Mäpä pääsin viikonloppukylään! TYTTÖJEN LUOKSE! Vähäks siistii!

Toi mun ihmisperhe lähti johonkin Porvooseen ja ne meni johonkin hotelliin asumaan ja johonkin HopLoppiin ja uimahalliin ja sinne kuulemma ei haluttu koiria. Hö. Mä olisin kyl ollu ainaki uimahallissa ihan elementissäni. En tajua, miksei sinne haluta edes VESIkoiria. No, mut oikeestaan mulla olikin paljon hienompaa tyttöjen kanssa, nih!

Pääsin siis yökyläilemään Jaanan ja portugeesityttöjen Friidan, Saagan ja Assin luokse. Ne asuu kerrostalossa ja vaikka äippä epäiliki, niin mä käyttäydyin siellä ihan mallikelpoisesti enkä haukkunu rappukäytävän äänille tai mitään. Ja remmikävelynkin säännökset muistin oikein hienosti, tietty mun piti tytöille näyttää, et mä osaan olla gentlemanni. Pääsin oikein sänkyyn nukkumaan ja siitä ilosta sit kieriskelin ja pyöriskelin ja kellin ja pussailin paljon Jaanaa ihan vaan siks ku se oli niin kiva et otti mut sänkyyn. Mut noi vanhemmat leidit Saaga ja Assi sit kai vähä hermostu muhun ku olis muka yöllä pitäny olla paikallaan ja nukkua, ni ne ajoi mut lattialle. No, aina ei voi voittaa...

Mut kyllä mulla oli hauskaa! Kattokaa vaikka:

Elämän...

...tarkoitus...

...on...

...viilettää!!

Mut sitten... Viekoitteleva, ihanainen Friida! Love of my life!! <3

Hei kaunis neiti, saiskos pluvan?

Oi ku sä ootkin kiihkee!

Ja sulla on mahtava pallo!

Hei, pistetääks hynttyyt yhteen ja jaetaan pallot?

Mä sain sen mä sain sen mä sain sen!!!

Oho, sehän käy päälle....

Ota kiinni jos saat!

Pallo on taas Friidalla ja me Saagan kanssa löyttäydytään joukkueeksi että saatais se siltä pois...

Hippajono!

Hahaa! Olin taas nopein!

Mä ja mun naiset. 

Sitte onkin hyvä vähän pötkähtää välillä...

Lisää kuvia ja raporttia vierailusta Friidalandiassa. Ja liikkuvaa kuvaa.

Muutoin kaikin puolin onnistunutta ja hauskaa viikonloppua varjosti suru-uutinen. Pason paras ystävä, meidän agitiimin tärkeä jäsen, kaikkien kaveri ihana huiskuhäntä Rico siirtyi perjantaina sateenkaarisillalle äkillisen sairauden uuvuttamana. Suremaan ja kaipaamaan jäi niin moni, niin paljon tuntui jäävän kesken. 

Kiitos Rico, että sain sinut tuntea. Haluan uskoa, että sinäkin odotat meitä jälkeen jääneitä häntä huiskien joskus aikanaan. 

(tarkemmin voi lukea Johannan blogista)