eroja. Jos Redi on päivän aikana ollut kiltti ja nöyrä poika, se saa aika estottomasti hyppiä Pason päälle, purra naamasta ja roikkua korvissa. Paso kellistyy selälleen ja antaa Redin "selättää" ja purra kurkusta äristen. Mutta jos Redi on ollut röyhkeämpi, sitä pyöritellään iltapaineissa pitkin mattoa, eikä se saa nousta jaloilleen juuri ollenkaan. :D

Pihalla Rediä vielä vähän hirvittää alkaa enemmän leikkiä Pason kanssa, ymmärrettävästi. Paso on niin iso ja ulkona liikkuu aika paljon railakkaammin ja tuppaa sitten kaahaamaan jossain vaiheessa innostuessaan Redin yli (vaikka tästä olen kyllä yrittänyt olla tarkkana ettei näin pääsisi käymään). Lisäksi Redin on etenkin näillä lumilla mahdoton vielä pysyä Pason vauhdissa ja se näyttää ottavan päähän nuorta herraa kovasti. ;) Mutta onneksi ulkona on paljon muuta hauskaa puuhaa ja esimerkiksi lapset, jotka eivät ole ollenkaan niin vikkeliä kintuistaan. :D Videon lopussa Paso haluaisi leikkiä Redin kanssa, mutta Rediä ei enää huvita vaan selvästi jo väsyttää. Tästä mentiinkin sitten sisään, kun alkoi paleltaakin.

Naruleluskaba (äänet päälle!)
Leluilla leikkiminen on vielä vähän... hankalaa. :D Paso ei millään haluaisi jakaa yhtään tavaraa Redin kanssa, eikä myöskään antaisi Redin pitää mitään lelua. Toisaalta varmaan osoittaa omaa valtaansa "takavarikoimalla" tavaroita, mutta en tiedä onko osittain sitäkin, että lelut sisällä lattioilla ovat Pasolle ihan uusi juttu. Sillä kun ei oikeastaan koskaan ole ollut sisällä mitään leluja, pelkästään ulkona. Mutta nyt kun ulkona ei voida viettää paljon aikaa kylmyyden takia, on pennulla pakko olla luvallista järsittävää ja puuhattavaa. Nyt on pojat ovat kahdessa viikossa päässeet leluleikkien suhteen näin pitkälle... Redi on aika sisukas sissi. Pasosta ei oikein ota tolkkua, että haluaako se lelussa roikkuvan herhiläisen lähtevän hiiteen vai haluaako se leikkiä. :D Ihme urinaa / narinaa se pitää joka tapauksessa. Joskus se murahtaa kunnolla, silloin Redi päästää irti ja siirtyy noin kaksi senttiä kauemmas. Tänä iltana jo otin lelun takavarikkoon, kun kyllästyin kuuntelemaan jatkuvaa urrausta, kun Paso halusi pitää lelun itsellään mutta ei sanonut kuitenkaan kunnolla ja Redi kärkkyi jatkuvasti ihan iholla. En oikein nyt tiedä, että pitäisikö Pasoa auttaa häätämään sisukas rohkelikko muualle, vai odottaa että se itse alkaa komentaa kunnolla?

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Redi - elämän oppitunteja osa I ja II

Osa I, eilen illalla.
Vaikka isoveikka olis kuinka kärsivällinen ja kiltti leikkisetä, röyhkeydelläkin pitää muka olla rajansa. Kun riittävän pitkään hyppii kirjaimellisesti nenille, haukkua louskuttaa korvan juuressa ja puree naamasta eikä usko kun toinen kauniisti väläyttelee kulmahammasta, saattaa isoveikka hermostua. Ja sitten tulee iso RÄYH.
Ja sitäpaitsi äiskä ei yhtään sääli, vaikka sitten juoksisi uikuttaen karkuun ja kurkkisi kauan aikaa tyrmistyneenä nurkan takaa.
Pitää kuulemma olla nöyränä joskus. Pyh sanon minä!

Kuinka niin ei saa tehdä mitä tahtoo, vaikka on näin söpö??

Osa II, tänään päivällä.
Ovesta ei kuulemma saa säntäillä ulos ja sisään mielensä mukaan kuten haluaa aina kun se aukeaa. Pitää oppia jonottamaan. Tyhmää sellainen minusta. Etenkin kun kaikki muut pääsee ensin. Ja ovella odottaa pyyhe. En arvosta. Mutta jos sitten ei tule kun kutsutaan (koska pyyhe) tai jos alkaakin vähän matkan päässä haukkua ja tehdä hienoja leikkiloikkakoikkasia, ovi menee kiinni ja jää yksin pihalle. Aika katala temppu!
Pitää kuulemma olla nöyrempi. Pyh sanon minä!

t. Redi the Man.

Mut mikään ei estä yrittämästä silti! Ja kert oon näin söpökin. ;)

ps. Oon jo iso poika. Niin iso, et oon kokonaista 4kg painava (ainaki melkein varmaan) ja 24cm korkea. Se on kuulemma säälittävän vähän sanoo isoveikka, mut se onki tommonen jättiläinen. 22kg ja 49,5cm. Mä en aijo tulla tommoseksi mastadontiksi. Kert pieni on kaunista ja rajansa kaikella. Nih!

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Agitreenissä

Eilen oltiin treeneissä. Paso oli helvetin hieno niinkuin aina. <3 Omaan suoritukseen en ollut lopulta kovin tyytyväinen, vaikka oli siinäkin hetkensä. Keskittyminen ei ollut lainkaan kunnossa, liikaa häiriinnyin kaikesta ympärillä ja häsläsin. Toisaalta hyvää oli se, että oma fiilis pysyi kuitenkin iloisena siitä huolimatta, enkä hermostunut itseeni tai koiraan niinkuin vastaavissa tilanteissa joskus ennen. :)

Tämmöinen rata:


Erityisesti viilattiin alkukiemuroita putkelle asti. Kas kummaa - siellä kun piti valssata. ;) Se kun vaan ei ole mun laji... *huoh* Pasokaan ei selvästi oikein kunnolla osaa valssia ohjauksena, vaan tahtoo hypätä aina "läpi" vaikka valssi kuinka olisi ajoissa.
Vitoselle olisin itse halunnut hieman jarruttaa koiraa ennen hyppyä ja kääntää takaa ohjaten, mutta Jarno kun haluaa että juostaan vaan eikä jarrutella (mikä ihan fiksua ja oikein onkin, multa pitää saada käsijarru pois päätä) niin pisti mut juoksemaan persjätön vitoselle. Ja sehän toimi hienosti, kun vaan tein ohjauksen ajoissa ja juoksin oikeaan suuntaan! :)
Kontaktit Paso teki kertakaikkisen upeasti, samoin kepeille haki hienosti sisään vaikeasta kulmasta. Viimeisen suoran putken jälkeen meinattiin vähän törmäillä, kun haettiin napakkaa käännöstä ettei mene ohi 17 hyppy. Mutta kyllä siitäkin selvittiin kun vaan olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Kotiläksyksi valsseja ja tiukkoja käännöksiä siivekkeen ympäri sekä niistä palkkaamista. Harjoitukset jatkuvat.



Redi oli mukana hallilla tutustumassa atmorfääriin. Reipas ja rohkea lapsi tepasteli häntä pystyssä pitkin hallia, puri ihmisiä kengännauhoista ja lahkeista ja pussasi jokaista joka erehtyi pussausetäisyydelle. :)




sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ready, Steady, GO!!


Moi, mä oon Redi, ihan kohta 8 viikkoa. Oonks vähän söpö??!


Tämän viikon maanantaina meille muutti Redi. Hain Redin Raumalta saakka, vaikka kasvattaja asuukin Espoossa. Siinä sitä oli ajelua kerrakseen yhdelle päivälle... Onneksi oli Paso seurana. ;) Kotimatka sujui Redin kanssa mainiosti, pentu naukaisi pari hassua kertaa boxissa ja sen jälkeen oli syvä hiljaisuutta. Puolivälissä pidettiin pissatauko ja silloinkin Redi ymmärsi heti jutun juonen ja lirautti pisut huoltoaseman nurmikolle. Paremmin ei olisi voinut pitkä reissu sujua!

Redi on tomera vesikoiran alku Caraydan-kennelistä. Virallinen nimi on Caraydan Que Terremoto, joka tarkoittaa suomeksi suunilleen pientä pyörremyrskyä tai maanjäristystä. On siis huudahdus, jota Espanjassa käytetään pienestä lapsesta, joka menee pyörremyrskyn lailla... ;) Lieköhän nimi on enne? Ainakin meillä on nyt myrskyisää porukkaa, Pason virallinen nimihän on Mandinez Sand Storm!

Aika näyttää mitä Redistä tulee isona (tai toivottavasti ei niin kovin isona, vaan keskikokoisena...) mutta jo nyt viikossa se on vienyt meidän perheen sydämet täysin. Paitsi kolmeveen Pyryn vielä varauksella, Pyry ei oikein arvosta Redin rakkaudenosoituksia. ;)  Ja Redihän rakastaa. Kaikkia ja kaikkea. Sen elämänasenne tuntuu olevan, että "mitään en ymmärrä, mutta pussaan jos yletän" :D Pieni häntä vipattaa koko ajan ja jokainen riittävän lähelle tuleva saa paljon märkiä pusuja. Ehkä hampaitten kanssa, mutta kuitenkin! :D

Paso piti pari ensimmäistä päivää Redille pientä huomioimattomuuskuuria. Se oli ihan ystävällinen, mutta ei antautunut leikkimään tai ihan kylki kyljessä nukkumaan. Nyt neljän kokonaisen päivän jälkeen pojat jo painivat innoissaan olohuoneen matolla ja tänään Redi uskalsi jo ulkonakin vähän juoksennella ison sedän perässä. 

Tässäpä päälimmäiset kuulumiset. Yritän lähipäivinä saada eetteriin vähän lisää ja parempia kuvia vauvasta ja videotakin poikien ähellyksestä.