keskiviikko 23. lokakuuta 2013

RuskaPaso

Uuden puhelimen kameraa olen yrittänyt viime aikoina ottaa haltuun... Vähän vaihtelevalla menestyksellä. Meillä on Pason kanssa laatuaikaa kahdestaan iltapäivisin mun töiden jälkeen ennenkuin haetaan lapset tarhasta. Aika luksusta, että lähes päivittäin pääsee näin pimeäänkin aikaan päivänvalolla lenkille. Paso on sitten saanut poseerailla koekaniinina mun kuvausyrityksissä... ;)


Auringonlaskun aikaan karkkivärisessä männikössä.
"Miks pitää istua paikallaa, mälsä lenkki tämmöinen!"


Päällikkö kannon nokassa tähystämässä, tällä kertaa ihan vapaaehtoisesti. Miten kaunis maaruskakin oli tänä syksynä!


Sama kanto. Tästä näkee hyvin miten hailakaksi Pason väri on mennyt. Ja taas se on vaihtanut kuviointia. Nyt siinä on aika suuria tummempia laikkuja siellä täällä... Ihme kameleontti! :D


Tässä ollaan lasten kanssa retkellä Kyminlinnassa. Upeita historiallisia maisemia syksyisissä väreissä - ihan kotinurkilla. Paso näkyy kaukana edessä joukkueenjohtajana, etenevät yhdessä Ronjan kanssa kohti uusia seikkailuja. Minä ja Pyry tullaan hiljaksiin perästä. :)


Ihan ei kännykameran tehot riitä pysäyttämään Pason vauhteja pilvisellä ja tihkusateisella säällä. Tässä kuitenkin ollaan menossa tutkimaan jännittävää "luolaa"...


Eräänä myrskyisenä yönä... eikun päivänä. :D Käytiin Kotkan keskustan kupeessa sijaitsevassa pienessä Kuusisen saaressa ulkoilemassa. Meri myrskysi ja tuuli paiskasi vettä vaakasuoraan. Saatiin melko rauhassa lenkkeillä. ;)

Kuusisessakin ruska oli komeimmillaan ja maiseman kruunasi vaahtopäisenä myrskyävä meri. Ei sitä tunnelmaa saanut kuviin taltioitua. Mutta koittakaa kuvitella. ;) Ihana suolainen meren tuoksukin kuvista jää puuttumaan... Vähän taas epätarkka, mutta syytetään tuulta, joka heilutti kaikkea. :D


Kuusisessa on myös näkötorni. Kiipesin sinne katselemaan maisemia, eikä tullut kyllä mieleenkään laittaa koiraa kiinni. No sehän tunki perään. Huolimatta siitä, että torniin johtavat erittäin jyrkät metalliverkkokierreportaat. Ei paljon Pasolla päätä huimaa vai? No, kyllä sillä aavistuksen kintut tutisi ylhäällä tornissa kun se tiiraili lattian läpi maahan ja alaspäin kierreportaat olivat haastavat. Mutta selvittiin reippaalla kannustuksella eikä onneksi tarvinnut huimapäätä kantaa alas...

Paso tähyää jo uusiin seikkailuihin... Meillä on kyllä mahtavan monipuoliset lenkkimaastot ihan joka päivä käden ulottuvilla! :) Tämmöinen kuvareportaasi tällä kertaa, puhelinkuvalaadulla, koittakaa kestää. Vähän... erikoisiahan nuo osa on laadultaan. Mutta saa niitä kait klikkailtua taas vaikka vähän isommaksikin jos tahtoopi.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti