Tervetuloa 2014

Mä otan vuodenvaihteen tälleen rennosti. Ennen kuutta kuuluneita paukkuja vähän paheksuin, tällainen lainkuuliainen kun olen. Mutta kun toi äiteekin oli ihan coolisti, ni keskityin si tyttöjen hajuihin ja vastaan tulleille pojille patsasteluun.

Sain uuden hienon luunkin. Se näkyy tos kuvassa. Taidan ottaa sen kainaloon ku menen nukkumaan, halusin sen iltalenkillekin mukaan...

Että hyvää uutta vuotta vaan kaikille lukijoille! Joulurapsakin tulee, kunhan tulee... Mun sihteeri on vähän epäjärjestelmällinen. Tsori.

T. Paso

Tosta iskästä on syytä vähän pitää kuitenki huolta ja tarjota tämmöstä vierihoitoa, ettei sitä ala paukut pelottaa... Saankohan mä muuten sitten joskus aikanaan kanssa tommosen oman tatuoinnin, niinku Ässä? Äiskä epäilee, että en. Miksköhä?

Oodi haisulle

Eilen luulin että saan naista, 

mutta aloinkin vaan haista.

Tosi pahalle, kuulemma.

Suihku kutsuu, luulen ma.

t. Paso "stinky" Paakkanen

Kaikenmoista rallattelua

Aamulla meille tuli vieraita. Paso oli erityisen ihastunut vieraiden mukana tulleeseen beaussineitokaiseen Pandyyn. Niin valtavan ihastunut, että hiki ja läähkä tuli, kun piti koko ajan yrittää neitoa vokovokovokotella vaikka sisällä ei sais hillua... Lähdettiin sitten ulos vähän metsään ja pellolle, että nuoriso sai päästellä höyryjä. Ja niin he tekivätkin. :D Sää oli sumuisen harmaa ja tihkusateinen ja kuvat sen mukaisia. Tein niistä koosteen, koska laatu oli, no, oli mitä oli. Kupletin juoni selvinnee tästäkin...

Hieno neiti suostui myös poseeraamaan hetken. Kuolainen ja kurainen (ilman omaa syytään) kaunokainen:

Naisväen lähdettyä kotiinsa, Paso pääsi suihkuun ja ehti ottaa pari tuntia lepiä. Uusi lähtö koitti ennenkuin turkki oli kerennyt edes kunnolla kuivua. Tällä kertaa aksahallille ihan vanhojen tuttujen tyttöystävien seurassa. Molly, Peetu ja Nuppu eivät jaksaneet enää espanjan gigoloa kiinnostaa, kun aamupäivällä oli ihan kotona ollut tumma ja tulinen ranskatar. Joten heitettiin leppoisa lenkki ja sen jälkeen treenailemaan. 

Meillä on ollut nyt joululoman teemana iloinen rallattelu vauhtiradoilla sekä kontaktit. Joten puomia yritettiin taas vedättää oikein vauhdikkaasti kontaktille palkaten. Vähän vaihtelevalla menestyksellä, edelleen Paso tahtoo alastulossa tiputtaa raville, vaikka tuleekin nyt jo paremmin alas asti eikä jää patsastelemaan viime senteille. Sitten juostiin tämmöistä vauhtivirveliä:

Hieman päänvaivaa tuotti lähinnä 10-12, koska Paso tahtoi hypätä 11-hypyn ihan väärään suuntaan. Aluksi siis menin 11-hypyn taakse ottamaan vastaan, mutta ei sen enempää valssi kuin niistokaan juurikaan kääntänyt Pasoa. Lisäksi se juoksi aina putkesta niin pitkään suoraan, että oli vaarassa hypätä 12 väärään suuntaan tai ainakin tosiaan tuli täysin väärällä linjalla 11. Kun siirryin putken ja hyppyjen väliin vain pyörittämään Pasoa vasenta hartiaa kääntämällä, se kääntyi tosi nätin pienen sujuvan kaarteen ja sitten 13 putkeen päällejuoksulla. 

Molly ja Peetu taas molemmat lähtivät 12-hypyn sijaan hakemaan puomia tuolla ohjauksella, joten niille sopi niisto / valssi vaihtoehto paremmin ja persjättö ennen 13-putkea. Pason kanssa juoksin lopun putkia vähän kummaltakin puolelta. Sujuvimmaksi ja Pasoa parhaassa vauhdissa pitäväksi todettiin sellainen, missä tein persjätön 13-14-väliin ja sitten vielä 15-16-väliin. 

Perushauska vauhdikas ja mutkaton rata, jossa sai vaan juosta. Pasosta oli vähän puhti pois aamun naisasioiden takia.

Jouluinen piparihaaste

Facebookissa pyörii piparihaaste koiranomistajille:

"Ota kuva koirastasi pipari suussa." Yksi jos toinen tuskailee, että hankalaa on, kun piparit häviävät parempiin suihin nopeammin kuin kamera ehtii räpsähtää ja osa on luovuttanut ennenkuin on yrittänytkään.

En ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa. Lapsikin siihen pystyy, mallisuorituksen tekee Ronja, 4,5v:

... ja niille, jotka eivät Fingerporilaista huumoria arvosta, niin tässä vielä toinen kuva koirasta, pipari suussa:

*<;-)

Rentouttavan mukavaa ja makoisaa joulunaikaa kaikille blogin lukijoille!

t. Paso ja kirjuri

Pipari oli hyvää, saako sitä lisää?

Aatonaatonaaton aksaa

Tänään oltiin sovittu Johannan kanssa treffit hallille. Mulla oli ajatuksena päästä Pason kanssa rallattamaan jotain kohtuullisen helppoa ja vauhdikasta rataa, että saadaan viime aikaisten vakavamielisten vääntöjen jälkeen vaan pitää hauskaa ja JUOSTA. Ja samalla vahvistaa vauhdikkaita kontakteja.

Kuin tilauksesta hallilla odotti tämänmoinen rata:

Johanna meni puomin päähän palkkausvalmiudessa, ja sitten mentiin. Ja Pasohan teki täydellisen vauhdikkaita puomeja ja hienoja pysähdyksiä kontaktille, kun se tiesi Johannan odottavan juustojen kanssa. ;) Mutta hyvä niin. Tätä lisää! Välillä Johanna vähän jekutti Pasoa niin, että menikin kyykkyyn puomin päähän (ettei Paso nähnyt ennenkuin alastulolla) ja niin kauas, että Pason piti malttaa pysähtyä selkeästi kontaktille eikä juosta vaan Johannan syliin. Melkoisia matrix-pelastuksia se muutaman kerran tekikin, kun venytti jo ilmaan nousseet takavarpaat viime hetkellä takaisin kontaktipinnalle, kun huomasikin ettei yletykkään Johannan tykö! :D

Rata itsessään oli tosi hauska, eikä näennäisestä helppoudestaan huolimatta kuitenkaan mikään läpihuutojuttu. Ohjata piti ja keskittyä, tai meni joku hyppy sivu suun taikka pyllisti koiran väärään päähän putkea. Meille päänvaivaa tuottivat eritysesti hypyt 5-7 (Paso sujahti kutosen ohi, jos jäin "alapuolelle" ohjaamaan ja takaaleikkauksella taas hyppäsi samaisen kutosen vähän väärään suuntaan ja turhan pitkälle.) Paras ohjaus oli mennä vitosen taakse niistämään ja siitä pyöräyttää kaarre ja kepeille. Toinen hankala kohta oli heti keppien jälkeen vienty 9-putkeen, kun oikea putken pää oli tosi pahasti pimennossa ensin putken takana ja sitten väkisinkin ohjaajan takana... Jos en ollut tosi tarkkana ja selkeänä ohjauksissani, livahti Paso väärään päähän putkea tai vilisti suoraan 10-hypylle tähtäimessä kokonaan väärä putki.
11-putkeen tuli kaikista nätein kaarre pakkovalssilla hypyn takana. Sitten loppu olikin putkirallattelua, jossa meinasi ohjaajaparan pää mennä pahan kerran pyörälle! :D Tarkkana sai kyllä edelleen olla valsseissa. Selkä suorana ja selkeää liikkumista oikeaa putkensuuta kohden, niin tuli mahdollisimman suorat linjat eikä turhia kaarteita vääriä putkensuita haikaillen.

Ja mikä parasta, tämän radan saattoi pyöräyttää suoraan uudelleen käyntiin kulkematta lähtöruudun kautta, jos siltä tuntui! :D

Pason jälkeen oli Mollyn ja Peetun vuoro. Minäkin sain pitkästä aikaa vähän ohjastaa Peetua ja sehän pinkoi kun mikäkin! Olihan se saanut toki urheilujuomaa ennen treenejä! :D Pasolla meni pelimerkit täysin sekaisin, kun hänen ohjaajansa meni hänen agiradallaan jonkun muun kun hänen kanssaan. Kun päästiin Peetun kanssa maaliin, nappasinkin hetken mielijohteesta Pason suoraan vauhdista radalle. Ja se pinkoi kun mielipuoli! Ihan karmeaa vauhtia (no ok, hypyt oli minikorkeudessa joten niihin ei kulunut aikaa...) ja mikä keskittyminen! Tuntui että se tuijotti herkeämättä mua, että mitä nyt ja mihin nyt. Vau mikä mielentila. Peetu (joka ei vieläkään ollut saanut tarpeekseen, vaikka oli jo mennyt sekä Johannan että mun kanssa) karkasi kesken radan mukaan ilonpitoon, mutta sekään ei häirinnyt Pason keskittymistä millään lailla. Mitä nyt piti antaa Peetulle palautetta, kun se meni putkia väärään suuntaan... ;) Loppuradasta vaan meinasi loppua henki, kun oli niin kova vauhti ja toinen kierros jo menossa ja sitten vielä rupesi naurattamaan se koirien neuvottelu siellä putken sisällä että kumpaan suuntaan näitä nyt suoritetaan. Mutta hyvin menivät molemmat pelkillä käsiohjauksillakin, kun ei enää suullisia ohjeita kyennyt naurulta ja hengästymiseltä antamaan! xD

Kylläpä oli HAUSKAT treenit. Suorastaan naurettavat. ;)

No nyt on perseilty!

Tänä aamuna olin ylimaallisen reipas ja suuntasin Pason kanssa kohti hallia jo reilusti ennen auringonnousua. Ehdittiin ennen töihin lähtöä tehdä edessäleikkaus jos toinenkin. ;) Asensin muurilaatikon pystyyn tuon "kujan" päähän, alkuverkaksi kipaistiin radan alkupuolisko ja sitten ruvettiin hommiin. Tein kuviot, kävin katsomassa videon, yritin uudestaan, katsoin videon jne... Jossain vaiheessa piti jo vähän tehdä eri suuntiinkin, kun alkoi tuntua, että Paso saattoi ehkä vähän oppia kuvion ulkoa. ;) 

Kyllähän se nyt sentään ehkä jo vähän paremmin sujui, kuin viikonloppuna koulutuksessa. Vaikka jotenkin hankalalle ohjaukselle tuo edelleen minusta tuntuu. Lopuksi juostiin vielä koko rata, mikä sujui mallikkaasti ja sitten en malttanut olla tekemättä vielä tuota "kujaa" vertailun vuoksi valsseillakin. Tuntui itsestä helpommalta (vaikka Paso olikin jo vähän väsähtänyt ja omat valssit oli taas noin kymmenen vuotta myöhässä) mutta en nyt oikein videoita tuijottelemalla tullut hullua hurskaammaksi, kumpi ohjaus olisi nopeampi. Valsseilla ainakin meidän taidoilla varmempi onnistuminen.

Videot.

Ja ehdin muuten vielä kotiin suihkuun, pesemään koiran ja pikaisen aamupalankin syömään ja yhdeksäksi töihin! :) Virkeänä ja heränneenä (kerrankin).

Voihan persjättö...

VASTATKAA KYSELYYN!!! ------> --------> --------->   ---------------------------->>>

... ja sitten varsinaiseen asiaan...
Katsoin oikein blogista, niin joskus marraskuun puolella on näköjään viimeksi treenattu. Tai no, käytiin reilu viikko sitten kerran hallilla ja tein Pason kanssa vähän jotain pientä, mutta flunssa kaatoi minut lepoon ja sekin vähä mitä tehtiin oli vähän semmoista rilluttelua. Ja Paso treenasi jokunen viikko sitten Matiaksen kanssa, mutta yhdessä ollaan treenattu viimeksi Mannerin koulutuksessa. Ja siitähän on jo aikaa sata vuotta. Töissä kiirettä, kotona putkiremppaa, mulla pari viikkoa jatkunut flunssa, lastenjuhlien järjestelyä... -> Paso on ollut aika vähällä huomiolla ja aktivoinnilla. Olin jo perumassa tämänpäiväistäkin Sannan koulutusta, kun ajattelin ettei siitä mitään tule kuitenkaan kun molemmat ollaan ihan seinästä reväistyjä, mutta menin nyt sitten kuitenkin. Ja ihan hyvä kun menin. :) Ei mennyt fantastisesti, mutta ei ollenkaan niin huonostikaan, kuin olin pelännyt. Tulipahan taas treenailtavaa. Nimittäin se perkuleen perseily. ;)

Rata oli tämänmoinen (meidän ryhmä voi alkaa opetella, mennään tätä keskiviikkona!)

Sanoin jo rataantutustumisessa, että 11-13 ei tule meiltä (minulta) onnistumaan kahdella persjätöllä (kuten Sanna halusi sen ohjattavan) vaan että mun pitäisi tehdä 12-13 väliin valssi, ettei Paso hyppää 13 sijasta 18-hyppyä. Mutta eipä siis muuta kuin härkää sarvista ja harjoittelemaan.

Alku oli aika iisi, vaikka oltiinkin aluksi vähän hitaalla ja kankeita molemmat. Tai siis minä olin hitaalla ja kankea ja Paso kuuliaisena hipsutteli hiljakseen... Lähdin kakkosen läheltä, varpaat valmiiksi oikealle osoittaen 1-2, sitten reipas ylävartalon kääntö ja liikkuminen niin Paso kaartoi nätisti oikeaan putkeen. 4-putken jälkeen en saanut hönkiä liian pitkälle, koska sitten Paso ei enää nähnyt minua putken takaa ja joko kääntyi väärään suuntaan putken jälkeen tai tuli 5-hypyn ohi. Kun jäin vähän odottamaan 4-putken suulle ja nappasin koiran selkeästi mukaan, meni loppu hienosti. Pituus piti ohjata huolella loppuun asti, ettei Paso hypännyt sitä kulmittain, jos siis aloin kääntää liian aikaisin. 7-hypylle tein saksalaisen, joka sujui mallikelpoisesti. :) Ei olla siis turhaan sitä noissa Mannerin koulutuksissa treenailtu! Lähetys putkeen, pieni puolivalssi ja Aalle. Ja sitten ne ongelmat alkoivat...
En vaan osaa ohjata niin, etten näe koiraa. Aluksi en saanut persjättöä tehtyä edes 11-12 väliin, kun lähdin juoksemaan ihme kaarteita ja Paso jäi vasemman käden puolelle ja lähti lukemaan 13-hyppyä. Kun se onnistui (korjasin juoksulinjan suoraksi "kujan" keskelle) ja sain koiran 12-hypylle, en enää kertakaikkiaan osannut ajoittaa toista perseilyä tarpeeksi aikaiseen tai jos osasin, en älynnyt antaa mitään riittävän selkeää jatkokäskyä ja Paso hyppäsi jatkuvasti 13-hypyn (jonne muka omasta mielestäni vimmana sitä ohjasin...) sijaan 15. Liekö kuvitellut, että tässä on meneillään joku omituinen välistävetoharjoitus?? Alkoi ihan suorastaan raivostuttaa oma kädettömyys. No, kun sitä oltiin aikamme hiulattu, Sannakin jo meni Pason kanssa, ja näytti, miten helposti se käykään kun vaan osaa... miten ärsyttävää... ;) Viimein, parin alatyylisen kirosanatyyppisen ilmauksen jälkeen jotenkin jollain raivolla vein koko systeemin onnistuneesti. Ei se hyvälle eikä sujuvalle tuntunut, mutta onnistui. Kaksi kertaa peräkkäin. Varmaan Paso meinasi, ettei tää homma nyt etene mihinkään, ellei armosta mene sitä oikeaa kuviota. ;)

Taidan mennä joululomalla hallille, rakentaa tuollaisen siksak-kujan, asentaa videokameran kujan päähän ja hiulata persjättöjä oikein olan takaa. Ja sitten kotona suorittaa ankaraa videoanalyysiä. 

Älytön ohjauskuvio. :p (koska en osaa)

Kuvaterkkuja

Täällä ollaan, vaikka hiljaista piteleekin. Palaamme aktiivisemmin linjoille, kunhan joulusta selvitään hengissä..

Alla puhelimeen tarttuneita kuvia. Marraskuun lopulla oli vielä kesäisen vihreää, mutta onneksi kaiken sateen, kuran ja pimeyden keskeltä edes välillä hetkittäin pilkisti aurinko. Onneksi joulukuu toi edes pienen lumipeitteen tänne etelärannikollekin!