Leirielämää

Paso oli viikon mun mukana leirikoirana päiväleiriläisenä lastenleirillä. Vilinää ja vilskettä riitti, sillä leirin kokonaisvahvuus suurimmillaan oli 40. Rapsuttajista ei siis ollut puutetta tälläkään kertaa, eikä kepin tai pallon heittäjistä! Kameraa ehdin käytellä harmillisen vähän kun pienin leiriläisemme Pyry 1,5vee oli sitä mieltä että leiri on parasta viettää äidin sylissä... Jotain kuitenkin tarttui kameraan ja tässä siis leirifiiliksiä lähinnä kuvallisesti:

Suhteita keittiöhenkilökuntaan kannattaa vaalia tuumii Paso. Ja kyllä muuten kannattikin, keittiön ovelle ilmaantuvalle koiralle oli aina tarjolla makkaranpala, pari lihapullaa tai jauhelihakeiton jämät. Paso oppi taas kiitettävän nopsaan, että sisään leiritaloon ei koirilla ole asiaa ja odotteli kiltisti kynnyksellä kun muut olivat sisällä. Jos keittiöstä ei makkara irronnut riittävän nopeasti, se saattoi hieman säälittävästi vinkaista ja johan alkoi herkkuja taas löytyä! :D

Säät suosivat leiriämme aivan mahtavasti, lämpötilan hipoessa kolmeakymmentä, oli ehdottomasti suosituin leiriohjelma uiminen. Siihen Pasokin sai osallistua sydämensä kyllyydestä.

Uimista tulikin harrastettua oikein urakalla, kun lapset heittivät ensin rannalta kepin ja sitten vedessä olevat muksut uivat Pason kanssa kilpaa kepille. Jos lapsi ehti ensin, heitettiin keppi vielä pidemmälle. :D Paso oli ihanan pitkämielinen, eikä pahastunut samalle kepille änkijöille ollenkaan. Taisipa jotain lasta vähän vetääkin rantaanpäin siitä kepistä.

Ruoan ja rapsutusten kerjäämisen lisäksi leirikoiran päätehtäviin kuuluu tietenkin yleinen vahdinpito. Mitä korkeammalla ja keskeisemmällä paikalla on, sitä paremmin voi valvontaa suorittaa... Tänä kesänä Paso kuitenkin oli jo herrasmies, eikä haukkunut pystyyn kaikkia alueelle saapuvia kuten vielä talvella ja viime kesänä.

Kesämies...

... ja daamit.