Viime viikonloppuna kipastiin Pason kanssa kolme kisaa oman seuran kisoissa. Ihan ok hyviä ratoja, mutta kaikissa pikkuhasseja. Okei, oltiin ulkona ja ehdittiin alle ottaa vain yksi ulkotreeni edellisenä iltana (jossa lepatti aika lujaa...) mutta silti. Niin, ja rimat oli 60cm, kun koko talvi on treenattu maksimissaan 55 rimoilla. Oma tyhmyys kostautui siis. Tiedänpähän mitä treenaillaan kesällä... Tuomarina oli Tuija Kokkonen ja hän oli laatinut kohtalaisen kimurantit ykkösten radat. Mutta sitäpä Tuijalta tiesi odottaakin. ;)
Selitysten jälkeen siis... Ensimmäinen rata tarttui videollekin, kiitos Matin. Tästä voi katsoa. Kakkoshypyn rima alas, kepeille väärin sisään KAKSI kertaa (taisin itse olla vähän huonosti asemoitunut, ja / tai Pasolla meni vähän lujaa eikä malttanut keskittyä) ja vielä ennen puomi rima alas. Tulos 20 ja sijoitus 6. Mut pysyttiin sentään ihanneajan rajoissa, vaikka otinkin kontaktit tosi viimeisen päälle (kun se rima kerran oli jo tippunut) ja kepeilläkin tuhrattiin aikaa ihan kivasti...
Toka radalla tuloksena kymppi, sielläkin putosi joku rima ja lisäksi puomin ylösmenokontakti jäi ottamatta. Tälläkin tuloksella kuitenkin sijoitus 3. eli päästiin palkintopallille. Itse olin tosi tyytyväinen kyllä tähän rataan, eli Paso meni lujaa mutta kuunteli tosi hyvin ja itsekin ohjasin mielestäni ihan onnistuneesti. Harmilliset huolimattomuusvirheet vaan kostautui. :(
Kolmas rata oli hyppäri. Siinä alku lähti mahtavasti, eikä rimatkaan tipahdelleet, vaikka suorantynkää taas alussa olikin ja vauhtiakin edelleen ihan kiitettävästi. Sitten, este nro 5 oli pujottelu. Lähetin kepeille ajatuksena leikata takaa. Ehdin katsoa, että jumaleissön kun lähti komeesti hakemaan keppejä ja sitten! Paso iski silmänsä just pujottelun "takana" radan reunalla seisoviin ratahenkilöhin ja juoksi ohi sisäänmenon heitä tervehtimään! Uudella yrityksellä sitten ihan hienosti sisään, mutta mun oma rytmi meni jotenkin sekaisin, enkä saanut keskittymistä koottua riittävän nopeasti, joten keppien jälkeen putkeen ja siitä huitaisin huolimattomasti Pason ohi muurin ja sitä korjatessa putkeen joten hylkyhän sieltä tuli. Loppurata taas ihan hienosti, kun sain itseni kasaan. Vähän kyllä meinas tupata harmittamaan. Mutta menkööt sitten nuoren koiran haihattelujen piikkiin vielä?
Yhdet kisat olisi vielä tässä lähinaapurissa, jos vain jaksan sinne vielä ilmoittaa. Alkaa ainakin itsellä olla kisaväsymystä havaittavissa, joten tauko onkin sitten ihan paikallaan! Kesän aikana ei siis kisata, vaan lomaillaan. Ja sit kun treenataan, niin treenataan ylösmenokontakteja, vaihtelevan korkuisia hyppyjä, keppien sisäänmenoja - noita nyt ainakin.
Kaikki tämän postauksen kuvat (c) Maija Aapalahti. Kiitos. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti