Samin silmän alla

Viime viikonlopun vietin Pajulahden liikuntakeskuksessa kuntokurssilla ja sieltä suuntasin sunnuntaina suoraan vielä illaksi agilityvalmennukseen vetrein vartaloin.

Paso oli ollut viikonlopun kotosalla muun perheen kera ja ikävöinyt selvästi äiteetä kaikista kolmesta lapsesta eniten. ;) Ja vauhtia oli kyllä sen mukaisesti ja kierrokset tahtoivat nousta jopa ylikuumenemisen puolelle niin, että nippaili mua pari kertaa jopa käsistä. Mutta eipä tuo mitään, olen antanut kaverin nyt treeneissä käydä kierroksilla, kun kuitenkin kuuntelee ja tekee silloin kun mun ohjaus on kohdillaan. Saadaanpahan mahdollisimman kisanomaista treeniä ainakin, koska ei siellä kisoissakaan hissutella eikä tietysti ole tarkoituskaan!

Tämänmoinen rata rapsahti perjantai-iltana sähköpostiin. Sitä asuntolan rauhassa silmät ristissä kuntotestien jälkeen yritin tavailla ja totesin mahdottomaksi suorittaa. ;) En tahtonut edes löytää oikeaa numerojärjestystä, saati että olisin keksinyt järjellisiä ohjauksia. :D

Lauantaina sentään esteiden järjestys jo alkoi jotenkin avautua joten sunnuntaina kun pääsin hallille asti koiran kanssa, osasin sentään radan, vaikka vieläkään ei oikein ollut kovin vahvaa käsitystä miten sitä lähtisin viemään. Pajulahden reissun takia en myöskään ehtinyt yhteiseen rataantutustumiseen, joten kävin nopeasti kipaisemassa pätkä kerrallaan läpi ennen omaa vuoroa. Keskittyminen ei siis etenkään aluksi varmasti ollut parasta mahdollista ja juutuimmekin ensin ihan heti 3-hypylle, jossa en kertakaikkiaan tuntunut osaavan tehdä pakkovalssia... Saatiin se lopulta jotenkin kohdalleen. Uskomattoman ajoissa vaan piti sekin taas aloittaa, että ehti kunnolla. Siitä puomille asti sujuikin sitten melko mutkattomasti, Paso jokusen kerran pudotti okserin, mutta ne menivät arviointivirheiden piikkiin. Sitten muutama valssiharjoitus 12-14 esteillä ja lähdettiin tauolle.

Tauon jälkeen jatkettiin siitä mihin oltiin jääty. Valssi 13-14 väliin, lähetys 15, takaaleikkaus ja usvaa putkeen. Ja toiseen putkeen. Ai pitiks siellä suorittaa joku hyppy välissä?? :D Ongelmaksi muodostui yllättävää kyllä se, että ohjaaja oli LIIAN NOPEA. Joskus näinkin. Eli siis ehdin joka kerta liian pitkälle ja kun KUVITTELIN hienosti poimivani koiran putken päästä takaakiertoon olinkin todellisuudessa koko ajan sijoittunut niin ettei koira kertakaikkiaan voinut nähdä koko 18 hyppyä ja lisäksi oma liikkeeni oli voimakkaasti kohti 19 putken päätä. Kokeiltiin putkijarruakin, mutta se taas toimi liiankin tehokkaasti, Paso kääntyi (kuten opetettu on) todella jyrkästi putkelta minua kohti ja tehtyäni putkijarrun en enää ehtinytkään yhtä pitkälle, joten Paso hyppäsi 18 hypyn väärään suuntaan. Ratkaisu oli lopulta niinkin yksinkertainen, kun että jäin selkeästi kauemmas putken päästä ohjaamaan takaakierron. Näin oma liikkeeni ei vienyt Pasoa niin voimakkaasti eteenpäin ja sillä oli mahdollisuus suorittaa takaakierto, kun se näki suoritettavan esteen. Ei tarvetta erikseen tassusta pitäen poimia ja jarruttaa ja opastaa takaakiertoon. Teki ihan kauempaa ohjattunakin. On se peli!

Sieltä sitten taas kävin poimimassa putken päästä mukaan, 20-hyppy ja lähetys pimeään putken päähän 21, minkä jälkeen lähdin tekemään persjättöä putkien väliin. Tässä piti olla tarkkana. Jos myöhästyin tai olin liian aikaisessa, Paso valitsi puomin. Mutta kun ajoitin perjätön oikein (katse putken suussa vasemman olan yli, puolen vaihto oikealle kädelle juuri kun koira tulee putkesta ulos) toimi ohjaus täydellisesti. Vaati vaan pikkuisen notkeutta ruotoon ja paljon luottamusta omaan liikkumiseen ja koiraan. Mutta tosi mageen tuntuinen ohjaus kun rytmi osui kohdalleen!

Loppu oli taas aika hauska. Sai vaan nautiskella taitavasta koirasta. Hyppy putken jälkeen meni leieröiden ilman mitään ongelmia, samoin takaakierto sen jälkeen ilman mitään ongelmia. Kepit haki hienosti vaikeasta kulmasta huolimatta ja pujotteli upeasti loppuun asti, vaikka itse lähdin jo uuteen suuntaan ottamaan vastaan 26-hypyn taakse jotta ehdin valssaamaan 27-28 väliin. 

Niin mahdottomalta ja tuskaiselta kuin se paperilla näyttikin, rata oli itse asiassa tosi hauska, vauhdikas ja juostava! :) Ja valmennus meni hyvin, vaikka lähtötilanne ei paras mahdollinen omien viikonloppureissujen takia ollutkaan. Saatiin ihan mahdottomasti kehuja ja tuli tosi hyvä mieli. :) Tällä kertaa ei edes yritetty rataa kokonaisena, mikä oli minusta hyvä ratkaisu, koska tuskin olisin pystynyt kuitenkaan noissa haastavissa kohdissa pitämään omaa ohjausta kasassa ja toisaalta Paso oli tehnyt koko ajan todella hienoa työtä, joten siihen oli ilo lopettaa sillä kertaa. :)