Agilitya x2

Viikonloppuna osallistuimme Pason kanssa Tuula Suomalaisen pitämään alueelliseen agilityvalmennukseen, joka on suunnattu erityisesti pennuille ja nuorille koirille. Emme oikeasti ole ko. valmennusrenkaassa mukana, mutta tällä kertaa valmennus järjestettiin oman seuramme kentällä ja siellä oli tavallista enemmän peruutuksia ja poisjääntejä, joten paikkoja vapautui "ylimääräisille" treenaajille. Ja täytyypä sanoa, että oli todella, todella hyvä ja antoisa koulutus!

Aiheena oli takaaleikkaus, persjättö sekä päällejuoksu ja tämän näköisen pikku radan rakensimme (hyppy 10 on myös hyppy 1, toisesta suunnasta):

 

Aluksi harjoiteltiin pelkkää päällejuoksua alareunan kolmella hypyllä. Aloitettiin ihan alkuräjähdyksestä yhdellä esteellä, sitten lisättiin toinen ja lopuksi kolmaskin kuvioon mukaan ja kaikki tehtiin myös samantien molempiin suuntiin. Ohjauskuviona päällejuoksu oli mulle ihan uusi, en ollut koskaan tehnyt. Siis oikeanlaista, semmoisia päällejuoksuja, joissa ohjaaja juoksee koiran päälle on tullut tehtyä jokunen... ;) Paso hoksasi homman idean tosi nopeasti, mutta minä olin enimmäkseen koko ajan liian hidas. Ja vaikeaa oli, kun olisi pitänyt yläkroppaa kääntää taaksepäin, mutta pitää jalat ja jalkaterät osoittamassa eteenpäin ja sitten vielä juosta samaan aikaan... xD Että semmoinen aamuvoimistelu. Mut pitänee harjoitella lisää, oli ihan tehokas ohjauskuvio kyllä!
Seuraavaksi oli vuorossa takaaleikkaus- ja persjättöharjoittelu, jota varten siirrettiin kepit pois tieltä ja putken 5 päätä kohti 7-hyppyä ikäänkuin U-putkeksi. Ja sitten mentiin 7 - 5 - 6 - 3, takaaleikkaus / persjättö 6-hypyllä. Kokeiltiin myös takaaleikkaus linjaten ja linjaamatta. Pason käännös 3-putkea kohti tuli kaikista pienimmäksi persjätöllä ja nopealla liikkumisella kohti putkea. Toiseksi pienin käännös tuli linjaamalla, mutta siinä mun piti olla tarkkana että ajoitus osui nappiin. Tehtiin tietysti sama kuvio myös toiseen suuntaan. Hirmuisen tehokasta tekniikkatreeniä nimenomaan ohjaajalle, koirallahan oli oikein kivaa ja helppoa koko ajan. Tämmöistä tartteis ihan tosi paljon enemmän itselleen, että oppis joskus edes jonkun kuvion suorittamaan kunnolla!!

Lopuksi tehtiin ratapiirroksen mukainen pätkä. Paso alkoi selvästi olla vähän aivoväsynyt, joten suoran putken jälkeen se lähtikin rallattamaan samaa vauhtia onneissaan ympäri kenttää... Ei ihan osuttu neloshyppyyn sitten... ;) Ja olis kuulemma hyvä opettaa putkijarrutus... xD Myös vitosputkeen viennissä tuli sählinkiä, putken jälkeen persjättö (ehdimpäs, vaikka piti saattaa putkelle) ja takaakiertoon hyvin. Sit 7-hyppyyn mennessä mie unohdin radan joten tein yhden ylimääräisen välistävedon (joka kyllä meni tosi nappiin!). Kepit hienosti kuudella verkolla ja 9-10 välissä päällejuoksun kertaus. Jotenkin räpiköitiin loppuun asti, vaikka molemmilla keskittyminen hajosikin. Kiva rata, kiva koulutus, hyvä fiilis jäi!

 

Tiistaina oli sitten vuorossa ihan oman ryhmän agitreenit ja rataharjoitus. Koko treeni alkoi jo aamusta vähän onnettomien tähtien alla, kun säädettiin lapsenvahtien kanssa. Kerran oli jo sovittu, että otan lapset mukaan kentälle, treenaan ite viimeisenä kunhan isä on hakenut mukulat pois kentältä. Sitten kuitenkin mummo suostui jäämään hoitajaksi sillä ehdolla, että lainaan autoa että hän pääsee sitten ompelukurssilleen, joka alkaisi reilua tuntia meidän treenien alkamisen jälkeen. No ajattelin, että ehdinhän tuota, jos treenataan ekana ja lähdetään sitten heti pois. Välillä jo ajattelin, että ei hitto, en lähde koko treeneihin kun menee näin säätämiseksi, mutta päätin sitten kuitenkin lähteä. Ja tietäähän sen, että hätäilemällä ei tule kun k*späisiä mukuloita. ;) Jotenkin en saanut ollenkaan ajatusta kasaan, kun oli semmoinen hätäinen olo, että pitää mennä takas kotiin äkkiä. Ja senhän tietää, että semmoinen tarttuu Pasoon välittömästi, vaikka ei itse vielä olis tajunnutkaan, että omassa olossa on jotain vikaa... Ja Paso reagoi rallattamalla ympäri kenttää korvat koristeena. Mistä minä hermostun ja kierre on valmis. Onneksi Johanna tuntee mut niin hyvin, että se kysyi vaan et "Mikä sua vituttaa??". xD Ihan käypä kysymys siihen kohtaan, tajusin itsekin ettei nyt oikeastaan mikään pitäis, kokoa ittes muija!

Rata näytti suunilleen tältä (jos oikein muistan, hypyn 11 olemassaolosta en ole ollenkaan varma??) ja oli kuulemma edellisen viikonlopun kisojen 3-luokan rata, Sami Topran käsialaa alunperin:

 

 

Mehän ei sitten päästy 2-estettä pidemmälle, kun jaakotin koko ajan väärällä kädellä ja aiheutin Pasolle hurjat kaarrokset A-esteen tykö. Kun viimein se käännös onnistui ja osuttiin 3-hypylle, oli Paso jo lukinnut putken väärän pään ja sinne meni että sujahti mun (myöhästyneistä) ennakoivista valssiyrityksistä huolimatta. Kun sitten yritin ennakoivasti valssata aikaisemmin, ei se hypännyt kolmosta lainkaan... No, osasinhan lopulta sitten sommitella koiran oikeaankin putken päähän. Aan jälkeisen siksak - hyppykuvion olin päättänyt mennä takaaleikkauksilla, kun epäilin etten onnistu persjätöissä ainakaan kahta kertaa. Parin yrityksen jälkeen päästiin jollain lailla tyydyttävään lopputulokseen, missä Paso ei hypännyt 6-hyppyä mahdottoman pitkäksi ja oli yleensäkään mahdollista osua seiskalle, mutta ei se oikein sujuva ollut. Tämä pitää ehdottomasti mennä kokeilemaan uudestaan ja vaikka sitten niillä perseilyillä. Seuraava ongelmakohta olikin jo taas samantien puomi/putki erottelu. Puomi vetää Pasoa ihan valtavasti puoleensa, siellä kontaktilla kun saa (ehkä) sitä nakkia... Lisäksi tein haltuunottoa tuossa välissä tosi huonosti, pyllistin sinne puomille joka kerta... Kun pidin selän suorana ja tein haltuunoton ajoissa, ei ollut ongelmia osua putkeen. Ehkä tähän olisi voinut yrittää ehtiä valssata. Loppuradassa ei sitten oikeastaan ongelmia ollutkaan. 15-16 - hypyt kokeiltiin ensin viskileikkauksella, onnistui joskin Paso kääntyi väärään suuntaan kun ei se varmaan oikein vielä osaa ko. ohjausta ja saattoipa mulla olla myös ohjaus myöhässäkin vaihteeksi... Napakka käännös tuli myös ihan vastaanottamalla 15-hypyn takaa ja kääntymällä itse nopeasti kohti putken suuta. Tosin tässä piti ajoissa kutsua, muuten hujahti puomihullu takaisin puomille ääntä nopeammin...

Lopuksi kaiken säädön ja sählingin sekä pienen itsetutkiskelun jälkeen päätin kokeilla vielä kerran alkupään kuvioita, kun loppupuoliskolla oli vihdoin alkanut tuntua että koiralle kasvoi korvat päähän. Ja hommahan alkoikin luonnistua oikein hienosti! Koira kulki niin sujuvasti, että juostiin samantien koko rata hyvällä fiiliksella ilman virheitä!! Kontaktitkin tosi hienosti keinua myöten, pujottelu upeasti ja kaikkea. Kolmosluokan rata! Olin tosi tyytyväinen koiraan, mutta en itseeni. No, kaikenlaisia harjoituksia tarvitaan ja varmaan tästäkin taas opitaan jotain. Ankaraa itsetutkiskelua on taas harjoitettu. Mielentila pitäis saada vaan pysymään oikeana taikka älytä pysyä kotona. Ei auta.