keskiviikko 26. syyskuuta 2012

Mäpä pääsin viikonloppukylään! TYTTÖJEN LUOKSE! Vähäks siistii!

Toi mun ihmisperhe lähti johonkin Porvooseen ja ne meni johonkin hotelliin asumaan ja johonkin HopLoppiin ja uimahalliin ja sinne kuulemma ei haluttu koiria. Hö. Mä olisin kyl ollu ainaki uimahallissa ihan elementissäni. En tajua, miksei sinne haluta edes VESIkoiria. No, mut oikeestaan mulla olikin paljon hienompaa tyttöjen kanssa, nih!

Pääsin siis yökyläilemään Jaanan ja portugeesityttöjen Friidan, Saagan ja Assin luokse. Ne asuu kerrostalossa ja vaikka äippä epäiliki, niin mä käyttäydyin siellä ihan mallikelpoisesti enkä haukkunu rappukäytävän äänille tai mitään. Ja remmikävelynkin säännökset muistin oikein hienosti, tietty mun piti tytöille näyttää, et mä osaan olla gentlemanni. Pääsin oikein sänkyyn nukkumaan ja siitä ilosta sit kieriskelin ja pyöriskelin ja kellin ja pussailin paljon Jaanaa ihan vaan siks ku se oli niin kiva et otti mut sänkyyn. Mut noi vanhemmat leidit Saaga ja Assi sit kai vähä hermostu muhun ku olis muka yöllä pitäny olla paikallaan ja nukkua, ni ne ajoi mut lattialle. No, aina ei voi voittaa...

Mut kyllä mulla oli hauskaa! Kattokaa vaikka:

Elämän...

...tarkoitus...

...on...

...viilettää!!

Mut sitten... Viekoitteleva, ihanainen Friida! Love of my life!! <3


Hei kaunis neiti, saiskos pluvan?

Oi ku sä ootkin kiihkee!

Ja sulla on mahtava pallo!

Hei, pistetääks hynttyyt yhteen ja jaetaan pallot?

Mä sain sen mä sain sen mä sain sen!!!

Oho, sehän käy päälle....

Ota kiinni jos saat!

Pallo on taas Friidalla ja me Saagan kanssa löyttäydytään joukkueeksi että saatais se siltä pois...

Hippajono!

Hahaa! Olin taas nopein!

Mä ja mun naiset. 

Sitte onkin hyvä vähän pötkähtää välillä...

Lisää kuvia ja raporttia vierailusta Friidalandiassa. Ja liikkuvaa kuvaa.





Muutoin kaikin puolin onnistunutta ja hauskaa viikonloppua varjosti suru-uutinen. Pason paras ystävä, meidän agitiimin tärkeä jäsen, kaikkien kaveri ihana huiskuhäntä Rico siirtyi perjantaina sateenkaarisillalle äkillisen sairauden uuvuttamana. Suremaan ja kaipaamaan jäi niin moni, niin paljon tuntui jäävän kesken. 


Kiitos Rico, että sain sinut tuntea. Haluan uskoa, että sinäkin odotat meitä jälkeen jääneitä häntä huiskien joskus aikanaan. 

(tarkemmin voi lukea Johannan blogista)

tiistai 18. syyskuuta 2012

Siitä pujottelusta...

Eli myö oltiin jääty "jumiin" kuuteen verkkoon. Aina kun yritin poistaa yhden lisää, eli jäi yksikin keppi mistä tahansa kohtaa kokonaan ilman verkkoa, oikaisi Paso tästä ohi. Tuula Suomalaiselta kysyin mitä tehdä, ja hän oli sitä mieltä, että oikaiseminen tarkoittaa, ettei koira vielä osaa kunnolla pujottelun rytmitystä ja siksi oikaisee. Lääkkeenä siis vaan lisää toistoja noilla verkoilla, millä ei tule virhettä. Vaan kun ei auttanut... Ja toisaalta, kaikkialla neuvotaan (ihan viisaasti) että verkot pitäisi häivyttää mahdollisimman äkkiä.
Sanna sitten ehdotti, että ala tehdä lopusta päin, yksi väli kerrallaan ja ketjuta hiljalleen koko pujottelu. Ja sehän toimi kun junan vessa! Sitten vieheleikkikurssilla (siitä lisää myöhemmin, viimeistään ensi viikolla) Maria vielä sanoi, että Paso on koira jolle pitää tarjota koko ajan lisää haastetta ja treenata ns. täysillä silloin kun treenataan ja että siltä on syytä poistaa palkka heti jos se "mokaa", joten otin tähän mukaan pienen "paheksunnan" aina kun Paso oikaisi. Pahastunut "oooho!" virheen kohdalla ja palkka pois näkyvistä ja johan rupesi koira käyttämään aivojaan!
Tässä koostepätkä eilisistä keppitreeneistä, aloitetaan neljällä kepillä ja edetään yksi väli kerrallaan kohti alkua, kunnes päästään koko pujottelu. Katsotaan mihin tämä tyyli johtaa, ainakin samantien päästiin kuudesta verkosta neljään ja siitä tässä videoidussa harjoituksessa kolmeen ja puoleen niin, että yksi verkko on vain toisesta päästään kiinni.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Sanna on nero!!!

Jumaleissön!! Sannan vinkeillä saatiin tänä aamuna pujottelusta yhdellä treenikerralla (n. 10min) kaksi verkkoa pois ilman mitään ongelmia! JES!!

... oli vaan pakko tulla kertomaan... ;)

perjantai 14. syyskuuta 2012

Ajattelemisen aiheita agiin

Mönkään menneen alkuviikon jälkeen sisuunnuin niin, että keskiviikkoaamuna pakkasin koiran autoon ja ajoin kentälle harjoittelemaan itsekseni. Päätin ottaa harjoituksen teemaksi edellisellä viikolla hankalan välistävedon ja lisäksi treenata samalla kontakteja ja pujottelua radan osana. Rakensin tämmöisen pikku harjoituskuvion:

Ongelmaksi osoittautui - tattadadaa - välistäveto! xD Rimojen ollessa maxikorkeudessa, Paso hyppäsi koko ajan jo 3-hypyltä niin pitkälle, että sujuvat välistävedot olivat kertakaikkiaan mahdottomuuksia. Ja kun yritin ennen hyppyä kovasti jarruttaa ja ottaa haltuun ja ennakoida, oli lopputulos ettei Paso hypännyt hyppyä ollenkaan, van tuli suoraan kepeiltä mun luo... Hieman ajoitusongelmia ohjaajalla ehkä?? Harjoittelulla sainkin sitten ekan välistävedon onnistumaan edes jotakuinkin sujuvasti ja päästiin hyppy 4 ja sieltäkin vielä välistäveto, mutta viimeistään 5-hyppy ei enää onnistunut, kun jäin liikaa jälkeen tai ajauduin hypyn eteen tai muuten jyräämään koiran... Tein samaa kuviota myös toiseen suuntaan (putki, välistävedot, 3-hyppy, kepit, puomi) ja niin päin onnistui ehkä hieman paremmin. Mut vaikeeta oli. Ja ongelmaksi muodostui nimenomaan tuo, etten kertakaikkiaan saanut Pasoa ymmärtämään, etten halua sen hyppäävän niin mahdottoman pitkälle joka kerta. Hyvällä fiiliksellä kuitenkin mentiin, hiki tuli molemmille yllättävän syksyisen helleaallon takia. Ja kontaktit meni upeasti koko ajan kuten myös pujottelu kuudella verkolla. :) Videopätkiäkin otin, mutta en taida kehdata niitä julkistaa...

Torstaina sitten oli vuorossa pitkään odotettu Sannan koulutus. Rata oli niin mahdottoman konstikas, että meidän ryhmällä meni kymmenisen minuuttia pyöriskellessä ennenkuin oltiin edes selvitetty esteiden oikea suoritusjärjestys... Ja sitten ei päästy nelosestettä pidemmälle vaikka kuika yritettiin pähkäillä porukalla, joten oli pakko huudella koutsi apuun radankävelyyn... ;) Tässä kartta:

