Mietin tuossa päivänä eräänä, että hitsi kun ei ole tullut opetettua koiraa pillille. Oli nimittäin vähän orpo olo lenkkeillessä, kun flunssa oli vienyt äänen täydellisesti ja jotenkin olisi pitänyt saada koiraa kutsuttua välillä luokse. Normaalistihan se siis pysyy aika lähellä eikä sitä ole erityistä tarvetta koko ajan huudella, mutta huomasi kutale välittömästi, että nyt en PYSTY huutelemaan ja sinnehän hävisi horisonttiin ihan pokkana... Mutta sitten hoksasin, että roikkuuhan mulla nämä kädet tässä ihan joutilaana. Vartissa oli koira opetettu tulemaan käsiä taputtamalla luokse. Että oli se sitten kuitenkin vähän kuulolla! :) Eikä muuten tarvittu naksuttimia eikä nameja. Eikä purkkeja tai ärähtelyjä. Ihan vaan viittelöinnit, kehut ja rapsutukset riittivät. :)

Asiasta kukkaruukkuun... tässäpä pieni videonpätkä meidän lasten iltariehuista. Pasolla on jostain syystä tapana asettautua nukkumaan keskelle hurjinta menoa ja meininkiä. Tässäkin tapauksessa pomppulinna oli jo valmiina ja leikki täydessä vauhdissa, kun Paso oikein erikseen kömpi ylös omasta pedistään ja tälläytyi tuohon nukkumaan. Joskus tulee mietittyä, että onkohan se ihan viisas? :D No, ainakin on nupistaan tasapainoinen ja luotto lapsiin kohdallaan?! 

Ainiin ja hei! Alkuviikosta käytiin tsekkauskäynnillä fyssarilla ja nyt Pason lihaksisto ja ranka oli hyvässä kunnossa. :) Vähän oli lantion alueella lihaskireyksiä, mutta ei mitään pahoja ja koira selkeästi nautti käsittelystä tällä kertaa. Tosi hieno juttu! :) Voin lämpimästi suositella fysioterapeutti Eini Kipinöistä, hän on tehnyt äärettömän hyvää työtä Pason kanssa ja saanut selän todella hyvään kuntoon. Lisäksi olen saanut valtavasti hyviä ja monipuolisia koti"jumppa"ohjeita ja vinkkejä, miten syviä lihaksia voi helposti kehittää tukemaan rankaa. Eini ottaa vastaan Luumäellä, mikä on vähän kaukana meiltä katsottuna eikä hintakaan ihan halvin ole, mutta mieluusti ajan vähän pidempään ja maksan vähän enemmän, kun tulos on näin hyvää ja ennen kaikkea pysyvää! :)

Paso oli jo välillä lopettanut kokonaan mm. selällään nukkumisen ja piehtaroimisen, mitä en ollut edes tajunnut, ennenkuin se Einin käsittelyjen jälkeen alkoi taas kelliä suosikkiasennossaan. Ilmeisesti selkä oli niin jumissa välillä, että tämä ei tuntunut hyvältä. :( Mutta nyt taas kellitään ja piehtaroidaan! ... ja ruovitaan ulkona, mikä sekin kuulemma tekee oikein hyvää lihaksistolle... vaikka vähän porsastelua onkin. ;)

Lopuksi vielä toisenlaista lapsi-koira puuhastelua. Paso lukukoirana:

Kun kissa on kipeänä, hyppii paviaanit pöydille...

... no onneksi ei ihan kirjaimellisesti sentään vielä. :D

Mutta siis. Olen ollut viimeiset pari viikkoa enemmän tai vähemmän kipeänä. Enimmäkseen enemmän. Aika on mennyt sairaslomaillessa, nukkuessa, lepäillessä, yskiessä, niistäessä ja yleisesti vaan flunssazombiekoomassa. Ylläribonussektorina vielä lähti ääni niin, että kolmisen päivää kurkusta kuului pelkkää pihinää kun yritti puhua. Sattuneesta syystä myös Pason lenkit ovat lyhentyneet normaalista ja agitreenit jääneet väliin.

Ja tittididii!! Paso Partiolaisesta kuoriutuu esiin Paso "porsas" Paviaani-Pasanen. xD Jos ei sen metkut alkaisi olla jo niin tuttuja ja syy tiedossa ja jos ei naurattaisi niin paljon, saattaisi jopa ärsyttää... Totuuden nimissä hetkittäin tässä parin viikon aikana on jopa hieman ärsyttänyt, mutta vain hetkittäin ja silloinkin lähinnä siksi, että itse on ollut kipeä ja väsynyt eikä olisi jaksanut mitään ylimääräistä sekoilua keneltäkään.

Ei ne ole isoja juttuja. Mutta rasittavia ja ärsyttäviä, mikä varmaan onkin Pason tarkoitus. Vähän ns. "tökkiä kepillä jäätä". ;)

* Mikään ei enää tapahdu ensimmäisestä pyynnöstä, vaan vasta toisesta tai kolmannesta. Ei luoksetulo, odottaminen, väistäminen.... Ja sitten kun tapahtuu, tapahtuu aavistuksen liian hitaasti mun makuun.

* Koira on koko ajan näkökentässä ja siitä ajasta taatusti yli puolet istuu tuijottamassa. Tälle toiminnalle on aiemmin annettu nimi "pällittäminen". 

* Uloslähtötilanteissa on alkanut taas inistä, vaikka näennäisesti pysyykin aloillaan rauhallisesti, nousevat kierrokset ihan turhaan.

* Ähkii, puhkii ja tuhahtelee kaikelle joutavalle, kuten ulkoa kuuluville äänille ja naapureiden pihoilla liikkuville ihmisille. Ei lopeta käskystä, ainakaan ensimmäisestä.

* Kiristää hihnaa. Ihan vähän, mutta kuitenkin. 

* Lähelle tullessa astuu varpaille, nojailee ja tönii käsiä kuonolla vaatien huomiota ja rapsutuksia.

* Lenkillä vapaana ollessa häviää kauemmas kuin olisi suotavaa eikä oikein muutenkaan ole niin hyvin kuulolla kuin pitäisi olla.

Äiskän pikku puudeli. Pus pus. <3
Se lämmittää kainalossa niiiiin kivasti...

Että semmoista rataa. Nämähän siis johtuvat kaikki varmaan enimmäkseen ylienergiasta ja aktiviteetin puutteesta. Vaikka Paso onkin päässyt joka päivä lenkille, eivät ne ole olleet ihan yhtä pitkiä kun normaalisti eivätkä taatusti yhtä "hallittuja", koska en vaan ole jaksanut kiinnittää niin kauheasti huomiota siihen, missä mielentilassa kukakin on missäkin vaiheessa. Ja koska iso osa lenkeistä on ollut jonkun muun kuin mun tekemiä. Lisäksi pelkkä kotitokoilu ja temppujen opettelu eivät Pasolle oikein aktiviteetiksi riitä. Päinvastoin, joskus tuntuu että se vaan äityy röyhkeämmäksi jos kovasti tehdään temppuja esim. naksuttimen kanssa ja se saa paljon palkkaa ja huomiota. Ego kasvaa heti sellaisiin mittoihin, että äijä luulee olevansa vähintäänkin Pihkoon Paroni ja ehkä myös Kotkan Keisari... Ja sitten tietysti vielä sekin, että kun olen ollut enemmän kotona kuin normaalisti, mutta en ole jaksanut koiran kanssa touhuta yhtä paljon kuin normaalisti, olen potenut huonoa omaatuntoa ja paikannut sitä paijailemalla ja jutustelemalla vähän enemmän kuin tavallisesti... Vaikka tiedän, ettei se ole viisasta juurikin yllä lueteltujen seurausten takia. Mutta niin sitä on ihminen heikko. ;)

Noo, eipä tässä mitään. Kunhan päästään takaisin normaaliin päiväjärjestykseen, alkaa natsikuriviikot ja kaivetaan Partiopoika takaisin naftaliinista.

Luota, luota, luota!!!

Mannerin valmennus, viikkotreenit, Wessmanin valmennus kaikki viikon sisällä. Ollaan siis oltu kerrankin ns. "silmän alla" oikein urakalla. 

Tiivistelmä:

"Hyvältä näyttää meno, sulla on tosi taitava koira, luota siihen."

"Älä varmistele, uskalla liikkua, kyllä se koira osaa. Luota siihen."

"Liiku rohkeammin, älä jää odottamaan. Luota että koira suorittaa annetut tehtävät."

"Se kulkee tosi hyvin, kun vaan ohjaat ja liikut rohkeasti ja luotat että se menee."

"Sun koira on äärettömän kiltti ja tekee kaiken mitä pyydät, ohjaa rohkeammin!"

jne, jne, jne...

Ja kun se omakin fiilis on ihan mahtava sitten kun saan päästettyä irti siitä iänikuisesta hiippailusta ja varmistelusta. Käsijarru päällä ei ole kiva juosta eikä ohjata. Mutta miten sen saisi tuolta korvien välistä pois ihan kokonaan, eikä aina vasta parin epäonnistumisen jälkeen???

Lähikuukausien / talvikauden treenitavoite on kirkas. Viimeistään keväällä on alettava saada muitakin ohjeita valmentajilta. Piste. Ja huutomerkki. Tää asia on nyt kertakaikkiaan saatava kuntoon. Ja myös kisoissa!

En taida ratapiirroksia viitsiä laitella. Ihan hyvin on menny valkut ja treenit. Noi palautteet on olleet melko samanlaisia koutsista ja tehtävistä riippumatta... Paso on äärettömän hyvä, mua tarttee ruoskia. :p Ainiin, ja kun ei koiraa sovi vieraiden paijailla ja huomioida kesken treenien / kisojen, niin ei muuten sovi ohjaajaakaan. Että tutut ja kaverit, jos yritän tulla jorisemaan teidän kanssa valmennuksissa ennen omaa vuoroani, ni älkää huomioiko. ;)

Syksyn kuvapläjäys

Suunnistuskoiran ei tarvitse lukea karttaa, mutta välillä se on selvästi ihmetellyt, miksi rämmimme pilkkopimeässä umpimetsässä, kun vieressä kulkisi valaistu kävelytie....

Laavulla makkaran (ja pullan) paistossa. :)

Lehtikasassa on kiva pötkötellä, etenkin tänä syksynä, kun oli niin pitkään leppoisan lämmintä ja kuivaa.

Viileämpien ilmojen varalle Paso sai uuden treenipaidan, joka miehen taholta makkarankuoreksi ristittiin... No, eihän se ehkä kaikista kaunein ole, mutta istuu erinomaisesti ja pysyy tosi hyvin paikoillaan hurjemmassakin menossa! (tsekkaa Sofadogwear)

Kukkulan kuningas metsäretkellä mökillä.

Photobombing

Mökissä sisällä +8, Paso toimitti tärkeää varpaidenlämmitysvirkaa Pyryn nukkuessa päiväunia.

Ulkolämpötilan ollessa alle +5, ei äiti päästänyt uimaan. Asiantila, joka harmitti molempia poikia kovasti.

Marraskuu on alkanut kovin sateisena. Kun räntärättejä sataa vaakasuoraan, tekee mieli vaihtaa metsälenkki lekotteluun. 

Kauniilla säällä voi sitten taas nauttia metsäretkeilystä. Ja yrittää ottaa selfieitä. 

Mutta Paso ei poseeraa. Paso pussaa! :D

Me saatiin hei tulos! :D

Pienestä pitää repiä riemu. ;) Ei tullut taaskaan sanottavaa kisamenestystä viikonlopun kisoista, mutta saatiinpa sentään pitkästä aikaa ihan hyväksytty tulos pelkkien HYLlyköiden sijaan! :) Vitonen tosin, mutta silti!

Kolme rataa oli siis kolmosille tarjolla, kaksi agia ja yksi hyppäri. Tuomari Johanna Nyberg oli tehnyt ihan hauskat vauhdikkaat radat, joista ei haasteita eikä etenkään putkiansoja puuttunut. 

Ensin lähdettiin agiradalle, jossa alku oli konstikas ja osoittautui tekemättömäksi paikaksi melko monelle. Niin meillekin. Väärään putkensuuhun sujahti Pasanen, kun mun rytmitys oli noin sata vuotta myöhässä. Jälkiviisaana videolta katsellen olisi kyllä näköjään kivasti ehtinyt valssaamaankin, mutta tiedä sitten olisiko se pelastanut tilannetta? Ja toisaalta, hylyn jälkeen Paso vielä puomin kontaktilta otti ja lähti "maalisuoralle" joten ehkäpä se hylky olisi siellä vaaninut kuitenkin. Tai sitten ei. Muutenkin tämä oli taas vähän tämmöinen ensimmäinen rata. Kankeaa ja katkonaista, vaikka hyviäkin pätkiä siellä oli. Ja hienot puomin kontaktit! :) (keinulla piti taas kikkailla - pah)

Video

Seuraavaksi startattiin hyppyradalle ja se olikin meidän päivän paras suoritus. Tästä tuloksena siis 5 ja sijoitus muistaakseni 15. Aika oli -10 ja rapiat päälle (voittajalla -13.jotain) ja nollalla ajan perusteella oltaisiin oltu seitsemänsiä. Eli vielä pitää vauhtia parantaa jos palkinnoille mielii. Mutta yritetään nyt ensin saada niitä nollia. :D Etenemä oli kuitenkin ilahduttavat 4.9 mihin olen ainakin tällä hetkellä ihan tyytyväinen. :) Rima tuli alas loppukuvioissa, kun hätäilin takaaleikkausta ja jyräsin koiran eteen. Taas jälkiviisaana on helppo katsoa, että olis ehtiny valssata ihan hyvin. Tai tehdä persjätön. Tai sitten olis pitäny malttaa odottaa. No jotain viisaampaa kuitenkin kun olis tehnyt, niin se rima olis pysynyt. Hö. Mut hyvä rata, hyvä fiilis! :) Ja oli tosi hauskaa rallitella ympäri hallia Pason kanssa! :D

Video

Kolmas rata oli taas agirata. Jotenkin tälle radalle minun oli vaikea koota omaa keskittymistä, vaikka kuinka yritin. Alkoi olla aika myöhäinen ilta, kello lähenteli seitsemää ja ilta pimeni... Rataantutustumisen jälkeenkin oli vielä sellainen olo, etten edes ehkä muista koko rataa, siinä kun vielä jotenkin mentiin useamman kerran vähän samoista kohdin mutta pitikin kääntyä eri suuntaan jne. Ja niinhän siinä sitten kävi, että keskittyminen herpaantui, valssasin väärään suuntaan ja työnsin koiran putken sijasta A-esteelle, jonka jälkeen tipahdinkin täydellisesti kartalta. :D Sillä aikaa kun minä mietiskelin minne sitä jatkettaisiin, Paso teki riemumielin muutaman vapaavalintaisen esteen... ;) Mutta ihan hyvillä fiiliksillä tultiin maaliin hylystä huolimatta. Sekä alku- että loppupätkä menivät mielestäni hyvin, eikä tämä nollarata olisi ollut kuitenkaan, kun ensimmäinen rima tipahti (Paso lähti hyppyyn ihan poskettoman kaukaa eikä vaan saanut venytettyä itseään yli). Ainoa mikä harmittaa, on että jäi kokeilematta olisi meiltä onnistunut tuon putken jälkeinen elämä. Siis tuossa kohtaa, missä Paso karkaa A-esteelle, piti mennä putkeen ja putkelta seuraava hyppy takaakiertona ja sitten vasta seuraavaan (puomin alla olevaan) putkeen. Enpä kyllä tiedä olisinko saanut Pason putkiaivoja millään konstein jarruttamaan putkesta putkeen - reitillä suorittamaan yhden takaakiertohypyn välissä. :D Pitänee kokeilla joskus treeneissä!

Video

Samin silmän alla

Viime viikonlopun vietin Pajulahden liikuntakeskuksessa kuntokurssilla ja sieltä suuntasin sunnuntaina suoraan vielä illaksi agilityvalmennukseen vetrein vartaloin.

Paso oli ollut viikonlopun kotosalla muun perheen kera ja ikävöinyt selvästi äiteetä kaikista kolmesta lapsesta eniten. ;) Ja vauhtia oli kyllä sen mukaisesti ja kierrokset tahtoivat nousta jopa ylikuumenemisen puolelle niin, että nippaili mua pari kertaa jopa käsistä. Mutta eipä tuo mitään, olen antanut kaverin nyt treeneissä käydä kierroksilla, kun kuitenkin kuuntelee ja tekee silloin kun mun ohjaus on kohdillaan. Saadaanpahan mahdollisimman kisanomaista treeniä ainakin, koska ei siellä kisoissakaan hissutella eikä tietysti ole tarkoituskaan!

Tämänmoinen rata rapsahti perjantai-iltana sähköpostiin. Sitä asuntolan rauhassa silmät ristissä kuntotestien jälkeen yritin tavailla ja totesin mahdottomaksi suorittaa. ;) En tahtonut edes löytää oikeaa numerojärjestystä, saati että olisin keksinyt järjellisiä ohjauksia. :D

Lauantaina sentään esteiden järjestys jo alkoi jotenkin avautua joten sunnuntaina kun pääsin hallille asti koiran kanssa, osasin sentään radan, vaikka vieläkään ei oikein ollut kovin vahvaa käsitystä miten sitä lähtisin viemään. Pajulahden reissun takia en myöskään ehtinyt yhteiseen rataantutustumiseen, joten kävin nopeasti kipaisemassa pätkä kerrallaan läpi ennen omaa vuoroa. Keskittyminen ei siis etenkään aluksi varmasti ollut parasta mahdollista ja juutuimmekin ensin ihan heti 3-hypylle, jossa en kertakaikkiaan tuntunut osaavan tehdä pakkovalssia... Saatiin se lopulta jotenkin kohdalleen. Uskomattoman ajoissa vaan piti sekin taas aloittaa, että ehti kunnolla. Siitä puomille asti sujuikin sitten melko mutkattomasti, Paso jokusen kerran pudotti okserin, mutta ne menivät arviointivirheiden piikkiin. Sitten muutama valssiharjoitus 12-14 esteillä ja lähdettiin tauolle.

Tauon jälkeen jatkettiin siitä mihin oltiin jääty. Valssi 13-14 väliin, lähetys 15, takaaleikkaus ja usvaa putkeen. Ja toiseen putkeen. Ai pitiks siellä suorittaa joku hyppy välissä?? :D Ongelmaksi muodostui yllättävää kyllä se, että ohjaaja oli LIIAN NOPEA. Joskus näinkin. Eli siis ehdin joka kerta liian pitkälle ja kun KUVITTELIN hienosti poimivani koiran putken päästä takaakiertoon olinkin todellisuudessa koko ajan sijoittunut niin ettei koira kertakaikkiaan voinut nähdä koko 18 hyppyä ja lisäksi oma liikkeeni oli voimakkaasti kohti 19 putken päätä. Kokeiltiin putkijarruakin, mutta se taas toimi liiankin tehokkaasti, Paso kääntyi (kuten opetettu on) todella jyrkästi putkelta minua kohti ja tehtyäni putkijarrun en enää ehtinytkään yhtä pitkälle, joten Paso hyppäsi 18 hypyn väärään suuntaan. Ratkaisu oli lopulta niinkin yksinkertainen, kun että jäin selkeästi kauemmas putken päästä ohjaamaan takaakierron. Näin oma liikkeeni ei vienyt Pasoa niin voimakkaasti eteenpäin ja sillä oli mahdollisuus suorittaa takaakierto, kun se näki suoritettavan esteen. Ei tarvetta erikseen tassusta pitäen poimia ja jarruttaa ja opastaa takaakiertoon. Teki ihan kauempaa ohjattunakin. On se peli!

Sieltä sitten taas kävin poimimassa putken päästä mukaan, 20-hyppy ja lähetys pimeään putken päähän 21, minkä jälkeen lähdin tekemään persjättöä putkien väliin. Tässä piti olla tarkkana. Jos myöhästyin tai olin liian aikaisessa, Paso valitsi puomin. Mutta kun ajoitin perjätön oikein (katse putken suussa vasemman olan yli, puolen vaihto oikealle kädelle juuri kun koira tulee putkesta ulos) toimi ohjaus täydellisesti. Vaati vaan pikkuisen notkeutta ruotoon ja paljon luottamusta omaan liikkumiseen ja koiraan. Mutta tosi mageen tuntuinen ohjaus kun rytmi osui kohdalleen!

Loppu oli taas aika hauska. Sai vaan nautiskella taitavasta koirasta. Hyppy putken jälkeen meni leieröiden ilman mitään ongelmia, samoin takaakierto sen jälkeen ilman mitään ongelmia. Kepit haki hienosti vaikeasta kulmasta huolimatta ja pujotteli upeasti loppuun asti, vaikka itse lähdin jo uuteen suuntaan ottamaan vastaan 26-hypyn taakse jotta ehdin valssaamaan 27-28 väliin. 

Niin mahdottomalta ja tuskaiselta kuin se paperilla näyttikin, rata oli itse asiassa tosi hauska, vauhdikas ja juostava! :) Ja valmennus meni hyvin, vaikka lähtötilanne ei paras mahdollinen omien viikonloppureissujen takia ollutkaan. Saatiin ihan mahdottomasti kehuja ja tuli tosi hyvä mieli. :) Tällä kertaa ei edes yritetty rataa kokonaisena, mikä oli minusta hyvä ratkaisu, koska tuskin olisin pystynyt kuitenkaan noissa haastavissa kohdissa pitämään omaa ohjausta kasassa ja toisaalta Paso oli tehnyt koko ajan todella hienoa työtä, joten siihen oli ilo lopettaa sillä kertaa. :)

Arkea ja agiliitoa

Pieni kooste meidän syksyisistä puuhista...
[edit. parempi ratapiirros rytmitysradasta]

Lapset (kaikki kolme) viihtyvät tallilla.

Note to self: Maastokuvioinen takki ei ole paras valinta Camel Boots - miehelle. ;)
Ei meitä onneksi hirvinä ammuttu.

Syksyistä satumetsää takapihalla.

Sannan koulutuksessa harjoiteltiin välistävetoja (ja takaakiertoja).

Sampo Kokkonen kävi opettamassa rytmityksen saloja Tämä koulutus meni mielettömän hyvin. Olin niin ylpeä Pasosta ja itsestänikin. :)

Ja lopuksi. Sorry huono laatu, mutta Pasolla on hauskaa, kun se välillä pääsee ratsastuslenkille mukaan. Tässä tosin vain pari kertaa pellon ympäri, mutta ilo otetaan siitäkin irti. ;)

Agilityn piirinmestaruudet

... kisailtiin viikko sitten lähes kotikentällä, naapuriseuran hallilla. Matkaa meiltä autolla noin viisi minuuttia, joten mikäs oli lähtiessä kisailemaan. :) Onneksi matka olikin lyhyt, sillä kisapäivä venyi yli 10 tuntiseksi. Oli mukava käydä välillä kotona syömässä ja vetämässä henkeä.

Sanottavaa menestystä ei meidän osalta tullut, vaikka voittoa toki lähdettiinkin tavoittelemaan. ;) Tai no... ainakin nollarataa. Kisa koostui hyppy- ja agilityradoista, tuomareina Markku Kaukinen ja Seppo Savikko. Molemmat radat olivat sujuvia ja vauhdikkaita, mutta eivät suinkaan helppoja. Sopivia arvokisoihin. 

Hyppäri vaikutti mielestäni suoritettavissa olevalta, vaikkakin "takasuoralla" oli mittava määrä valsseja peräkanaa tehtäväksi, mikä ei koskaan ole oikein mun juttu. Eniten huolestutti kepeille sisäänmeno ja siihenhän meidän homma kosahtikin. Jäin liikaa varmistelemaan ja käänsin koiran POIS niiltä kepeiltä. Nice. Rimoja tipahteli niiden mun satavuotta myöhässä olevien valssien takia ja lopulta saatiin hylky, kun en riittävän huolella ohjannut muuria. Kaikkiaan aika kankea rata, paljon huonoa, huolimatonta ja epävarmaa ohjausta. Pah. Koira olis ollut hyvä. 

Agilityradalla yritin lähteä rennommalla ja napakammalla otteella ohjaamaan. Rata olikin paljon paljon parempi kokonaisuutena. Hyvät kontaktit, vaikea keppikulma onnistui, liikuin ja ohjasin, koira kuunteli, rimat pysyi ylhäällä. :) Hylky tuli mun ohjausvirheestä, omalla liikkeelläni työnsin Pason putken väärään päähän. Hylyn jälkeen Paso myös tuli yhden takaakierron riman alta, kun ohjaus oli niin huolimaton, mutta en jaksanut alkaa korjailla, kun moka oli oma ja hylky oli jo tullut kuitenkin. Tähän rataan olin kuitenkin oikein tyytyväinen. :)

Pason ja mun pm-radat

Yksilöratojen jälkeen lähdettiinkin Pason kanssa tosiaan kotiin vähäksi aikaa huilaamaan, sillä iltasella oli vielä joukkuekisan vuoro. Meidän joukkueessamme oli mun ja Pason lisäksi katalonianpaimenkoirat Lara ja Luna ohjaajansa Annan kanssa, sekä Irina ja howavart Piina.

Agi-Kotkien maxi-joukkue pm-radalla

Jos videota katsoo, niin kyllä meille olis selkeästi pitänyt joku sijoitus kisassa hellitä... ;) Vaan hylkyhän sieltä putkahti kaikille muille paitsi luottopakki Laralle. Mutta kivaa oli ja osallistuminen ja rehti kilpahan on tärkeämpää, kuin voitto, eiks juu! :D

(Paso teki muuten kelpo radan, mutta pujottelun jälkeen karkasi väärään putken päähän ja A-esteen jälkeen kävi okserin sijaan hyppäämässä lähtöhypyn... Liekö ollut jo vähän väsymystä sekä ohjaajalla että koiralla, mikä johti huolimattomuusvirheisiin. Hyvä meininki oli kuitenkin loppuun asti! :)

Villaa ylle

Syksy tulee ja ilmat viilenee. Silloin on hyvä vetää villaa ylle, ettei palella.

... eiku... ;)

Leveysasteiden eroja

Suolla suomalaisen sielu lepää ja puhdistuu...

... mutta espanjalaisen ulkoinen olemus muuttuu erittäin märäksi ja likaiseksi.

Luonnon omassa pylvässalissa tulee harras ja rauhallinen olo.

Paitsi eräällä espanjalaisella, jolla aina tulee vastustamaton tarve saada häntämutka-pyllyralli-hepuleita. Ja sitten mennään ympäri pylväspyhäkköä niin että lehdet pölisee. :D (ei, siitä ei ole kuvaa, ei riitä kalustossa nopeus moiseen...)

 Mutta on se vaan niin ihku lenkkeilyseuralainen. Aina tulee hyvälle mielelle, kun sen törttöilyä katselee. :D

Loppukesän kuvakuulumiset

Kävimme mökillä, jossa Paso lekottelun lisäksi osallistui aktiivisesti onkimiseen ja rallatteli ympäri tonttia sekä hyppi pommeja laiturilta. ;)

Erityisesti ämpärissä uiskentelevat ahvenet olivat Pasosta tosi kiinnostavia ja se sukelteli ämpäriin niiden perässä aina kun silmä vältti...

Arkista lenkkeilyä. Tällä kertaa sateisen aamupäivän jälkeen. Lätäkköleikeissä viihtyvät kaikki lapset ja lapsenmieliset. ;)

Kävimme myös pienellä perhelomalla Helsingissä ja Paso pääsi mukaan. Sunnuntaipäivän retki suuntautui Suomenlinnaan.

Täytyy sanoa, että ylpeä sai olla maalaisserkusta kaupungissa. Koiraksi, joka ei juuri koskaan käy missään ihmisten ilmoilla (jos ei agilitykilpailuja lasketa) Paso käyttäytyi uskomattoman mallikkaasti. Matkustimme täpötäydellä ruuhkabussilla, kuljimme läpi Senaatintorin jossa rakennettiin / purettiin jotain tapahtumalavoja, puikkelehdimme Kauppatorin ihmispaljoudessa, matkustimme lautalla ja kohtasimme Suomenlinnassa lauman japanilaisia turisteja, jotka jostain kumman syystä ihastuivat Pasoon ja tulivat hihkumaan ja kuvaamaan ja taputtelemaan. Ja kaikkeen Paso suhtautui suorastaan Stoalaisella tyyneydellä, aivankuin ruuhkabussit ja ihmispaljoudet kuuluisivat luontevana osana sen jokapäiväiseen elämään. Ei voi kuin ihailla tyypin hermorakennetta!

Suomenlinna oli tosi kiva perheretkikohde ja sääkin suosi. :) Koira kulki kätevästi mukana ja sai päivän aikana taatusti riittävästi lenkkeilyä, liikuntaa ja aktiviteettia! Kohtasimme Suomenlinnan pusikoissa jopa fasaanin, jota Paso hetken aikaa sai vapaana kirmaillen jäljittää ja hauskaa tuntui olevan. 

Paluumatkalla alkoi selkeästi jo tassu painaa, harvemmin Pasoa saa suunilleen perässä kiskoa... Ja perillä kämpillä kaveri heittäytyi taljaksi lattialle eikä silmää väräyttänyt vaikka lapset remusivat ympärillä. Taisi olla rankka reissu.

Kotona, normilenkkeilyä huomattavasti pääkaupungin hulinaa rauhallisemmissa tunnelmissa.

Kun lapset ovat mukana lenkillä, mennään välillä hyvinkin rauhalliseen tahtiin ja vaan nautitaan luonnon rauhasta. :)

Paikka auringossa

Poseerausta lasten läträtessä lätäkössä.

 Pääsiskö ulos, olis bisneksiä?

Miksi ihmeessä mut laitettiin ulos?
 Tahdon sisälle nukkumaan.

.

 Semmoista meillä. Kaikenmoista arkipuuhaa, vaikka blogihiljaisuutta piteleekin. Lisäksi Paso on käynyt nyt jokusen kerran fysioterapeutilla ja ranka alkaa taas jumien jälkeen joustaa ja liikkua. Aksailtukin on jonkun verran, joskaan ei ollenkaan tarpeeksi (ainakaan kartturin kehittymisen kannalta...) ja tallilla on vietetty viime aikoina melko paljon aikaa. Pasosta olisi ihana juosta pellolla ympyrää hevosten mukana, kun ratsastetaan, mutta moinen hupi oli pakko kieltää, koska kaveri ei selvästikään itse tiedä milloin olisi viisasta lopettaa. Viikonloppuna on taas kisailuakin tiedossa, kun mennään koettamaan onneamme piirinmesteruuksissa, niin yksilö- kuin joukkuekisassakin. Pitäkeehän peukkuja! :)

(kuvat suurentuvat klikkailulla ja ovat taattua Samsung-luurilaatua)

Mölleilemässä

Tänään käytiin naapurihallilla möllikisailemassa. Retken suurin tarkoitus oli viihdyttää Mollya ja Peetua, jotka Johannan sairasloman takia ovat olleet vähän tylsistyneitä. Paso pääsi bonuksena mukaan. Molly ja Peetu tarjosivat kansalle sirkushuveja koko rahan edestä juoksentelemalla melko satunnaisia esteitä ja esittämällä tandemagilityä. ;) No Peetun kanssa kyllä onnistuttiin kipaisemaan ihan kelpo ratakin lopulta, kun baanalle päästiin... Pasokin sai juosta mölliagilityradan ihan vaan kontaktiharkkana, palkkasin siis kontaktit. Ja sitten vielä hetken mielijohteesta kipaistiin möllien hyppyratakin, kun nyt satuttiin olemaan lähtölinjalla kun maksien kisa alkoi. :D Kilpailun ulkopuolella siis tietenkin Pason kanssa mentiin, mutta saipahan se vähän hurvitella hauskoilla suoraviivaisilla rallitteluilla. 

