Kisailua ja treenailua

... eipä tässä sen kummoisempia.

Kisarapsan tekeminen venähti luvattoman pitkälle. Tsori. Mut töissä on ollut ihan hurja hulabaloo koulun 50v. - juhlien takia ja se on vienyt mehut ihan huolella.

17.11. oltiin kuitenkin Vantaalla kisailemassa kolmen radan verran. Tuomarina toimi Henri Luomala ja hän oli tehnyt aika sopivat kakkosluokan radat. Ihan ohjattavissa olevat ja aika vauhdikkaat, mutta tehtäviäkin oli ilman että meni liian kimurantiksi. Meidän paras tulos oli vitonen sijoituksella 5. Tulokset.

Ensimmäinen rata meni vähän sählingiksi, kun tuli hippasen kiire tutustumiseen ja radallekin. Oltiin kyllä pikkuisen reilu puoli tuntia ennen ilmoitettua aikaa paikalla, mutta tutustuminen tosiaankin alkoi sen puoli tuntia aikaisemmin. Ilman Johannaa ei olisi mennyt näinkään sujuvasti. Nyt vaan lykkäsin koiran Johannalle, heitin ulkokengät pois ja kipaisin sukkasillaan rataantutustumiseen. Sillä aikaa Johanna haki mulle lenkkarit yms. rekvisiitan ja kävelytti koiran niin, että ehdittiin mukavasti sentään lähtöön... Mutta mun aivot ei ihan meinanneet ehtiä mukaan ja alku oli haparoiva. Tutustumisessa en ollut tajunnut että putken jälkeen pitäisi ottaa napakammin haltuun ja Paso valitsikin yhden ylimääräisen hypyn matkalla keinulle ja sieltä HYL. Rata oli kaikkinensa kuitenkin mielestäni ihan ok, hylyn jälkeen jotenkin pääsin minäkin kartalle. ;)

Toisella radalla putosi yksi rima. Ehkä Pason arviointivirhe, se hyppäsi kaukaa pitkän laakean hypyn. Ehkä olisin voinut tehdä jotain, käskyttää selkeämmin (nyt en sanonut mitään) tai vaikka vähän suhahtaa keppien jäkeen ennen hyppyä, että Paso olisi vähän koonnut itseään hyppyyn ja kääntynyt samalla selkeämmin puomille. Josta muuten jäi ylösmenokontakti ottamatta, tuomari ei vain tainnut huomata...

Kolmas rata lähti käyntiin aika kivasti, mutta sitten - ihan ihme hassi. Piti olla aika iisi takaakiertokohta ja siitä kohti loppukaarroksia. Alla puhdas rata. Ja mitä minä teen? Sössin sen helpon takaakierrätyksen lähtemällä ennakoimaan ja vetämällä koiran esteiden välistä. No, ei Pasokaan ihan terävimmässä vedossa enää ollut, normaalisti se irtoaa paremmin ja kauemmas, ettei tuollaisessa kohdassa niin kovin tarvitse kierrättää erikseen. Mutta hylky mikä hylky. Nauratti oikein, kun ei lopulta meinattu millään päästä takaisin radalle ja Paso hyppeli esteitä sinne tänne. :D

Videot.  

Pari kuvaa Koirakuvat.com - sivustolla: Hymyssä suin! Kilpajuoksua. Lentävä espanjalainen. (ja on siellä jokunen muukin, mutta nämä olivat mun mielestä top 3. :)

Ihan niin hyvää fiilistä ei ollut kuin edellisissä kisoissa. Kovasti Johannan kanssa analyseerattiin, mistä voisi johtua. Pitkä lenkki jäi nyt ennen näitä kisoja tekemättä, koska aikaistetun aikataulun takia ei ehditty. Liekö se sitten syynä? Vai ihan vaan yleinen Pason pieni porsasteluvaihe. Se nimittäin on taas viime aikoina hieman kukkoillut. Luultavasti siksi, että mulla on ollut stressiä ja kiirettä töissä enkä siis ole ollut ihan niin tyyni ja vakaa ja rauhallinen kuin parhaimmillani noin yleensäkään. Toisaalta Paso on ollut nyt jo jonkun aikaa treeneissä ja kisoissa niin hyvä, että sitä on ehkä ihan vain silkasta hyvästi fiiliksestä tullut kotonakin lällittyä ja huomioitua huomattavasti enemmän. Mene ja tiedä.

Seuraavalla viikolla omissa treeneissä koira oli taas itse täydellisyys ja toimi kun ihmisen mieli. Mutta minäpä olinkin vähän rähissyt sille, kun päivällä lenkillä kävi pieni välikohtaus vastaan tulleen labradoriuroksen kanssa... Paso on siis ns. "ravistettava ennen käyttöä?" :D (Ja tätä älkööt kukaan ottako kirjaimellisesti, käytössä oli lähinnä ärräpäät ja yleinen paheksunta..)

Viime viikonloppuna oltiin sitten Nina Mannerin koulutuksessa taasen. Tällä kertaa rata oli edellisiä haastavampi (ainakin meille) ja lisäksi jotenkin en noiden juhlajärjestelyjen ja muiden työstressien takia oikein saanut omaa pääkoppaa pysymään kasassa. Siitä huolimatta Paso teki hyvää työtä ja suorastaan fantastisia kontakteja (jotka kisoissa nyt ovat olleet kaikkea muuta...). Ja kyllä minäkin ihan hyviäkin pätkiä ohjailin. Rata oli tämänmoinen:

Meille ehdottomasti vaikeimmaksi osoittautui 6-7, kuten olin arvellutkin. Tosin eri syystä. Itse olin sitä mieltä, etten saa Pasoa vietyä kepeille noin vaikeasta kulmasta ja ettei se osaa sinne itse hakea. Ilmeisesti siksi en ohjannut millään lailla rennosti tai järkevästi ja työnsin Pason koko ajan 9-hypylle ennen keppejä. Kun maltoin linjata oikeasti kunnolla ja huolella ennen 6-hyppyä, Paso ei ajautunut ysille ja osasi kuin osasikin hakea kepit ihan nätisti. Olisi taas pitänyt luottaa koiraan. Noin muutoin ohjaukset onnistuivat yleensä vähintäänkin ihan ok:sti. Välillä "pieniä" pelastuksia ja hätäratkaisuita, jota Paso kilttinä partiolaisena kuuntelee ja toteuttaa. Lähinnä oli mulla suuria ongelmia muistaa rataa. Hävetti oikein, olihan ratapiirros kuitenkin saatu jo vuorokautta aikaisemmin opeteltavaksi... Mutta kun ei vaan tarttunut päähän kaikesta pänttäämisestä huolimatta. Tai osasin sen kyllä vielä tutustumisessa, mutta koiran kanssa en sitten enää muistanutkaan, sen verran haastavia kuvioita oli ohjauksessa. Kiva treeni silti. Hiki tuli ja hyvä mieli jäi. :)