 
Eihän siinä auttanut kun napata härkää sarvista ja lähteä radalle... Kovasti saatiin etukäteen ohjeita radankävelyssä ja hurjasti yritin kuivaharjoitella, mutta eihän se kyllä helppoa ollut. Paitsi 1-2-3 oli aika iisi. ;) Mutta putkelta jo piti saada koira napakasti haltuun ja linjattua 4-hypylle niin, ettei sille tullut mieleenkään sujahtaa edessä siintävään putkeen vaan pysyi pienessä kaarroksessa 5-hypylle. Siitä olin alunperin kävellyt valssin ja ohjauksen putkeen, mutta käytännössä en kyllä siihen ehtinyt / kyennyt. Ei se kyllä haitannut, koska Paso lähti tosi hienosti putkeen eikä välittänyt takaaleikkauksesta tuon taivaallista, kun vaan sain tuon edeltävän kaarroksen hyppyineen onnistumaan. Sitähän kyllä sitten jokunen kerta hiulattiinkin, koska olin jatkuvasti ihan väärässä paikassa, koiran reitillä, peittämässä näkyvyyden seuraavalle hypylle, pyllistelemässä kohti puomia jne jne... Mutta kun viimein oli kädestä pitäen näytetty, osasin lopulta sijoittua oikein, tarpeeksi sivuun ja linjaus onnistui. Sitten ongelmaksi nousikin taas Pason liian pitkä hyppy, jolloin se ajautui joko hyppäämään hypyn 13 väärästä suunnasta tai jopa kiertämään koko hypyn. Tähän Sannalla oli loistovinkki: Pieni "Shhsssssss" - ääni ja oma niiaus kun koira tuli putkesta sai sen jarruttamaan tosi hienosti ja kaarre päästiin siivekkeitä nuollen! Hieman mahtava juttu! Olen kyllä ollut tietoinen, että joku jarrutuskäsky olisi hyvä opetella, mutta kun en oikein tajunnut miten sen voisi opettaa / tehdä. No eipä tarvinnut opettaa, Paso oli luonnonlahjakkuus. Mitä pidempi suhina, sen enemmän se jarrutti. Jos suhinaan liitti vahingossa vastakkaisen käden, jäi hyppy jo suorittamatta, koiranpuoleiselle tuli kaunis pieni lyhyt hyppy ja koira valmiina kääntymään pennin päällä!
Pääsimme siis viimein siirtymään radassa eteenpäin. Putkelta koira periaatteessa samoin taas kuin edelliselläkin kerralla haltuun. Suhinoilla jarruttelu, lähetys 7-hypylle, pakkovalssi, takaakierto, valssi pois koiran edestä 8-hypyn suuntaisesti, lähetys 9, koira mukaan (koira siis kiersi kulkusuuntaan vasemmalta 9-hypyn) ja kohti kymppiä ja ihanaa puomia. Tämä ei sitten lopulta osoittautunutkaan ollenkaan niin vaikeaksi, kuin miltä kävelyssä tuntui ja selostuksessa kuulostaa. Onhan tuossa paljon tehtävää nopeaan tahtiin, mutta sujuvasti meni kunhan itse sai pidettyä rytmin kasassa. Paso kuunteli tosi kivasti, ja homma onnistui kunhan en lähtenyt viemään sitä liian pitkälle 7-hypylle jolloin en ennättänyt takaakierrätykseen. Hieno Paso!
Puomin jälkeen 12-hyppy pakkovalssilla ja 15 takaaleikkauksella. Ei ongelmia. :)
 
Mun pitää radalla muistaa, että kun Paso meinaa lähteä "käsistä" viilettämään isoja kaarroksiaan, en saa jäädä paikalleen seisomaan ja huutamaan sen perään... Itse pitää liikkua koko ajan sitä aiottua reittiä, silloin koirakin pysyy hallussa ja lähellä. Heti kun mun jalat pysähtyy, menee koira menojaan... Ja ennakoivasti hidastaen kun on tiukkoja paikkoja. Näillä opeilla pitää kyllä ehdottomasti mennä tuota edellisen päivän välistävetohommeliakin kokeilemaan joku päivä!
 
Älyttömän hyvä mieli jäi treenistä!
 
Lopuksi juteltiin vielä puojottelusta. Myö kun ollaan nyt tyssätty tuohon kuuteen verkkoon, enkä millään tunnu saavan verkkoja nyt vähennettyä. Joka kerta kun jää yksikin keppi ilman yhtään verkkoa, menee Paso ohitse. Eikä hommaan tunnu nyt auttavan, että jatkan vaan hiulaamista näillä verkoilla, se ei hoksaa, että joka väli pitää mennä, vaikka sitä "reittiä" ei olisikaan erikseen merkitty. Sanna ehdotti, että alkaisin harjoitella lopusta päin. Eli sieltä ensin verkkoja pois ja mennään vaikka 4 viimeistä, sitten 6 viimeistä jne... Kuulosti ihan käypäiseltä idealta, tätä alamme seuraavaksi kokeilla!


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Pah ja pöh.

Tämän piti olla aktiiviharrastuspäivitys. Mutta eipä ole.

