Oltiin lenkillä. Pyry kantorepussa, Ronja on jo reipas lenkkeilijä ihan kävellenkin. Lenkki oli jo oikeastaan tehty ja oltiin jo ihan kotinurkilla, Paso oli jo hihnassakin. Ronjalta tippui kenkä jalasta metsäpolulla ja jäi sitä laittelemaan, joten pysähdyttiin Pason kanssa vähän edemmäs odottamaan. Paso totesi, että jahas, taas tuli stoppi (niitä tulee Ronjan kanssa lenkkeillessä melko paljon..) ja istahti mättäälle odottamaan että taas lähdetään liikkeelle. Hetken kuluttua kuului "UIK" ja Paso pomppasi ylös. Pyllyn alta paljastui kolo ja kolosta nousi kiukkuinen ja nopeasti sankkeneva parvi maa-ampiaisia. Paso vielä älykkäänä toki työnsi kuononsa koloon tutkiakseen mikä siellä pisti pyllyyn.
Liuettiin melko nopeasti takaisin tulosuuntaan ja mentiin kiertokautta kotiin. Turvallisen matkan päässä irrottelin ampiaiset Pason kuonosta, korvasta, kaulasta ja takapuolesta. Turkista löytyi jokunen amppari silti vielä kotipihallakin kömpimästä. Paso oli melko surkeana ja halusi mahdollisimman pian sisälle. Illalla oli ainakin korvassa selkeä iso patti ja kovasti se kapsutteli korvia ja kuonoa, mutta muuta harmia ei näyttänyt amppareista tulleen.
Taidamme silti vältellä kyseistä polkua pakkasiin asti...
No voi Paso rukkaa. Tarvittiinko kyypakkausta turvotukseen? Kaiken maailman hirvityksiä sitä koiria ja ihmisiä väijyykin.
VastaaPoista