Serti serti sertiiii!!!

Jipii! Me tehtiin se vihdoin ja viimein!

Sunnuntain kisoissa hyppyradalla osui kaikki taivaankappaleet ja palikat kohdalleen ja juostiin Pason kanssa viimeinen tarvittava 0-tulos ja noustiin siis kolmosiin! :)

Ensin kipaistiin yksi vähän puolivillainen hylky agilityradalta. Siinä ei jotenkin mikään osunut ihan nappiin. Paso nousi lähdöstä ja jouduin tulemaan takaisin palauttamaan sitä. Mitä ei ole tapahtuntu IKINÄ kisoissa. Puomi oli heti kolmantena esteenä ja siellä kontaktilla pitkästä aikaa perseilyä "tää ei menis ihan alas asti vaan tuijottais sitä vaan silmiin". Siinä kontaktiasiasta neuvotellessa jotenkin mun keskittyminen hajosi sen verran, että ilmeisesti vähän liikaa käännyin edessä häämöttävää putken suuta kohti, jonne toki EI pitänyt mennä. Ja Paso oli kyllä putken bongannut jo aikoja sitten ja paineli sinne viis veisaten mun ohjauksista ja haltuunotoista. Loppurata ihan ok, joskaan ei mitenkään parasta menoa kummaltakaan ja sekä Aan että keinun kontaktit oli epätarkat ja huolimattomat. Molemmilta. Loppusuoralla kiersi vielä yhden hypyn ympäri kun itse sompailin jotain ja olin huolimaton ja vaan OLETIN että hyppäähän se sen kun se nokan edessä on. No ei hypännyt, kun oli pieni porsastelija radalla... Hyvää radassa oli se, että alun sähläyksestä huolimatta pystyin kokoamaan itseni ja tekemään ihan ok radan sekä se, että muurilta päästiin viimeinkin putken OIKEAAN päähän, mikä edellisissä kisoissa oli molempien ratojen kompastuskivi... Radan jälkeen oli lähinnä ärsyyntynyt olo.

Hyppyrata vaikutti melko haastavalle rataantutustumisessa. Etenkin kepeille vienti ja sieltä eteenpäin jatkaminen oli vaikea ja muutenkin rata sisälsi useamman käännöksen, jossa saisi olla tarkkana. Nyt kertakaikkiaan päätin, että EN päästä koiraa rallattelemaan askeltakaan omineen, vaan ohjaan tarkasti ja huolellisesti. Ennen lähtöä vielä vähän virittelin ja haukutin tahallani Pasoa, että se oikeasti keskittyisi minuun eikä omiin kuvioihinsa. Ja sitten, pienellä apinanraivolla lähdettiin suorittamaan. 

Paso toimi kun unelma! Kuunteli, kääntyi, eteni, pujotteli varmasti, teki kaiken just eikä melkein niinkun ohjasin ja niinkun on opetettu. Ja tällä kertaa olin itsestänikin ylpeä. Ihan oikeasti keskityin, ohjasin ja hallitsin hommaa koko ajan. Maltoin odottaa silloin kun piti, jarrut olivat ajoissa ja oikeaan aikaan ja pidin pakan koossa viimeiselle esteelle saakka. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!! :)

Nyt sitten vaan seuraavia tavoitteita asettamaan. Nehän lienevät AVA-titteli sekä SM-nollat. Jos (KUN!) ei tänä vuonna, niin ehkä sitten jonain seuraavista. :) Nyt on kuitenkin hyvä mieli!