keskiviikko 15. huhtikuuta 2015

Nina Mannerin valmennuksessa

Viime viikonloppuna päästiin taas Pason kanssa Mannerin agivalmennukseen peruutuspaikalle. :)

Rata oli tämänmoinen ja onneksi hyvin loogisesti etenevä, sillä ratapiirros tuli niin myöhään, että enpä oikein ehtinyt sitä kuin silmäillä ennen valmennusta.



Rata oli hauska ja sujuva, eikä missään kohtaa ihan epätoivoa tullut, vaikka ohjattavaa piisasikin. Ensimmäisellä yrityksellä taisimme päästä virheittä jopa hypylle 13 asti. Sen Paso hyppäsi takaisinpäin, kun ohjasin huolimattomasti ja lähdin (turhaan) kiirehtimään eteenpäin. Homma oli helposti korjattu pienellä maltilla ja samalla saatiin parempi linjaus suoraan kohti putken suuta. 17 takaakiertoa olin (turhaan) pelännyt, että tökkään koiran vahingossa putkeen. Eipä se sinne vilkuillut, vaan tuli merkkauksesta tosi nätisti hypylle ja sieltä hienosti kepeille. :)
Sitten tulikin meidän ensimmäinen oikea kompastuskivi. Vähänkään huolimattomalla "heitolla" Paso valitsi 19 putken sijaan aina puomin. Joten se oli saateltava melko pitkälle putkeen. Ja sitten taas tuli kiire jatkon kannalta. Joka muutenkaan ei ollut helppo tooodella lähellä vaaniskelevan A-esteen takia... Kokeilimme persjättöä 20-21 väliin. Todella epävarmaa. Paso ehti lukita A-esteen jo kauan ennen 20-hyppyä enkä millään kerennyt persjättöön tarpeeksi ajoissa putken saattelun takia. Joten tuli joko tosi pitkä kankea kaarros tai tassuläppäisy Aalle. Sitten yritettiin pakkovalssia 21-hypylle, mutta tässä oli sama ongelma oikeastaan. Mun liike oli väkisin jonkun aikaa kohti Aata, joten Paso lukitsi sen ja taas tuli tassuläpsy kontaktiin. Lopulta parhaaksi osoittautui "alapuolelta" ohjaaminen, missä heitin Pason melko kaukaa 20-hypylle ja liikuin sieltä suoraan 21-hypyn taakse tekemään saksalaista (?) no jotain persjättösysteemiä kuitenkin. :D Ja vaikka tämä tuntui aluksi utopistiselle, niin oli tosiaan paras konsti välttää A-esteelle päätyminen, kun itse pysyin siitä mahdollisimman kaukana ja ohjasin rennosti. Uskallusta siis vaan vaati ja luottoa siihen, että koira tulee ohjauksiin. Liikkeen suunta oli tässä ratkaiseva, koska tämä oli ainoa ohjaus, jossa mun liike ei missään vaiheessa ollut hetkeäkään kohti Aata.
Loppu sujui ihan mallikkaasti, paitsi todettiin 23-hypyllä, että Paso ei oikein osaa tuollaista tiukkaa siivekkeen ympäri kiertoa silloin, kun minä jo menen edelle. Ohjasin siis takaakierron hypyn vasemmalta puolelta ja siitä olisi sitten pitänyt ehtiä edelle linjaamaan 24-hyppyä että koira laskeutuisi kohti putkea. Vaan 23-hypyn rima putosi ihan joka ikinen kerta, kun liikuin estelinjan ohi ennenkuin Paso oli hypännyt. Oikeastaan täysin vastaavanlainen kohta oli 28-hyppy, mutta siinä rima ei pudonnut kertaakaan, koska pystyin antamaan tilaa sivusuunnassa enkä liikkunut koiran edelle. Tämmöisiä harjoitteluun siis, että Paso malttaa tehdä hypyn kunnolla eikä kiiruhda, vaikka minä liikkuisin edelle!