Harrastusrästipäivitys

Kauheesti jää koko aika blogirästejä. Hävettää oikeen... Mutku mutku - ei malta olla sisällä kesällä. ;)

Mutta leiriltä palauduttuamme olemme taas aktivoituneet myös harrastusten saralla. Heti leirin jälkeen oltiin kaksipäiväisessa Sannan agikoulutuksessa. Ikävä kyllä unohdin piirtää radat muistiin, joten nythän ne ovat aivolohkoista jo iloisesti kadonneet. Mutta kivat radat kuitenkin oli ja Paso oli tuttuun tapaansa tosi pätevä. Lauantain treeneissä se oli vähän vielä leirin jäljiltä väsähtäneen oloinen, mutta sunnuntaina olivat voimat selkeästi jo palautuneet! Kotiläksyksi saatiin tiukkoja käännöksiä ja mie en saa jäädä koiraa odottamaan kaarteissa. ;)

Lisäksi omissa treeneissä on harjoiteltu uutena ohjauskuviona viskileikkausta ja sehän sujuikin oikein mallikelpoisesti heti, kun kartturi lakkasi jyräämästä koiran päälle ja antoi sen edetä rauhassa. ;) Ratapiirros alla. Pason kanssa tosin tehtiin vain 1-7 ja sitten erillisenä 8-11. Mutta siis viskileikkaus 4-hypyllä ja lähetys putkeen ja sitten sama kuvio toiseen suuntaan 11-hypyllä ja lähetys vain palkalle.

Tokoilemaankin on taas ehditty, Jaana on ihana kun se aina patistelee meitäkin treenaamaan. Kotosalla oli jo otettu naksutin käyttöön, mutta nyt se on ollut kentälläkin mukana ja hyvin toimii naksuttelu Pason kanssa! Seuraaminen, erityisesti kontakti on parantunut huimasti lyhyessä ajassa. Samoin liikkeestä maahanmeno on nopeutunut naksun käyttöönoton jälkeen huimasti. Hyvä niin! Nyt olen naksutellut oikeasta seuraamispaikasta ja mahdollisimman läheltä, naksaus tulee, kun lapa osuu mun sääreen. Jaana huomasi viime viikolla, että Paso on riippuvainen mun katseesta, eli seuraaminen hajosi kun en katsonutkaan koiraan vaan eteenpäin. Tätä alettiin nyt viimeksi korjailla niin, että naksutin oli Jaanalla, minä keskityin vaan kävelemään (ja katselemaan) eteenpäin. Jaana naksutti aina kun kontakti oli hyvä ja minä palkkasin vauhdista ja jatkoin samantien matkaa. Tosi sukkelaan Paso älysi, että kontaktiin kannattaa palata kiireenvilkkaa, niin saa nakkia nopeammin! :D

Treenipaikkaa on nyt vaihdeltu melkein joka treeneissä, joten ainakin tulee harjoiteltua erilaisissa paikoissa ja olosuhteissa. Paikallamakuuseenkin on saatu kivasti häiriötä, kun milloin kulkee viereisellä pyörätiellä lenkkeileviä koiria, milloin juna ajelee vierestä yms... Ja ollaan saatu myös vieraampia koiria ihan sinne paikallamakuurivistöönkin, mikä on aina hyvä juttu, ettei pelkkien tuttujen kanssa treenailla. Paso makaa mun mielestä nyt aika hyvin, rauhallisesti ja varman oloisesti (mitä nyt tietty rivistön tyttöjen suuntaan pitää aina vähän aluksi nuuhkutella kaula pitkällään...), mutta tahtoo lösähtää lonkkalepoon aina jossain vaiheessa. En nyt oikein tiedä, mitä sille pitäisi tehdä... Niin lyhyitä makaamisia ettei kerkeä lössähtää? Vai käydä aina korjaamassa asento oikeaksi? Kieltää kun kellahtaa? Nyt olen käynyt korjaamassa ja ehkä tilanne on vähän parantunutkin? Eihän se varsinaisesti virhe ole lonkkalevossa maata, mutta vähän se on minusta kuitenkin semmoinen "kauneusvirhe" ja lisäksi siitä on epävarmempaa päästä takaisin suoraan perusasentoon, joten haluan tuon tavan kitkeä pois samantien.

Viimeksi oltiin semmoisella kentällä, missä oli hyppyestekin käytössä, joten otin Pason kanssa myös hyppyä pitkästä aikaa. Pari ekaa kertaa targetin kanssa ja sitten ilman. Hyvin oli hyppy muistissa! Pitää vaan kovasti harjoitella tuota aloillaan seisomista siellä hypyn takana - Paso tahtoo lähteä hiippailemaan joko mua vastaan taikka sitten kauemmas kun yritän mennä sen sivulle seisomaan...

Tässä hieman kuvia taannoisesta tottissessiosta - kiitos kuvista kuuluu taas Jaanalle!

Tässä näkyy nyt hyvin se seuraamispaikka, mitä olen vahvistanut. Ei nojata, mutta ollaan niin liki, että lapa hipoo mun säärtä. Olkoonkin, että tokosäännöissä puhutaan ihannesuorituksessa muistaakseni n. 10 sentin etäisyydestä, minusta näin on parempi, koska siinä on varaa vähän vaikka sitten väljentyäkin (esim. juoksussa, jos koirasta tuntuu että tarvitsee tilaa) ja toisaalta myös tykkään siitä, että tunnen onko koira paikallaan ja voin siis katsoa eteeni (kun vaan oppisin katsomaan eteeni enkä tuijottamaan sitä koiraa!)

Hellesäällä meinasi jätkästä kone hyytyä ennen aikojaan, joten piti vaihtaa nakit patukkaan. Löytyihän sieltä vielä yksi vaihde ja saatiin treenit loppuun asti! ;)

On se Spede vaan huippu harrastuskoira! Aina innokas lähtemään ja vaikka meinaa väsähtää, tsemppiä löytyy taas kun vähän yllyttää. Ja upeasti se jaksaa keskittyä työntekoon, vaikka parhaat painikamut treenailisi vieressä. Kyllä siitä vielä kelpo peli tulee - meidän pikku Paso "paska" Paviaanista! ;)

"Jaa mää vai?!!"