tiistai 25. lokakuuta 2011

Puoli vuotta mittarissa!

Varsinainen puolivuotispäivä meni jo ohikin, mutta saman kuukauden puolella sentään vielä ollaan... ;)

Pason yleisimpiä kutsumanimiä perheessämme tällä hetkellä on Paskiainen, Palliaivo ja Pällinpää. Arvatkaa miksi? :D Mörkö- / murkkuikä on ilonamme! Mitään, toistan MITÄÄN asiaa ei voi jättää kyseenalaistamatta. Ihan sama, vaikka ne olisi osattu jo kesästä saakka vaikka miten hyvin... Eikä Pasolle tosiaankaan riitä yksi tai kaksi vakuutusta, että kyllä ne jutut tosiaan on edelleen niin...
 Viime päivinä on neuvoteltu mm. seuraavista aiheista "Saiko Paso tulla Ronjan huoneeseen? Entä jos ei koko Paso, niin puolet Pasosta, tai etutassut, tai pelkkä kuono, tai vaikka häntä?"
"Saiko Paso kerjätä ruokapöydän vieressä vai pitikö olla eteisessä? Entä nyt, tai nyt, tai joko nyt? Nyt varmaan ainakin? Ja pitääkö tosiaan KOKO Pason olla eteisessä, vai riittäisikö takatassut? Tai jos tulisi tuolta toista kautta, kai silloin voi kerjätä pöydän vieressä? Tai ainakin silloin varmaan tämä sääntö ei päde, jos on vieraita?"
"Annetaanko kynnet leikata nätisti, vai kannattaisikohan yrittää vinkua, inistä, kiskoa tassuja pois, heittäytyä selälleen ja kiljua tosi kovaa?"
... ja niin edelleen ja niin edelleen... Ja joka kerta Paso näyttää yhtä hämmästyneelle, kun kokeilut eivät tuota toivottua tulosta... Miten VOI olla, että häntä näin tässä komennetaan ja kaltoin kohdellaan?? Ja n. 30 sekunttia sen jälkeen Paso onkin jo vakuuttunut, ettei se komento itse asiassa varmaankaan ollut ollenkaan hänen korkeudelleen tarkoitettu, vaan jollekulle ihan muulle, joten HÄN voi kyllä tehdä niin kuin oli koko ajan aikonutkin...

Puolivuotislahjaksi Paso sai uuden Duudsons-henkisen pannan:

Näkyy tässä kuvassa kyllä vähän huonosti, mutta parempaakaan ei ollut nyt tähän hätään... Kuva on meidän agihallin ulkopuolelta. Yritettiin eilen käydä aksaamassa, mutta mulla olikin väärä avain, joten tehtiin sitten oikein tehokas tokotreeni tuossa nurmikolla. Luoksetuloa, perusasentoa, seuraamisen alkeita ja maahanmenoa. Paso olis tosi pätevä, mie vaan tarvisin varmaan jonkun vähän katsomaan perään välillä...

Tänään Pasolla oli sitten huoltopäivä. Ensin aamulla hypättiin autoon ja huristeltiin Kaipiaisiin, Purhon Mirkan käsittelyyn. Ja hyvä kun huristeltiin. Autokolarin jäljiltä selkärangasta löytyi 3 nikamalukkoa (lapojen välistä, siitä vajaa 10cm taaksepäin ja sitten yksi vielä taaempaa, lantion tienoilta). Nyt on lukot auki ja palikat paikallaan taas, joten kyllä kelpaa rellestää! :) Arpikudosta / kireyttä löytyi vasemman rintalihaksen ihan reunasta. Tämä on kuulemma hyvä uutinen, että se pahin tälli on tullut ilmeisesti siis rintalihakseen eikä hauikseen, joten ei tarvitse huolestua myöhemminkään hauislihaksen ja sen jänteiden kestävyydestä ja kunnosta. Ja tuo rintalihaskin oli hyvin parantunut ja Paso antoi sitä hyvin venytellä ja käsitellä. Lisäksi niska oli jumissa ja ihmekös tuo, kun tyyppi etenkin sairaslomalla kimpoili hihnassa aika huolella... Onneksi nyt on jo rauhoittunut ja useimmiten malttaa jo kulkea aika hyvin vetämättäkin. Paso sai muuten kovasti kehuja Mirkalta, oli kuulemma päivän ensimmäinen koira, jonka sai hoidettua pöydällä, vaikka aiemmat asiakkaat oli olleet aikuisia ja monta kertaa hoidossa käyneitä koiria! Paso hyppäsi pöydälle yhdestä vihjeestä eikä ollut moineskaan vaikka "hissi" lähti samantien ylöspäin!

Hieronnan jälkeen Paso otti parin tunnin huilin kotona, ja sitten lähdettiinkin iltapäiväetappiin eli parturiin. Ystäväni Johanna on meidän luottotrimmaaja, joten sinne suunnattiin. Ennen turkin ajelua otettiin vielä virallinen puolivuotispotretti - aika komia jätkä eikös!

(klikkaa isommaksi)

Parturointiakin piti tietenkin kyseenalaistaa. Paso aloitti pienellä ininällä, joka yltyi sydäntäsärkeväksi vinkumiseksi. Mutta kun kovasydämiset akat vaan silti jatkoi ajelua, muuntui vinkuminen pahastuneeksi marinaksi ja loppui lopulta. Seuraavaksi Paso kokeili, josko voisi heittääntyä jalattomaksi mun syliin tai muuten venkoilemalla päästä pois. Kerran se sitten putosikin pöydältä ja lisäksi kaksi kertaa meinasi, ennenkuin uskoi, ettei sekään auta. Lopputrimmaus menikin sitten ihan mukavasti. :D Mut kannatti kokeilla kuitenkin?!

Nyt kotosalla on nahkarotta. Meinaako koiran tämmöinen sijoittuminen sitä, että ruokakuppi kaipaisi täytettä, että lattia on liian kylmä makoiluun vai että pylly patterissa on lämpimämpää? Vai kaikkia niitä yhdessä?


4 kommenttia:

  1. Kirjoitin pitkät pätkät tähän, mutta hupsheijaa, katosi jonnekin, kun painoin esikatselua.

    Eli enää lyhyt loppulause:
    Paljon onnea puolivuotiaalle Pasolle, joka kaikesta murkkuilusta huolimatta on ihan ihana.

    lähettävät fanit

    VastaaPoista
  2. Höh! Arvaa uteloitaako nyt ne sun pitkät tarinat?!? Ei noin saa sanoa! Eikä pidä painella mitään esikatseluita, vaan suoraan vaan lähetä. ;)

    .. ja kyllä, Paso on kultakimpale. Vaikkakin raivostuttava sellainen välillä... <3

    VastaaPoista
  3. Ihan, ihan huippu tarina! Paso on mahtava ja niiiiin komea!!

    Isällensä trimmaus oli pienenä koirapörriäisenä aivan kauhupelkoa herättävä kokemus, syntyi tärinää, lyhistymistä, kippuralle rullautumista, läähätystä.. mutta kuinka ihanaa olikaan sitten kirmata keveänä käsittelyn jälkeen ja nyt se onkin jo ihan tuttua puuhaa.

    VastaaPoista
  4. :D Pasolla ei ole kauhupelosta tietoakaan. Kunhan kikkailee, kun tietenkin kivempaa olisi vokotella perheen tyttökoiria, kuin napottaa tylsästi trimmipöydällä. ;) Mut on sen käytöstavat vähän parantuneet viime kerrasta - silloin se yritti kaikkien jo mainittujen konstien lisäksi purra meitin trimmaajaa... ;)

    VastaaPoista