Alunperin ajatus oli, että Paso saisi juosta myös kilpailevien agilityradat, joita olisi ollut tarjolla kaksi. Mutta olisi jouduttu odottamaan ensin kaikkien säkäluokkien möllien hyppyrata, sitten kaikkien säkäluokkien kilpailevien hyppyrata ja sitten vielä kilpailevat minit ja medit ennen uudelle radalle pääsyä. Joten koti kutsui ja lasten iltatoimet. Mutta mitäpä tuosta. Koirilla oli kivaa ja ihmisilläkin. :) Eikä se huonoa tee välillä vaan irrotella ihan täpöllä ilman sen kummempia tavoitteita. Hauskanpitoahan tämän kuuluu ollakin!! 

Agilityepätoivoa

Viime lauantaina oli taas Sami Wessmannin valmennus. Ratapiirros oli kunnioitusta herättävä:

Etukäteen tuntui, että useampaan kohtaan ei oikein ollut mitään hyvää ratkaisua. Esim. 6-10 tuntui kertakaikkiaan mahdottomalta toteuttaa, kun pitäisi kiertää kepit ja sitten ei ehtisi enää ja väärä putkensuu häämöttää niin kovin lähellä ja ja ja... Samoin kepeille sisäänmeno vaikutti jotenkin tosi hankalalle. Ja kyllä meillä hankaluuksia olikin. Joskaan ei oikastaan lainkaan niissä kohdissa missä ounastelin!

Rataantutustumisessa lamppu syttyi, ja hoksasin että osaahan Paso varmaan puomin kontaktin tehdä, vaikka en olisikaan ihan vieressä tassusta kiinni pitämässä. ;) Leieröin siis keppien takaa tuon puomin ja näin pääsin paljon järkevämmin liikkeelle itse kohti 7-8-9-hyppyjä. Ja Paso ei mennyt väärään putkenpäähän kuin yhden ainoan kerran ja silloinkin vain siksi, että ajoitin "putkeen"-käskyn totaalisen surkeasti. Tässä pätkässä rytmitys oli ensiarvoisen tärkeää. Kun liikuin ja jarrutin oikea-aikaisesti ja tarpeeksi ajoissa, ei ollut mitään ongelmaa ohjata Pasoa 10-putkeen ihan oikein melko kaukaakin takaa. Toisaalta kun leijeröin puomilla, merkkasin 6-hypyn huolella ja lähdin ajoissa liikkeelle, en itse asiassa edes jäänyt 8-9 välissä mitenkään kauas taakse. 

Ja kepeillekin Paso löysi itse asiassa melko hyvin, tai silloin kun ei löytänyt, ei myöskään mennyt väärin sisään vaan jäi keppien eteen odottamaan tarkempia ohjeita. :D Kerran tuli liian kovaa vauhtia liian jyrkästi sisään ja jäi yksi väli pujottelematta. Mutta näitä vaikeampia sisäänmenokulmia pitäisi kyllä treenata vähän taas!

Mutta sitten ne pulmat... Rata oli pätkinä ihan suoritettava, jos nyt ei helppo, niin ei mahdotonkaan. Mutta kokonaisuutena todella haastava, koska se oli täynnä paikkoja, joissa oli todella tärkeää olla ajoissa ajoissa ajoissa ja rytmittää juuri oikein oma liikkuminen ja ohjaaminen, tai olit pulassa seuraavassa kohtaa. Ja sitä seuraavassa. Ja mulla ei tällä kertaa vaan pysynyt pakka kasassa. Ja silloin kun onnistuin jonkun kohdan tai parhaimmillaan kaksi kohtaa ohjaamaan järjellisesti oikein, unohdin radan. Kyllä sapetti!

Eniten väännettiin ihan alkua (1-4) kun en taas kerran osannut valssata ajoissa. Sitten väännettiin 10-13 pätkää, jossa ensin lähes mahdottomalta ensinnäkin tuntui saada putkihullua koiraa jatkamaan putkesta suoraan toiseen putkeen... Silkkaa mun huolimattomuutta siis, etenkin että sama virhe kävi monta kertaa, vedin Pason omalla liikkeellä mukaani ja puomille. Ja sitten tuo 12 siivekkeen ympäri pyörittäminen. Voi tuskaisuus. Vihaan noita pieniä pyörityksiä kun tuntuu että juututaan Pason kanssa molemmat johonkin juoksuhiekkaan... Ja jos yritän liikkua reippaammin pois käännöksestä, Paso ei hyppää lainkaan vaan kääntyy esteeltä pois tai vaihtoehtoisesti hyppää saman hypyn takaisin. No, osaamattomuuttahan tämä on molemmilta, kun ei näitä ole tehty (koska vihaan... ) Mutta korpesi se silti kun ei vaan meinannut millään onnistua. 

Viimeinen tuskallisuus oli 19-22... Takaaleikkaus 20-hypyllä toimi tosi hienosti kun en vaan jäänyt liiaksi papailemaan vaan päästin koiran heti eteenpäin, mutta tuo takaakierto osoittautui yllättävän hankalaksi. 

Lopputuloksena oli tosiaan fiilis, että lopetan koko lajin, kun ei minusta ole mihinkään ja alkoi itkettää kun lähdettiin loppuverkkakävelylle. Koira oli hieno ja iloinen, onneksi sain oman mielen pidettyä sillain hallinnassa, että sillä oli koko ajan hauskaa enkä alkanut sille rähjätä omia mokiani. Siitä olen sentään itsessäni ylpeä - jotain olen oppinut! :)

Mutta opit tiivistettynä: "Ole rohkeampi. Tee samat ohjauskuviot, mutta järestään 30 sekunttia aikaisemmin. Luota koiraan, se on taitava ja kuuliainen. Älä jää varmistelemaan vaan etene." Jep jep. Miten ei kuulosta ihan vieraalta nämä ohjeet?? Voi kun joskus oppisi...

