Moro. Mun elämä on menny ihan toooooosi synkeän tylsäksi. Siis koko viikon noi ihmiset on vaan köhiny, niistäny niihin pikku papereihin (joita en saa syödä, vaikka ne onkin jo käytettyjä??) ja maannu sohvalla. Tai sängyssä. Siis ei mitään actionia tiedossa koiralle! Voittekste tajuta?!? Just ja just nyt aamulla ja illalla on joku viittiny lähteä mun seuraks korttelin kiertämään. Ja onneks mummo on vieny mut päivällä sitte kans pienelle kierrokselle. Vaikka ei se yleensä mua vie, ku leikkii vaan noiden ihmislasten kans. Oon syrjitty lapsenlapsi... No mut siis kuitenki. Ni täällä ei siis oo tapahtunu yhtään mitään ton viime lauantaisen näyttelykeikan jälkeen. Tai olin mä sunnuntaina ihanan Johannan kans agitreeneissä, ku toi yks turhake silloin jo vaan köhi eikä kuulemma pystyny hengittää. Ihme tyyppi. No mä olin tietty ihan superpätevä siellä treeneissä, et ei siitä sen enempää. Ja Johannaki oli ihan kehityskelponen.
t. Paso, joka etsii kohta uuden kodin, jos ei täällä rupee meno paranemaan.
Koska tosiaan mitään - siis MITÄÄN - päivitettävää ei muuten ole, niin laitellaan vähän kuvia alkuvuodelta puhelimen uumenista:
 |
| 16.1.14 Pakkasta niin, että piti pukea takkia niskaan... .... mutta VALOISAA vielä iltapäivällä lenkkiaikaan! |
 |
| Tammikuun lopulla oli edelleen kylmää, mutta kauniin aurinkoista. |
Lunta satoi sen verran, että lenkkimetsät muuttuivat talviseksi ihmemaaksi:
 |
| Helmikuun puolivälissä päästiin talven ainoaksi jääneelle jäälenkille. |
 |
| Rakennekuvan tapainen 16.2.14, Paso 2v. 10kk. |
 |
| Kaksi viikkoa myöhemmin lumi on melkeinpä muisto vain... |
Tylsyyden maksimoimiseksi Pasolle kävi tänään vielä onnettomuus. Lähdimme Johannan kanssa viemään koiria metsään juoksemaan, lenkitys kun tosiaan on jäänyt melko nollille sitkeän (in)flu(e)nssan takia. No, vartin verran meni ihan kivasti (ja lujaa!) ja sitten Paso yhden homppu-pomppu-hyppy-pyppy-koikkaloikkasen jälkeen ulahti ja hetken päästä katsoin että sehän ontuu. Seuraavaksi totesin, että vasemmasta etutassusta vuotaa verta. Vekkihän siellä oli anturassa, ilmeisesti Paso oli onnistunut hyppäämään jonkun puunoksan tms. terävän päälle juuri sopivan epäonnekkaasti. Ei muuta kun kotiinpäin. Pasoa ei kyllä haavoittuminen kauheasti näyttänyt haittaavan muuten kuin hiekalla, jossa se ontui hieman. Lumen päällä paineli menemään kuin viimeistä päivää, verisen tassunjäljet vain paljastivat, ettei kaikki ihan kohdallaan ole.
Kotona huuhtelin tassun huolella ja koitin tutkia ettei siinä tosiaan muuta ole, kuin haava. Parin tunnin päästä aloin uudelleen tutkailla asiaa, kun Paso minusta oudon paljon varoi tassua ihan sisätiloissakin, ulkona ontui ihan tosi paljon. Otsalampun, vesiruiskun ja pinsettien kanssa "aseistautuneena" selvisikin, että anturan sisään, syvälle haavaan (ainakin 4-5mm syvyyteen) oli kuin olikin juuttunut melkein nuppineulanpään kokoinen erittäin terävä piikkimäinen kivensiru. Sen kun sain pinseteillä kaivettua pois ja ruiskutettua haavan oikein hyvin puhtaaksi syvältä asti, loppui ontuminenkin ja anturan nuoleminen. Nyt sitten hoidellaan haavaa Terra-Polylla ja pidetään lapsilta jäänyttä kurarukkasta pihalla tassussa. Toivottavasti selvitään säikähdyksellä ja töppönen paranee entistä ehommaksi pian!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti