Paso on toipunut parin viikon takaisesta tärskystä hyvin ja nopeasti. Viikon verran se ontui ja sai siis myös kipulääkettä ja liikunta oli rajoitettu minimiin, jopa pihapissalla käydessä se oli hihnassa. No tämän seurauksena alkoi sitten pikkaisen viirata päässä... ;) Viime viikonloppuna vähensin ensin kipulääkeannosta puoleen ja kun ei silti ilmaantunut ontumista, jätin kipulääkkeet kokonaan pois. Edelleen kuitenkin jatkettiin (tai yritettiin jatkaa) lepäilylinjalla.
Puolivälissä viikkoa Paso oli omasta mielestään jo täysin toipunut ja kykeni kulkemaan lähinnä hyppy-pyppy-koikka-loikkaa ylös, alas ja ympäri ämpäri huolimatta siitä, että yritin sitä pihalla käyttää noin puolen metrin remmissä... Kun se vielä yhtenä aamuna oli saanut kuningasidean hypätä meidän ruokapöydälle (jotta paremmin näkisi ikkunasta ulos mun perään), tulin siihen tulokseen, että se selkeästi on riittävän terve liikunnan lisäämiseen...
Puolivälissä viikkoa Paso oli omasta mielestään jo täysin toipunut ja kykeni kulkemaan lähinnä hyppy-pyppy-koikka-loikkaa ylös, alas ja ympäri ämpäri huolimatta siitä, että yritin sitä pihalla käyttää noin puolen metrin remmissä... Kun se vielä yhtenä aamuna oli saanut kuningasidean hypätä meidän ruokapöydälle (jotta paremmin näkisi ikkunasta ulos mun perään), tulin siihen tulokseen, että se selkeästi on riittävän terve liikunnan lisäämiseen...
Niinpä tämä viikko on tehty hihnalenkkejä aloittaen korttelista ja hiljalleen pidentäen. Nyt viikonloppuna Paso on saanut jo vähän omassa pihassa rällästää vapaanakin. Kovasti olen kytännyt ja syynännyt liikettä, mutta kyllä se ihan puhtaasti näyttäisi liikkuvan (silloin kun vahingossa joskus hyppy-pyppy-koikka-loikka-koikkelehtimisen sijasta ravaa pari askelta). No, parin viikon päästä on sitten vielä fyssarin luona käynti ihan varmuuden vuoksi. :)
Mutta tämä hihnalenkkeilyviikko sai minut pohtimaan, mitä kaikkea Paso oikeastaan jo osaa tuon hihnakävelyn tiimoilta. Lähinnä varmaan siksi, kun jätkän ollessa lievästi sanottuna ylienerginen, se ei todellakaan ole oikein osannut mitään niistä asioista vaan lähinnä olen ulkoillut holtittomasti sinne tänne kimpoilevan karvapallon kanssa...
* istua odottamaan lähtöä ja puojottaa itse pään pantaan.
* kulkea hihnassa vetämättä.
* pysyä tien samassa reunassa, hihnakäden puolella.
* vaihtaa puolta käskystä joko mun edestä kulkien ("vaihda") tai takaa kiertäen ("takaa").
* pysähtyä odottamaan käskystä.
* pysähtyä ja nostaa tassua niin, että saan pujotettua jalkojen väliin menneen hihnan pois kumartumatta ja käsin koskematta.
* ohittaa toiset koirakot ja muutkin vastaantulijat ilman kummoista reagointia.
* ottaa kontaktin ja tulla vierelle pyynnöstä.
* jatkaa matkaa pyynnöstä ilman että hihnaa tarvitsee kiristää.
* tarkkailla mun kävelyvauhtia ja mukautua siihen.
* kulkea rattaiden vierellä.
* odottaa rauhallisesti että matka jatkuu, kun on pysähdytty esim. suojatien eteen.
* kulkea hihnassa nätisti myös Ronjan taluttamana (kunhan minä olen lähellä)
Aika tyytyväinen olen jätkään oikeastaan. :) Etenkin, kun tuota hihnalenkkeilyä meillä noin yleensä harrastetaan toooosi vähän.
Harjoituksen alla on vielä lenkille lähtötilanne, jossa tyyppi tahtoo vinkua ja vonkua ja kerätä kierroksia siitä sekunnista alkaen, kun näkee että alan pukea Ronjaa. Rasittava tapa. Vois olla hiljaakin yhtä hyvin...
Tänään Paso oli turistina agikisoissa. Ja hyvin turistoikin. Koko illan on uni maittanut äijälle! :D
Kaikista tämän päivityksen kuvista on vastuussa rakas aviosiippani Timo. Kuvat on otettu jokunen viikko sitten, ennen onnettomuutta. Tällä kertaa (koska eivät ole meikäläisen räpsyjä) niitä todella jopa kannattaa klikata ja katsella suurempina! :)
Kaikista tämän päivityksen kuvista on vastuussa rakas aviosiippani Timo. Kuvat on otettu jokunen viikko sitten, ennen onnettomuutta. Tällä kertaa (koska eivät ole meikäläisen räpsyjä) niitä todella jopa kannattaa klikata ja katsella suurempina! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti