Ajelin aamulla hallille Sannan valmennukseen Pason kanssa. Radiossa alkoi soida Laura Närhen Mä annan sut pois. Ja samassa tajusin, että tasan 3 vuotta sitten jätettiin jäähyväisiä Ässälle. Huomenna se olisi täyttäynyt 10 vuotta. Vasta nyt pystyn kuuntelemaan ko. kappaleen toisinaan itkemättä. Muutenkin kuluneella viikolla on Ässä ollut jostain syystä useamman kerran mielessä.
Kun sitten ajoin treeneistä kotiin, sattui radiosta tulemaan toinen tähän kohtaan hyvin osuva kappale. Alkoi jo tuntua, että liekö sitä sattumaa olemassakaan, vai onko kaikella merkityksensä?
Kappaleessa on mielestäni mielettömän kauniit ja viisaat sanat. "Se mitä kunniavieraasi kertoo, kätke se sydämees tarkoin. Ei niitä oppeja kirjoista löydä ei ostaa voi miljoonin markoin. --- Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt hajoaa se maahan multaan. Näät sen silti kukkana aina, muistot on kalleinta kultaa."
Ja vielä lopuksi, edelleen Jenni Vartiaista lainaillen:
"Tuleehan tuolta se toinen päivä,
kun on kepeät askeleet"
... aksailut Pason kanssa meni ihan hienosti helteisissä tunnelmissa. Niistä lisää myöhemmin. Tämä olkoon nyt omistettu rakkaalle vartiopäällikölle. <3
(Ässän omaan blogiinhan pääsee tuolta sivupalkin linkistä. Kuvat sieltä ikävä kyllä ovat kadonneet, mutta jutut sentään ovat tallessa.)
(Ässän omaan blogiinhan pääsee tuolta sivupalkin linkistä. Kuvat sieltä ikävä kyllä ovat kadonneet, mutta jutut sentään ovat tallessa.)
Ässä oli kyllä hieno koira, vaikka välillä meidän tytöille kiroilikin.
VastaaPoistaÄssä oli hieno, ihana ja rakas ja opetti valtavasti. Mutta sen poismenollakin oli tarkoituksensa. Vaikka se oli raskasta, vaikeaa ja kamalaa, niin lopulta kuitenkin näin oli hyvä.
VastaaPoistaIhana otsikkokuva muuten. Upean tarkka edessä ja takana.
VastaaPoistaKiitti. :) Mie tykkään kanssa. On viime keväältä Katariinanpuistosta.
VastaaPoista