Viime viikolla olin minun vuoroni pitää agitreenejä. Otin Pason mukaan ajatuksena että kipaisen sen kanssa pienen treenin ryhmämme jälkeen. Mutta unohdin lenkkarit kotiin. Ja Johanna oli paikan päällä joutilaana, joten laitoin varakartturin hommiin. ;) Välillä on tosi kivaa ja opettavaistakin katsoa oman koiran menoa sivusta. Vaikka ihan hurjasti olisi houkuttanut itsekin kokeilla, koska rata oli mielettömän hauskan oloinen. Treenin alla siis oli Anders Virtasen 2-luokan agilityrata ja tarkoituksena juosta 0-ratatreeniä, kisanomaisesti.

Pasolla meni lievästi sanottuna hieman lujaa.. :D Rimat olivat ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen maksikorkeudessa ja jokunen sieltä räpsähti alas. Suurin osa koiran hätäilyn ja huolimattomuuden takia, jokunen koska ohjaaja oli vähän tiellä. Ja ainakin yksi varmaan ihan vain siksi että 65cm vaan on aika korkealla... Radassa oli hieno tilaisuus harjoitella leieröintiä ja pienen treenin jälkeen se sujuikin ihan hyvin, vaikka ei sitä kertaakaan tietenkään saatu videolle napattuakaan. :D Tosi tärkeää Pasolle on vaan että ohjaaja pitää rintamasuunnan kohti hypättävää estettä. Jos yläkroppa kääntyy, kääntyy koirakin ohi esteen.

Pason ja Johannan treenailua. Ensimmäisellä radalla kamerasta loppui muistikorttitila kesken, mutta toisaalta juuri tuossa keinun jälkeen viereiseltä kentältä karkasi nuori koira radalle, joten rata keskeytyi hetkeksi joka tapauksessa. Paso oli kyllä huvittavan näköinen, kun seisoi pujottelun sisäänmenolla vilkuillen vuoroin Johannaa ja vuoroin ihanaa tyttöystävää ja selvästi miettien, että pitääkö tässä nyt jatkaa tätä aksahommaa vai ryhtyä vokottelemaan naisia!? :D Siitä kyllä jatkoi sitten suorilta kun karkulainen oli haettu takaisin omalle puolelle. Ei häiriintynyt keskittyminen kyllä tippaakaan. On se vaan niin murunen! :)