Kisarästejä

Kisailua on vähän yritelty Pason kanssa tässä kevään korvalla.

19.4. kipaistiin kaksi rataa Lappeenrannassa. Tarjolla olisi ollut peräti 4, mutta jotenkin mameroin (ja olin rahapulassa) joten ilmoitin vain kahdelle. Sikäli se oli hyvä ratkaisu, että sai aamulla nukkua rauhassa ja ajella leppoisasti aamupäivällä. Paikan päällä vaan sitten kuitenkin tuntui, että olisihan sitä voinut ainakin kolmannenkin yrittää. Näistä Lappeenrannan esityksistä ei (onneksi) jäänyt todisteita jälkipolville eikä muutenkaan mitään suurta kerrottavaa. En oikein osaa eritellä miksi, mutta jotenkin vaan en saanut itseäni enkä sitä myöten koiraakaan ns. "kasaan." Ensimmäinen rata rämmittiin jotenkin läpi, vaikka hylky tulikin heti alussa Pason livahtaessa väärään päähän putkea. Mutta ei siinä oikein mitään hyvää ollut. Mun ohjaus oli huonoa ja myöhässä, kaarteet oli pitkiä, Paso meni ohi A-esteen ja karkasi puomin kontaktilta ja joku rimakin taisi pudota. *huoh* Toisella radalla sitten ei päästy enää rytmiin ollenkaan, vaan Paso karkasi heti alkupuolella rataa ihan omiin nimiin putkeen hypättyään ensin pituuden kulmittain. Ok, mun ohjaus oli luokatonta, mutta eipä kyllä koirakaan keskittynyt. Totesin, että eiköhän tämä ollut tässä ja lähdettiin radalta pois ja kotia kohti.

Ei aina voi onnistua. Mut jos edes joskus?? 

24.4. sitten osallistuttiin oman seuran iltakisoihin. Viikolla yritin päästä hallille pientä rataharkkaa tekemään, kun olisi ollut ihan kiva tuon epäonnisen Lappeenrannan kisan jälkeen vähän saada itseluottamusta takaisin. Keskiviikkona olisi ollut puolisen tuntia aikaa käydä hallilla ennen lasten tarhasta hakua. Vaan mitenpä kävi? Juuri kun ajoin hallin pihaan, tuli sähkökatkos. Hallin ovet toimivat sähkölukolla, joten sisään ei ollut siis asiaa. No, käydään kävelemässä ja yritetään uudestaan, ajattelin. Vaan sähkökatkos senkuin jatkuu ja jatkuu, vaikka kuinka lähimetsissä pyörittiin. Lopulta kello oli niin paljon, että oli pakko lähteä tarhalle. Sähköt palasivat, kun ajoin pois hallin pihasta. Ei ollut tarkoitettu minulle kenraaliharkkaa, totesin.

"Hei - sä unohdit jotain!"
"Eiku tulkaa nyt vaan autoon, hop hop."
"Siis täh??? Eiks me muka mennäkkään halliin????"

Kisat kuitenkin lopulta menivät aivan mallikkaasti. Lopputuloksena HYL - 0 - HYL on huomattavasti paremmin, kuin mitä viime aikoina kisoissa on ruukannut tulemaan. Ja nuo hylkyradatkin olivat aivan kelvollisia, etenkin jälkimmäinen hyppyrata oli suorastaan melkein nolla. Eli oikein hyvillä mielin tultiin kotiin myöhään illalla ja päätin taas sittenkin harkita harrastuksen jatkamista, vaikka Lappeenrannan masentavien esitysten jälkeen melkein jo olin pistämässä taas kerran pillejä pussiin. ;)

Ensimmäinen agirata oli vähän jotenkin jännittynyt ja kankea. Puomin jälkeen en antanut Pasolle riittävästi tilaa ja otin huolimattomasti haltuun, joten se valitsi hypyn väärän puolen ja suoran jälkeen jäi muuri suorittamatta, kun en vaan päässyt riittävän ajoissa liikkeelle. Mutta oli siellä jo kelvollisiakin pätkiä.

Nollaradalla oli hieman jännitystä ja kansalle sirkushuveja, kun radan keskivaiheilla yritin väkisin hyllyttää huutamalla putken sijasta vimmaisesti Pasolle "kii, kii, KII!!" Onneksi Paso ei (taaskaan) hirveästi kunnellut mun huuteluja, vaan porhalsi putkeen ja mullakin sytytti kerrankin niin sukkelasti, että ehdin jopa melkein sen perään. ;) Pikkuisen tuli pyöriskelyä pituuden jälkeen, mutta virheittä selvittiin kuitenkin maaliin. :D Videolla kuuluu, miten koko halliyleisö repeää nauruun ja kieltämättä nauratti itseäkin oma sekoilu... (sijoitus taisi olla 12. tai jotain sen suuntaista. Voittajan etenemä -14, meidän etenemän ollessa -7, eli vähän on vielä vauhdissa petrattavaa jos palkinnoille mielii...)

Hyppäri oli itse asiassa omasta mielestäni meidän paras rata. Siellä vain jäin joksikin ehkä sekunnin kymmenykseksi miettimään jotain (?) liian pitkään ja Paso suhahti suorasta putkesta renkaalle. Jos olisin lähtenyt heti, olisin ehtinyt poimimaan sen putken päästä mukaan hypyille ja olis ollut tuplanolla plakkarissa. Mutta jos olis jos niin lehmätkin lentäis ja jos tädillä olis munat se olis setä. Joten turha jossitella. Hauskaa oli kuitenkin ja Paso teki upeasti töitä koko ajan enkä nyt itsekään ihan toivoton ollut tällä kertaa! :)

Tässä vielä KKS:n kisojen radat Jaanan kuvaamina