Viime sunnuntaina treenattiin ensimmäistä kertaa tänä keväänä agilitya ulkokentällä. Ja hyvä niin, hallissa alkoi olla melko trooppista, kun lämpötila nousi päälle viidenkymmenen...
Sannan valmennuksessa oltiin ja rata oli kiltti ja kiva ja sujuva, ajatuksena juurikin että kun ollaan ensi kertaa ulkona niin voi yhden sun toisen keskittymisessä olla toivomisen varaa. :D
Meidän tiimissä se keskittymishäiriöinen olin (no yllättäen...) minä. Lähdettiin tekemään ikäänkuin kisarataa. Hylky napsahti hypyn 15 jälkeen kun ohjasin huolimattomasti ja Paso sujahti puomin sijaan putkelle. Ei se sitä ennenkään ihan tyylipuhdasta ollut... Jotenkin kaiken kaikkiaan tuntui, etten oikein koko treenin aikana saanut itselle semmoista ihan parasta tekemisen meininkiä päälle. Rata olisi pitänyt olla ihan suoritettavissa ja kiva, mutta vaan plääh. En tiä. No, ehkä tää oli se kenraaliharjoitus, minkä kuuluukin mennä vähän pieleen, että varsinainen koitos (eli viikonlopun kisat) menee sitten nappiin?
Tässä radassa sai harjoitella paljon jaakotuksia ja vastakäännöksiä. Ja taas kerran törmättiin siihen, että mun on edelleenkin vaikea toimia silloin, kun koira jää mun selän taakse. Voi tuska. Milloinkohan sitä oppisi?? Etenkin sellaisissa käännöksissä, joissa ohjaava käsi vaihtuu, tulee meikäläiselle semmoinen lyhyt epäröintikatkos, jonka aikana helposti tapahtuu jotain outoa. Rima tippuu tai itse eksyn reitiltä tai milloin mitäkin.
Sylkkäriä harjoiteltiin tuolla 9-hypyllä ja eihän seKÄÄN edelleenkään oikein skulannut. Jotenkin ko. ohjaus ei vaan ole minulle eikä Pasolle kummallekaan kovin luonteva tai selkeä. Käännös on tehtävä tosi ajoissa ja tosi voimakkaasti, että Paso yleensäkään kääntyy sillä ja sitten onkin vaarana että se kääntyykin jo ennen hyppyä. Näitä tuli kuulemma kotiläksyksi. Sanoin kyllä, että en harjoittele. P*ska ohjaus. ;) Onneksi sylkkärin melkein aina pystyy korvaamaan jollain muulla ohjauksella. Kuten myös sen jaakotuksen. Molempien tilalla monissa kohtaa (esim. hypyillä 4, 9 ja 15) toimi itse asiassa parhaiten ihan normaali peruskäännös. Jaakotus on kyllä aavistuksen nopeampi, sillä se kääntää Pason tiukemmin, mutta hintana on helposti joko riman putoaminen tai ohjaajan eksyminen väärälle puolelle tai muuten outoihin kohtiin rataa... Peruskäännös on siis huomattavasti varmempi ja silläkin Paso kääntyy kyllä tosi nätisti, kunhan valmistelen käännöksen ajoissa ja ohjaan huolellisesti. Siis mahdollisimman vähän kuviokelluntaliikkeitä ja kikkailuita minulle kiitos! :D
Seuraava sessio onkin sitten oman seuran kisoissa. Kolme yritystä - olisiko sen jälkeen kotiin viemisinä edes se yksi nolla?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti