Voihan persjättö...

VASTATKAA KYSELYYN!!! ------> --------> --------->   ---------------------------->>>

... ja sitten varsinaiseen asiaan...
Katsoin oikein blogista, niin joskus marraskuun puolella on näköjään viimeksi treenattu. Tai no, käytiin reilu viikko sitten kerran hallilla ja tein Pason kanssa vähän jotain pientä, mutta flunssa kaatoi minut lepoon ja sekin vähä mitä tehtiin oli vähän semmoista rilluttelua. Ja Paso treenasi jokunen viikko sitten Matiaksen kanssa, mutta yhdessä ollaan treenattu viimeksi Mannerin koulutuksessa. Ja siitähän on jo aikaa sata vuotta. Töissä kiirettä, kotona putkiremppaa, mulla pari viikkoa jatkunut flunssa, lastenjuhlien järjestelyä... -> Paso on ollut aika vähällä huomiolla ja aktivoinnilla. Olin jo perumassa tämänpäiväistäkin Sannan koulutusta, kun ajattelin ettei siitä mitään tule kuitenkaan kun molemmat ollaan ihan seinästä reväistyjä, mutta menin nyt sitten kuitenkin. Ja ihan hyvä kun menin. :) Ei mennyt fantastisesti, mutta ei ollenkaan niin huonostikaan, kuin olin pelännyt. Tulipahan taas treenailtavaa. Nimittäin se perkuleen perseily. ;)

Rata oli tämänmoinen (meidän ryhmä voi alkaa opetella, mennään tätä keskiviikkona!)

Sanoin jo rataantutustumisessa, että 11-13 ei tule meiltä (minulta) onnistumaan kahdella persjätöllä (kuten Sanna halusi sen ohjattavan) vaan että mun pitäisi tehdä 12-13 väliin valssi, ettei Paso hyppää 13 sijasta 18-hyppyä. Mutta eipä siis muuta kuin härkää sarvista ja harjoittelemaan.

Alku oli aika iisi, vaikka oltiinkin aluksi vähän hitaalla ja kankeita molemmat. Tai siis minä olin hitaalla ja kankea ja Paso kuuliaisena hipsutteli hiljakseen... Lähdin kakkosen läheltä, varpaat valmiiksi oikealle osoittaen 1-2, sitten reipas ylävartalon kääntö ja liikkuminen niin Paso kaartoi nätisti oikeaan putkeen. 4-putken jälkeen en saanut hönkiä liian pitkälle, koska sitten Paso ei enää nähnyt minua putken takaa ja joko kääntyi väärään suuntaan putken jälkeen tai tuli 5-hypyn ohi. Kun jäin vähän odottamaan 4-putken suulle ja nappasin koiran selkeästi mukaan, meni loppu hienosti. Pituus piti ohjata huolella loppuun asti, ettei Paso hypännyt sitä kulmittain, jos siis aloin kääntää liian aikaisin. 7-hypylle tein saksalaisen, joka sujui mallikelpoisesti. :) Ei olla siis turhaan sitä noissa Mannerin koulutuksissa treenailtu! Lähetys putkeen, pieni puolivalssi ja Aalle. Ja sitten ne ongelmat alkoivat...
En vaan osaa ohjata niin, etten näe koiraa. Aluksi en saanut persjättöä tehtyä edes 11-12 väliin, kun lähdin juoksemaan ihme kaarteita ja Paso jäi vasemman käden puolelle ja lähti lukemaan 13-hyppyä. Kun se onnistui (korjasin juoksulinjan suoraksi "kujan" keskelle) ja sain koiran 12-hypylle, en enää kertakaikkiaan osannut ajoittaa toista perseilyä tarpeeksi aikaiseen tai jos osasin, en älynnyt antaa mitään riittävän selkeää jatkokäskyä ja Paso hyppäsi jatkuvasti 13-hypyn (jonne muka omasta mielestäni vimmana sitä ohjasin...) sijaan 15. Liekö kuvitellut, että tässä on meneillään joku omituinen välistävetoharjoitus?? Alkoi ihan suorastaan raivostuttaa oma kädettömyys. No, kun sitä oltiin aikamme hiulattu, Sannakin jo meni Pason kanssa, ja näytti, miten helposti se käykään kun vaan osaa... miten ärsyttävää... ;) Viimein, parin alatyylisen kirosanatyyppisen ilmauksen jälkeen jotenkin jollain raivolla vein koko systeemin onnistuneesti. Ei se hyvälle eikä sujuvalle tuntunut, mutta onnistui. Kaksi kertaa peräkkäin. Varmaan Paso meinasi, ettei tää homma nyt etene mihinkään, ellei armosta mene sitä oikeaa kuviota. ;)

Taidan mennä joululomalla hallille, rakentaa tuollaisen siksak-kujan, asentaa videokameran kujan päähän ja hiulata persjättöjä oikein olan takaa. Ja sitten kotona suorittaa ankaraa videoanalyysiä. 

Älytön ohjauskuvio. :p (koska en osaa)