Kun kissa on kipeänä, hyppii paviaanit pöydille...

... no onneksi ei ihan kirjaimellisesti sentään vielä. :D

Mutta siis. Olen ollut viimeiset pari viikkoa enemmän tai vähemmän kipeänä. Enimmäkseen enemmän. Aika on mennyt sairaslomaillessa, nukkuessa, lepäillessä, yskiessä, niistäessä ja yleisesti vaan flunssazombiekoomassa. Ylläribonussektorina vielä lähti ääni niin, että kolmisen päivää kurkusta kuului pelkkää pihinää kun yritti puhua. Sattuneesta syystä myös Pason lenkit ovat lyhentyneet normaalista ja agitreenit jääneet väliin.

Ja tittididii!! Paso Partiolaisesta kuoriutuu esiin Paso "porsas" Paviaani-Pasanen. xD Jos ei sen metkut alkaisi olla jo niin tuttuja ja syy tiedossa ja jos ei naurattaisi niin paljon, saattaisi jopa ärsyttää... Totuuden nimissä hetkittäin tässä parin viikon aikana on jopa hieman ärsyttänyt, mutta vain hetkittäin ja silloinkin lähinnä siksi, että itse on ollut kipeä ja väsynyt eikä olisi jaksanut mitään ylimääräistä sekoilua keneltäkään.

Ei ne ole isoja juttuja. Mutta rasittavia ja ärsyttäviä, mikä varmaan onkin Pason tarkoitus. Vähän ns. "tökkiä kepillä jäätä". ;)

* Mikään ei enää tapahdu ensimmäisestä pyynnöstä, vaan vasta toisesta tai kolmannesta. Ei luoksetulo, odottaminen, väistäminen.... Ja sitten kun tapahtuu, tapahtuu aavistuksen liian hitaasti mun makuun.

* Koira on koko ajan näkökentässä ja siitä ajasta taatusti yli puolet istuu tuijottamassa. Tälle toiminnalle on aiemmin annettu nimi "pällittäminen". 

* Uloslähtötilanteissa on alkanut taas inistä, vaikka näennäisesti pysyykin aloillaan rauhallisesti, nousevat kierrokset ihan turhaan.

* Ähkii, puhkii ja tuhahtelee kaikelle joutavalle, kuten ulkoa kuuluville äänille ja naapureiden pihoilla liikkuville ihmisille. Ei lopeta käskystä, ainakaan ensimmäisestä.

* Kiristää hihnaa. Ihan vähän, mutta kuitenkin. 

* Lähelle tullessa astuu varpaille, nojailee ja tönii käsiä kuonolla vaatien huomiota ja rapsutuksia.

* Lenkillä vapaana ollessa häviää kauemmas kuin olisi suotavaa eikä oikein muutenkaan ole niin hyvin kuulolla kuin pitäisi olla.

Äiskän pikku puudeli. Pus pus. <3
Se lämmittää kainalossa niiiiin kivasti...

Että semmoista rataa. Nämähän siis johtuvat kaikki varmaan enimmäkseen ylienergiasta ja aktiviteetin puutteesta. Vaikka Paso onkin päässyt joka päivä lenkille, eivät ne ole olleet ihan yhtä pitkiä kun normaalisti eivätkä taatusti yhtä "hallittuja", koska en vaan ole jaksanut kiinnittää niin kauheasti huomiota siihen, missä mielentilassa kukakin on missäkin vaiheessa. Ja koska iso osa lenkeistä on ollut jonkun muun kuin mun tekemiä. Lisäksi pelkkä kotitokoilu ja temppujen opettelu eivät Pasolle oikein aktiviteetiksi riitä. Päinvastoin, joskus tuntuu että se vaan äityy röyhkeämmäksi jos kovasti tehdään temppuja esim. naksuttimen kanssa ja se saa paljon palkkaa ja huomiota. Ego kasvaa heti sellaisiin mittoihin, että äijä luulee olevansa vähintäänkin Pihkoon Paroni ja ehkä myös Kotkan Keisari... Ja sitten tietysti vielä sekin, että kun olen ollut enemmän kotona kuin normaalisti, mutta en ole jaksanut koiran kanssa touhuta yhtä paljon kuin normaalisti, olen potenut huonoa omaatuntoa ja paikannut sitä paijailemalla ja jutustelemalla vähän enemmän kuin tavallisesti... Vaikka tiedän, ettei se ole viisasta juurikin yllä lueteltujen seurausten takia. Mutta niin sitä on ihminen heikko. ;)

Noo, eipä tässä mitään. Kunhan päästään takaisin normaaliin päiväjärjestykseen, alkaa natsikuriviikot ja kaivetaan Partiopoika takaisin naftaliinista.