Kisat Kotkassa ja Kouvolassa

Edit. Piti kirjoittaa lyhyesti ja vaan laittaa videot. Tulikin jaarittelua. En jaksa alkaa lyhennellä. Lopussa on yhteenveto, voi hypätä suoraan sinne. ;)

8.8. osallistuimme Pason kanssa naapuriseuran iltakisoihin. Kisat pidettiin hallissa ja ulkolämpötilakin huiteli hellelukemissa. Hallissa todellakin tarkeni. Mutta eihän lämmin luita riko! :) Uimassa käytiin ennen kisoja ja sain auton mukavasti varjoon, joten Paso ei tuntunut olevan edes kuumissaan. Ja kyllähän ilta siinä viilenikin sitten. Kolme rataa oli luvassa ja tuomarina Anne Savioja. Tuloksiakin saatiin aikaiseksi. 

Ensimmäiseltä agilityradalta väännettiin nolla. Vähän oli ohjauksessa varmistelun makua, mikä teki Pason hitaaksi ja jäätiin sijoituksissa viidenneksi. Mutta nolla kuitenkin! :)

Toisella agiradalla tehtiin myös ihan hyvää työtä, joskin edelleen ehkä hieman varovaista. Itse unohdin pikku hetkeksi radan, tai lähinnä ehkä sen mihin itse piti olla menossa seuraavaksi. Sen seurauksena ohjasin huonolla rytmillä yhden hypyn, josta rima alas. (Videon teksteissä lukee että oli Pason työtapaturma, mutta ei se kyllä ollut, vaan ohjaajan moka). Vitonen ja sijoitus 11. Tosin vauhti ei edelleenkään päätä huimannut, nollalla oltaisiin oltu seitsemänsiä. Mutta tyytyväinen olin molemmilla radoilla kuitenkin siihen, että yhteistyö pelasi, Paso kuunteli hienosti, teki hyvät kontaktit ja pujottelut ja itse pysyin kartalla (melkein) koko ajan ja ohjasin mielestäni hyvin. :) Aina yhtä ihanainen Sanna kysyi, että mitä ihmettä jarruttelet siellä, vaikka omasta mielestäni viiletin kuin mikäkin! :D No, videota jälkikäteen katsoessa pakko on olla samaa mieltä. Ihme köpöttelyä. Turhaan odottelen monessa kohtaa, kun voisin liikkua koiran edelle valssiin tai persjättöön tai vaan eteenpäin radalla...

Viimeisenä lähdettiin hyppyradalle. Se oli profiililtaan mielettömän hauska ja vauhdikas ja nyt päätin että perskules - kaikki tai ei mitään. Tämän radan jälkeen ei ainkaan Sannalla tai kenelläkään olisi varaa sanoa, etten juossut! :D Alussa mokailin jostain käsittämättömästä syystä putkeen lähetyksen, josta kielto, mutta sitten me kuulkaa mentiin niin että hippulat vinkui. Yhteen persjättöön en ihan ehtinyt (tai Paso ei ihan malttanut lukea sitä koska mun liike vei niin paljon eteenpäin) ja sieltä hylky, mutta muuten rata oli hyvä, vauhdikas ja rento. Tältä saisi agility aina tuntua ja näyttää!

Kaikki kolme rataa samassa pätkässä, kuvauksesta kiitokset Marikalle ja tuubauksesta Jaanalle! :)

Seuraavana viikonloppuna 16.8. kisattiin Kovolassa, Allan Mattsonin radoilla. Sää oli muuttunut superhelteisestä sateiseksi ja ukkosen uhka oli koko ajan läsnä. Tosin pahimmilta rankkasateilta säästyivät kaikki muut paitsi ratatyöntekijä-parat... Tällä kertaa oli meille tarjolla pelkkää hyllyä hyllyn perään, ja niitäkin kaikensorttisia. Ensimmäiseltä agiradalta luulin meidän saaneen tuloksen, tosin keinuvirheellä. Olin rataantutustumisessa ajatellut, että pitää muistaa selkeästi suhinalla jarruttaa koiraa, kun keinu on omaa alumiinista keinuamme painvavampi ja lisäksi sateesta liukas. Niin mitä teen radalla?? Huudan Pasolle "KII KII!!" mikä on siis puomikäsky ja tarkoittaa että juokse nyt sinne ylös niin lujaa kun ikinä pääset... Hups. Lentokeinu. Paso kyllä yritti pysähtyä, mutta ei vaan pystynyt enää. Mutta eipä siitä tulosta tullut sitten kuitenkaan, kun viimeisestä putkesta Paso jostain kumman syystä kääntyi ympäri ja tuli samasta päästä ulos. Itse en sitä edes huomannut, vasta videosta näin... Kaikkiaan rata kuitenkin tuntui hyvältä ja oli tekemisen meininki. :)

Ratojen välissä Paso sai olla radan reunalla, sitä vähän rapsuteltiin ja sai se pikkuisen grillimakkaraakin siinä ohi mennen. Pitäisi vaan muistaa, että semmoinen ei kertakaikkiaan sovi Pasolle. Se oli jo ennen toiselle radalle menoa jotenkin muissa maailmoissa, enkä oikein sitten saanut omaa, enkä koiran fiilistä kohdalleen ennen lähtöä, vaikka yritinkin. Paso ei ollut radalla mun kanssa, vaan keskittyi osittain radan reunan tapahtumiin, vilkuili sinne tänne ja paikkasi keskittymisen puutetta hakemalla ihan satunnaisia esteitä... Hylyn jälkeen yritin jatkaa, pysäytinkin koiran radalle ja yritin koota palikat että päästäisiin maaliin, mutta ei. Kun ei niin ei. Ei oltu samalla radalla ja sillä siisti. Kun Paso kolmannen (vai neljännen?) kerran karkasi ihan omille reiteille, kävelin radalta ulos. Napasin pannan kaulaan, jäähdyttelin, tyrkkäsin vesikupin kuonon eteen ja jätin autolle. Siinäpä mietti...

Kolmannelle radalle lähdin asenteella "kuuntele tai kuole" ;) ja Paso oli selvästi hoksannut, että edellisellä kerralla ei nyt mennyt ihan putkeen. Kovin oli nöyrää poikaa kun hain autolta ja kovin halukas taas ottamaan kontaktia minuun... Ja juostiinkin todella hieno rata! :) Nyt kaikki toimi. Minä ohjasin rohkeasti, koira kuunteli ja oli hienoa. Ihan loppuradasta mun pieni nukahtaminen maksoi nollan. PITI linjata ennen hyppysuoraa, jotta Paso lähtisi oikeaa putken suuta kohti. Enpä linjannut, vaan käänsin turhan pienesti siivekkeen ympäri ja Paso lukitsi samantien väärän putkenpään. Ei mitään tehtävissä, mutta ei se mitään. Oli niin kiva fiilis maalissa. Oltiin taas samalla radalla yhdessä aksaamassa! :)

Kouvolan radat Johanna kuvaamina. 

Yhteenvetona:

Molemmat tuomarit olivat tehneet hauskat ja vauhdikkaat radat, joissa oli sopivasti haastetta. Agiradoilla vaadittiin tarkkaa ohjaamista ja pieniä käännöksiä, hyppäreillä koirat pääsivät suorittamaan ja pitämään hauskaa vauhdikkaissa kuvioissa. 

Oma ohjaaminen oli Kotkassa tarkkaa, mutta varovaista, epävarmaa ja odottelevaa. Kouvolassa meno oli rennompaa ja sitä myötä vauhdikkaampaa, mutta tarkkuus ei silti liiemmin kärsinyt. Mokat kävivät muualla, lähinnä valmistautumisessa... 

:) Kyllä me hei opitaan! :) Rohkeammin rohkeammin vaan vieläkin. :)

Valmennuskuulumisia

Livistimme eräleiriltä päivää etuajassa, jotta Paso (ja minä) ehtisi hieman huilata ennen Sami Wessmanin valmennusta. Lauantaipäivän ja seuraavan yön Paso vetelikin hirsiä melkoisen liikkumattomana. ;) Sunnuntaina aamupäivästä suuntasimme sitten superhelteiselle agikentälle. 

Rata näytti tältä:
(2 sama kuin 16 ja 22 toisesta suunnasta)

Rata tuntui etukäteen paperilla epätoivoiselta. Ja se tuntui rataantutustumisessa ehkä jopa vielä epätoivoisemmalta. Mutta ei lopulta ollut sitä. Vauhdikas ja haastava kyllä, mutta ei epätoivoinen. Pason kanssa treenattiin lähinnä 4-14 väliä (sitten loppui helteessä koirasta puhti, vaikka tosi pienissä pätkissä tehtiin ja välillä viilentäydyttiin ja juotiin ja kaikkea).
Alku meni hienosti leieröimällä. 1-2-lähetys 3-hypylle ja itse tekemään valssia 9-hypyn oikean siivekkeen tienoille, niin Paso kääntyi tosi nätisti oikeaan putken päähän. Sitten saikin pistää tossua toisen eteen. 5-6 takaakiertoina ja kutoselta piti itse olla menossa jo kun koira ponnisti hyppyyn. Paso piti saada linjattua jo ennen 7-hyppyä niin, että se hyppäsi kohti 8-putken päätä, muuten se oli auttamatta väärässä päässä. Kierrätin lyhyempää kautta eli 6-hypyn vasemman siivekkeen ympäri, mutta Paso hidastui siitä todella paljon, jouduin jopa hieman odottelemaan sitä 7-hypyllä. Mutta sitten kun yritettiin, että lähdenkin reippaasti tekemään valssin (kun on muka aikaa vaikka kuinka kun Paso kömpii käännöksestä) niin sittenpä oli toinen ääni kellossa eikä ollut toivoakaan ehtiä, vaan mun reippaampi liike sai Pasoon vauhtia ja liikkeen suunta vei sen ilman kahta sanaa väärään putken päähän... Voi olla, että kierrätys jopa pidempää reittiä 6-hypyllä olisi saattanut olla nopeampi, pitäisi kellottaa tuollaisia joskus omissa treeneissä ja mitata, kuinka pitkällä matkalla alkaa tulla eroa. No mutta siis... putken jälkeen 9-10 väliin persjättö, pieni tyrkkäys 10-takaa. 12 takaakierto+persjättö ja reippaasti edeten kohti 13 takaakiertoa. Mun piti olla niin paljon edellä, että ehdin ohjata takaakierron ja liikkua itse pois alta koiran kiertäessä siivekettä, jotta se pääsi hyvin hyppäämään ja sujuvasti putkeen. 

Onnistuessaan tämä koko 4-14 väli oli aika magean tuntuinen, olin nimittäin koko ajan koiran edellä! Ja silloin meillä mennään LUJAA. 

Ohjeeksi (taas kerran) tuli vanha tuttu rohkeammin, rohkeammin, rohkeammin. Pitää luottaa koiraan, jättää se suorittamaan ja mennä itse eteenpäin, eikä jäädä odottelemaan ja jarruttelemaan. *huoh* Sen kun joskus oppiskin kunnolla. Koska sitten agility on vielä tosi paljon kivempaa kuin muuten! :)

Eräleiri 2014

Kuvat kertokoot enemmäin kuin sanat. Leiri oli mahtava, sää oli upea. Kuin olisi paratiisisaarella oleillut. Ja oleiltiinkin. :)

 Pakkausapulainen ja viikon tavarat (paitsi teltta).

Tänä kesänä pääsimme saareen VPK:n uiskon kyydissä. Leirikoira tähystää virkakuljetuksessa.

Leirikoira valvoo vuoleskelukerhoa...

Leirikoira vapaavuorolla

Uimavalvojakoira

Leirikoira osallistuu frisbeenheittoon

... ja rantalaleikkeihin

Akku loppu!

Leirikoira latautuu (toimii ilmeisesti aurinkokennoilla?)

 Leirikoira jaksaa taas!

Kaikki kaipaavat joskus hellyyttä ja läheisyyttä. Leirikoira antaa ja saa. <3

Syvästi huolestunut uimavalvontakoira (äiskä oli vastuuton ja meni veden varaan)

I'll save you!!

 Ymmärrätkös tulla rannalle sieltä?!