Meidän harrastusviikko näytti lupaavalta. Lauantaina agikisoja katsomaan, sunnuntaina samoihin kisoihin töihin ja illalla vieheleikkikurssi, maanantaina möllikisat, tiistaina leikkitreffit Friidan kanssa ja agitreenit. Mutta oksennustauti kaiken muuttaa voi... *huoh* Ensin alkoi oksentaa Ronja ja pian perään kurssin ajaksi lapsenvahdiksi lupautunut mummo. Onneksi peruin kurssille lähdön jo Ronjan oksentaessa, sillä ei viimeistään kotimatka naapurikaupungista olisi ollut melkoisen kurja, sille itse olin yrjövuorossa seuraavana. Ei mitään toivoa toipua vielä mölleihinkään, sillä ensimmäisen kerran pystyin edes ajattelemaan minkään syömistä vasta myöhään maanantai iltana. Tiistain suhteen olin jo oikein toiveikas, että agitreeneihin sentään päästään, sillä elämä alkoi voittaa jo aamusta. Treffit tosin jouduttiin Friidan kanssa jättämään myöhempään ajankohtaan Jaanan työesteiden takia, mutta käytiin Pason kanssa kahden mukava suoluontoretki. Mutta iltapäivällä Timo tulikin töistä takaisin kotiin samaisen taudin kourissa, enkä oikein voinut vatsatautista miestä jättää lasten kanssa illaksi, joten treenitkin jäivät väliin. Että se meidän tämän viikon harrastuksista. :( Joskus aina tuntuu, että miksi sitä edes vaivautuu yrittämään... Jospa vaan jäisi ihan suosiolla seuraavaksi vuodeksi tai pariksi pois kokonaan harrasteista, niin ei tarvis säätää ja miettiä ja sitten taas harmitella kun ei taaskaan onnistunut, päässyt, ehtinyt tai pystynyt. :( No, kaipa tästä suosta taas noustaan. Tänä aamuna kävin sitten Pason kanssa harjoittelemassa välistävetoja ja pujottelua omineni. Ei se vaan niin kivaa (eikä tehokasta) ole yksin. Ja huomenna on onneksi Sannan valmennusta tiedossa. Jos kukaan ei enää ala oksentaa...

Mutta siis, ne harrastusraportit jäi nytten tältä erää. Katsokaa sen sijaan kauniita suomaisemia. Pahoittelen kuvien laatua, kamera sanoi poks ja piti kaivaa vanha dinosaurusten aikainen pokkari tuuraamaan...




 
Olenko joskus kehunut meidän lenkkimaastoja ja -maisemia? Varmaan olen, mut kehun taas. :) Aika mageeta, et tämmöisiin(kin) maisemiin pääsee alle puolen tunnin kävelyllä kotiportilta!
 
Mutta viis maisemista - mennään itse asiaan, tuumaa Paso, espanjansuokoira:

Vähän pitkuliainen tää uima-allas??

Oliks mulla kivaa??


No olihan mulla!!


Oho, löllöä.

Oho, se lähtee lentoon!

Oho, upotti!

Oho, upotti taas?!

Tänne on tehty kiitorata!

Jarruttaa se joskus...


... mut aika harvoin... Riivattu lammas jatkaa kohti uusia seikkailuita!

Ps. Friida, mä ootan sua suotreffeille kanssain, katsotaan kumpi tuo enemmän turvetta ja mutaa kotiin asti! ;) t. Paso

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Axaa taas kax kertaa...

[edit: korjattu ratapiirros, edellisessä oli putki vinksin vonksin...]

Viime viikon fiiliksiltään mönkään menneet treenit jäivät kaivelemaan niin paljon, että pari päivää mielikuvaharjoiteltuani jaakotuksia sun muita pieleen menneitä kuvioita, pakkasin perjantaiaamuna koiran autoon ja suuntasin kentälle. Ilokseni huomasin, että puomi ja A-este olivat edelleen samoilla paikoilla, mihin tiistaina olimme ne laittaneet, joten reippailin kentälle 8 hyppyä ja 2 putkea ja sain näin helposti rakennettua tiistaisen treeniradan esteelle 13 asti! (ratapiirros löytyy edellisestä postauksesta). Ja ei muuta kun treenaamaan. Alun jaakottelut ja puolivalssit haltuunottoineen sain aika pian pelittämään ihan kivasti, Paso oli paremmin kuulolla kuin alkuviikosta eikä näissä sitten ongelmia ollutkaan. Aan jälkeiset sik-sak-kuviot kokeilin ohjata takaaleikkauksin, persjätöin sekä valssauksin. Kaikilla tyyleillä onnistui, mutta takaaleikkaus tuntui tässä kohtaa olevan varmin tapa päästä puhtaasti kaikki esteet. Kunhan maltoin rauhassa antaa koiran todella mennä edeltä enkö hönkinyt sen niskaan ja ohjasin napakasti koko ajan koiranpuoleisella kädellä. (mulla kun on kauhean paha vanha tapa ohjailla jatkuvasti vastakkaisella kädellä...) Persjätössä oli tosi tarkkaa, että käskytys oli TODELLA ajoissa, muuten Paso oli heti mun väärällä puolella ja ajettiin ohi seuraavasta hypystä. Valssauksiin taas en ehtinyt ennenkuin treenin loppupuolella, kun koira oli jo väsähtänyt... Kontakteja Paso teki koko ajan ilahduttavan hyvin, vaikka nyt ei ollutkaan ketään avustajaa "targettina" palkkaamassa, vaan pelkkä tyhjä lätkä jonne sitten nakkelin namusia. :)
Lopuksi tietenkin reippailin vielä kaikki esteet takaisin konttiin... Hyvä mieli jäi eikä yhtään kaduttanut, että lähdin kukonlaulun aikaan kentälle väsäilemään rataa itsekseni! Ei ollut mennyt mielikuvaharjoittelut hukkaan. :D

