Leirikoira Paso harjoitusleirillä

Kuten jo viime kirjoituksessa vihjasin, Paso on toimittanut myös leirikoiran virkaa. Viime viikolla leireilimme Kotkan Karjalaisseuran nuorisojärjestö Salusiinin kanssa Luovissa. Leiriäiset olivat kymmenen vuoden molemmin puolin, yhteensä heitä oli reilu parikymmentä. Ja lisäksi vajaa kymmenkunta "teiniä" apuohjaajina. Niin, ja Ronja, Pyry sekä yhden toisen ohjaajan nelivuotias poika. Ja vaihteleva määrä aikuisia ohjaajana. Paikkana kaupungin leirikeskus, jonne leirikoira ei saanut tulla rakennuksiin sisälle. Niinpä meidän orkesterimme leireili vain päivät ja yöksi menimme kotiin nukkumaan.

Kun ensimmäisenä päivänä saavuimme leirille, ohjeistin lapsia hieman koiran kanssa olemisesta. Kerroin, että Paso on tottunut lapsiin ja tykkää kovasti leikkiä, mutta että sekin on mukana "leiriläisenä" eikä lasten leikkikaluna. Eli sääntönä oli, että Pasoa ei huudella eikä sen perässä juosta tai muutenkaan kuljeta, vaan sitä saa paijata ja rapsutella ja sen kanssa saa leikkiä silloin, kun se itse tulee luokse. Toinen sääntö oli, että kun Paso menee omaan autoon (paksi oli koko ajan auki sitä varten) se on sen lepopaikka ja sinne sitä ei mennä häiritsemään. Varoitin myös lapsia, että Paso on melko lapsi vielä itsekin ja saattaa helposti innostua juoksemaan mukana ja hyppimään, jos kovasti juostaan ja huidotaan, mutta että se kyllä jättää rauhaan sellaiset, jotka eivät siihen kiinnitä mitään huomiota ja että se osaa sanat "ei" ja "pois" ja tottelee niitä. Sen jälkeen pari lasta, jotka ilmoittivat vähän pelkäävänsä koiria, saivat käydä tutustumassa Pasoon rauhassa ennenkuin päästin sen paksista.

Kun Paso pääsi lasten joukkoon, se oli saman tien kuin kala vedessä ja tuntui olevan valtavan onnellinen! Pari kertaa sitä piti alussa kieltää paimentamasta ja haukkumasta juoksevia lapsia, mutta sen jälkeen kaikki meni tosi hienosti! Paso pysyi hyvin leirialueella, oli ihan mahtava lasten kanssa ja oppi todella nopeasti, että sen ei ole lupa tulla leiritaloon sisälle, vaikka ovet olivatkin auki ja kaikki muut menivät sisään syömään. Lisäksi se hoksasi hyvin pian, että voi mennä auton paksiin huilaamaan kun siltä tuntuu.

Ohjelmaa Pasolla totisesti riitti. Piti olla rantavahtina:

 Kannustaa juoksuleikeissä:

Noutaa palloa:

Säntäillä:

 Noutaa palloa:

Uida:

Osallistua leikkeihin:

Noutaa palloa:

Ja mikä tärkeintä: KAVEERATA! :)

Kolmen leiripäivän jälkeen Paso oli niin finaalissa kaikesta osallistumisesta, että katsoin parhaaksi jättää sen viimeiseksi leiripäiväksi kotiin lepäämään, kun sen piti jaksaa viikonloppuna vielä kaksipäiväinen agikoulutuskin. (Ja hyvä kun jätin, auto tuli niin täyteen leiritavaraa, että en tiedä missä koira olisi kotiin matkustanutkaan...). Tämä oli kuitenkin erinomainen harjoitusleiri elokuun eräleiriä ajatellen. Nyt voin luottavaisin mielin ottaa Pason sinne mukaan, tiedän että se osaa käyttäytyä järkevän leirikoiran tavoin ja nauttii lasten kanssa touhotuksesta. :)

Paso muuten oppi yhdessä päivässä koko noin 30-henkisen porukan. Ja loppuleirin ajan haukkui jokaisen leiriin kuulumattoman, joka tuli alueelle, mm. vahtimestarin ja nurmikkoa leikkaamaan tulleet kesätyöläispojat. Ja lisäksi se päivysti jokaisen porukkaan kuulumattoman läheisyydessä kunnes nämä lähtivät tai joku leiriin kuuluva aikuinen tuli heidät "hyväksymään". Jännä juttu, miten nopeasti koira voi oppia ns. "oman" porukan noinkin isosta joukosta ihmisiä!