Pah ja pöh.

Tämän piti olla aktiiviharrastuspäivitys. Mutta eipä ole.

Meidän harrastusviikko näytti lupaavalta. Lauantaina agikisoja katsomaan, sunnuntaina samoihin kisoihin töihin ja illalla vieheleikkikurssi, maanantaina möllikisat, tiistaina leikkitreffit Friidan kanssa ja agitreenit. Mutta oksennustauti kaiken muuttaa voi... *huoh* Ensin alkoi oksentaa Ronja ja pian perään kurssin ajaksi lapsenvahdiksi lupautunut mummo. Onneksi peruin kurssille lähdön jo Ronjan oksentaessa, sillä ei viimeistään kotimatka naapurikaupungista olisi ollut melkoisen kurja, sille itse olin yrjövuorossa seuraavana. Ei mitään toivoa toipua vielä mölleihinkään, sillä ensimmäisen kerran pystyin edes ajattelemaan minkään syömistä vasta myöhään maanantai iltana. Tiistain suhteen olin jo oikein toiveikas, että agitreeneihin sentään päästään, sillä elämä alkoi voittaa jo aamusta. Treffit tosin jouduttiin Friidan kanssa jättämään myöhempään ajankohtaan Jaanan työesteiden takia, mutta käytiin Pason kanssa kahden mukava suoluontoretki. Mutta iltapäivällä Timo tulikin töistä takaisin kotiin samaisen taudin kourissa, enkä oikein voinut vatsatautista miestä jättää lasten kanssa illaksi, joten treenitkin jäivät väliin. Että se meidän tämän viikon harrastuksista. :( Joskus aina tuntuu, että miksi sitä edes vaivautuu yrittämään... Jospa vaan jäisi ihan suosiolla seuraavaksi vuodeksi tai pariksi pois kokonaan harrasteista, niin ei tarvis säätää ja miettiä ja sitten taas harmitella kun ei taaskaan onnistunut, päässyt, ehtinyt tai pystynyt. :( No, kaipa tästä suosta taas noustaan. Tänä aamuna kävin sitten Pason kanssa harjoittelemassa välistävetoja ja pujottelua omineni. Ei se vaan niin kivaa (eikä tehokasta) ole yksin. Ja huomenna on onneksi Sannan valmennusta tiedossa. Jos kukaan ei enää ala oksentaa...

Mutta siis, ne harrastusraportit jäi nytten tältä erää. Katsokaa sen sijaan kauniita suomaisemia. Pahoittelen kuvien laatua, kamera sanoi poks ja piti kaivaa vanha dinosaurusten aikainen pokkari tuuraamaan...

 

Olenko joskus kehunut meidän lenkkimaastoja ja -maisemia? Varmaan olen, mut kehun taas. :) Aika mageeta, et tämmöisiin(kin) maisemiin pääsee alle puolen tunnin kävelyllä kotiportilta!

 

Mutta viis maisemista - mennään itse asiaan, tuumaa Paso, espanjansuokoira:

Vähän pitkuliainen tää uima-allas??

Oliks mulla kivaa??



No olihan mulla!!



Oho, löllöä.

Oho, se lähtee lentoon!

Oho, upotti!

Oho, upotti taas?!

Tänne on tehty kiitorata!

Jarruttaa se joskus...



... mut aika harvoin... Riivattu lammas jatkaa kohti uusia seikkailuita!

Ps. Friida, mä ootan sua suotreffeille kanssain, katsotaan kumpi tuo enemmän turvetta ja mutaa kotiin asti! ;) t. Paso