Eilen oli sitten taas viikkotreenit. Johanna oli ollut Tuija Kokkosen valmennuksessa, joka taas oli ollut kroatialaisen Zeljko Goran valmennuksessa, joka oli rakentanut tällaisen radan:


 
Haasteelliselta tuntui jo radankävelyssä ja jotenkin tuntui ettei oikein meinannut saada otetta koko rataan eikä millään painua mieleen, että mihin piti seuraavaksi mennä. Jotenkin ei meikäläisen logiikkaan soveltunut kroatialaiset kuviot?! :D No, ei muuta kun härkää sarvista vaan. Meillä oli kepeissä 6 verkkoa, joten pujottelusta ei tarvinnut huolta kantaa. Ensimmäinen moka kuitenkin tuli jo ennen koko pujottelua, kun Paso sujahti ensimmäisen hypyn OHI ja suoraan kohti putkea, josta mun kutsusta kaartoi kohti keinun luona seisovaa Johannaa, josko nakkia heruisi... xD No, uudella yrityksellä ja napakammalla käskytyksellä päästiin kepeille. Olin ajatellut mennä 3-hypyn taakse kutsumaan ja ohjata hyppysuoran3-5 koiran oikealta puolelta ja sitten vitosella takaaleikkaus. Mutta Paso tuli kepeiltä niin lujaa, että kun olin hypyn takana odottamassa, se hyppäsi valtavan pitkällä loikalla melkein putken suulle asti ja ajautui väkisin ohi 4 hypyn ja kiersi sitten vielä vitosenkin varmuuden vuoksi... Kun vaihdettiin ohjaus niin, että menin kepeiltä ottamaan koiran haltuun, vekkasin ja ohjasin suoran vasemmalta, sujui homma paremmin, eikä tarvinnut takaaleikkaustakaan tehdä, vaan pelkkä napakka käännös kohti 6-hyppyä. Tosin siitäkin Paso vilahti kerran ohi ja nelisti suoraan keinulle (ihQt kontaktit!!!) nakkia kinuamaan... 8-hypyn jälkeen valssaus, haltuun, 9, välistäveto, 10, jaakotus ja putkeen. PAITSI, että meillä tuo välistäveto on ihan sumean vaikea. En kertakaikkiaan vaan TAJUA miten yksi välistäveto VOI olla niin mahdottoman vaikeaa... Saan kyllä Pason vedettyä välistä, mutta en kertakaikkiaan saa sitä enää käännettyä seuraavalle hypylle. En vaan saa. Aina myöhässä. No, kun oikein väännettiin, Johanna piirteli viivoja hiekkaan ja tehtiin ties mitä, niin onnistuihan se lopulta, mutta ei kyllä mitenkään sujuvasti ja Pason vauhti hidastuu ihan hurjasti. Osuutensa asiaan teki tällä kertaa varmaan kyllä sekin, että rimat olivat ekaa kertaa maxikorkeudessa, 55cm. Tähän mennessä on ollut korkeintaan 45cm, joten Pasolla oli kyllä hommaa ihan siinäkin, että sommitteli ruotoaan korkeampien rimojen yli. Mutta eiköhän se tästä. :) Loppurata olikin tosi kiva vauhdikas ja sujuva juoksenteluhurvittelu.
 
Kivat treenit, hieno Paso! Jatkamme välistävetoharjoituksia... *huoh*