Kakkosten korkkaus

Tuntuipa kummalliselta lähteä kisoihin, kun ei tarvinnutkaan herätä kukkonlaulun aikaan, vaan ihan rauhassa sai heräillä, syödä aamupalaa, leikkiä lasten kanssa ja laittautua lähtöön. Jopa sen verran kummalliselta, että olin (kerrankin) kisapaikalla suorastaan hyvissä ajoin, yli puoli tuntia ennen viimeistä ilmoittautumisaikaa, mikä on kyllä minulta todella aikaisin! :D
No, ehdittiin hyvin ja rauhassa tehdä kunnon aamulenkki Pason kanssa ja katsella ratakin oikein kunnolla. Oli tosi kiva, kun ratapiirrokset olivat esillä seinällä jo ennen rataantutustumista, niin pystyi vähän jo etukäteen tutustumaan ja suunnittelemaan kuvioita. Voi kun tällä tavoin olisi aina!

Ensimmäinen agilityrata näytti tältä ja oli juuri niin kiva ja sujuva juosta, kuin tässä näyttääkin. Tai ehkä jopa vähän sujuvampi, esim. 4-5 vienti oli mielestäni väljempi kuin tuossa kuvassa näyttää, eikä noin välistävetomainen.

Paso kulki aivan kertakaikkisen upeasti ja itsekin onnistuin keskittymään todella hyvin. Olipa hieno tunne lähteä loppusuoralle keinulta ja nähdä kun koira ylittää viimeisenkin riman pudottamatta! Nolla!!! Ja ekoissa kakkosen kisoissa. Olin ihan mielettömän iloinen! Palkintopallille ei ylletty, mutta LUVA saatiin ja sijoitus oli neljäs. Huolellisilla pysäytyskontakteilla ei pärjätä millään bordercollieille ja kelpieille, mutta ei se mitään. Omalla tasollamme ylitettiin itsemme ja tehtiin nappisuoritus!! Aika kuitenkin oli jotain -8 ja rapiat päälle, eli ei nyt ihan rimaa hipoen menty. Voittajan aika kuitenkin -13, eli vielä on kirittävää sitten joskus. ;)

Toinen rata lähtikin sitten melko lailla menemään takaperin ensimmäistä. Eli sujuvaa menoa taas tiedossa, ei vaikuttanut ylivoimaiselle tämäkään missään tapauksessa: 

Paso kulki edelleen kuin unelma ja pelasti pari mun ohjausmokaa todella hienosti. Ensimmäinen hassi meinasi tulla 6-7 - hypyillä, jotka ohjasin "alapuolelta" eli seiskan takaakiertona ja sitten päällejuoksulla kohti a-estettä. Mutta lähetin Pason liian pitkälle 6-hypyllä enkä linjannut tarpeeksi, se laskeutui kauas ja kaarteesta seiskalle tuli pitkän pitkä ja se meinasi venyä jo ohi koko esteen Aata kohti. Mutta Paso kuuliaisesti kääntyi ja tuli yli hypyn, vaikka joutuikin mutkittelemaan melkoisesti... Toisen kerran sössin ennen keppejä, mihin tein valssin. Valssi valui liikaa kohti pujottelun alkua ja hukkasin koko kepit. Käsktin kyllä "kepit kepit kepit" mutta en tiennyt yhtään missä moiset mahtavat olla! xD Jos ihan tarkkoja ollaan, ohjaus taisi kuulua jotakuinkin "kepit kepit kepit missänenyton ai siinä KEPIT jee hyvä menevaaaan!!" xD Ja siis silloin kun löysin ne riivatun kepit, seisoin itse suunilleen sisäänmenovälissä. Mutta niin vaan Paso kuuliaisesti odotti ja sommitteli itsensä oikein sisään kun vaan sain korjattua luuni pois tieltä. <3 Koska mun keskittyminen sitten oli vähän hataralla pohjalla, lähdin vahingossa keppien jälkeen kääntämään Paso liikaa (kohti 7-hyppyä, kuten edellisellä radalla). Huomasin virheeni ja ehdin korjata, mutta oma rintamasuunta ja Pason hyppy suuntautuivat sitten liiaksi vasemmalle ja Paso luki 13 jälkeen putken sijasta hypyn 15. Siitä jatkoi kyllä putkeen kauniilla viskileikkauksella ja tultiin loppurata puhtaasti. Paso siis juoksi nollan, mutta ikävä kyllä minä ohjasin hylyn. Tämä harmittaa melko vietävästi vielä tälleen monta päivää jälkeenpäinkin! Toinen nolla oli NIIIN lähellä, jos tyhmät aivot vaan olisi pysyneet hetken pidempään kasassa. Höh. No mutta olin kuitenkin rataan sinänsä tosi tyytyväinen, vaikka itse pari kertaa mokailinkin, olivat mokat pieniä ja loppuun saakka ohjaamalla sain ne korjattua ja Paso paikkasi niin upeasti mun puutteita, ettei mitään rajaa.

Kolmas rata olikin sitten ulkosalla (kaksi ensimmäistä Purina Areenalla sisällä, tuomarina Henri Luomala, mutta radat oli tehnyt ja tuomaroi tuomariharjoittelija, jonka nimeä en ikävä kyllä muista...) Martti Salonen olikin laatinut ulos astetta tai jopa useampaa vaativamman hyppyradan:

Kaiken kaikkiaan koko hyppyrata oli osaltamme tuhoon tuomittu jo heti alkumetreiltä. Rataantutustuminen oli melkeinpä välittömästi edellisen agilityradan päätyttyä ja koska olimme Pason kanssa lähtöjärjestyksessä lähes viimeisinä, ehdin juuri ja juuri vähän jäähdytellä koiraa, kun jo huudeltiin rataantutustumiseen. En ollut ehtinyt vilkaistakaan rataa etukäteen, joten alkuminuutit rataantutustumisessa kuluivat sen selvittelyyn, missä järjestyksessä esteet yleensäkään pitää suorittaa. Rata oli myös monilta osin tosi haastava meille. Paljon vinoja hyppyjä, joista Paso menee helposti ohi, kun se luontaisesti hyppää niin pitkälle. Ja suorien putkien jälkeen etenemisiä hypyille, mikä on vähän meidän kompastuskivi, vaikka Paso muuten eteneekin hyvin. Mutta putken jälkeen kun jään jälkeen väkisin, se ei näe minua ja vielä näin kaksi rataa alla ja hieman jo väsyneenä - vaikeaa!

3-6 välille en keksinyt kertakaikkiaan mitään hyvää ohjausta. Olipa itse millä puolella tahansa, tuntui että on väärässä paikassa. Yritin takaaleikkausta neloselle, vaikka tiesinkin sen melkein tuhoontuomituksi, mitä se olikin. Paso kääntyi putkeen. Putken jälkeen oli suunnitelmana tehdä persjättö, mutta sitähän en ehtinyt, koskapa Paso ei hypännyt vitoshyppyä enkä siis saanut tippaakaan etumatkaa. -> pyöriskelyä 7 ja 8 - hyppyjen edustalla. En muista hyppäsikö se lopulta kumpaakaan, kasia ei ainakaan. Siitä ysille liian vinosti ja kävi juuri kuten pelkäsin eli kympistä ohi. Mutta kepeille haki mielettömän hienosti ja lähti pujottelemaan, vaikka itse lyllersin jossain 9 ja 10 -hyppyjen välimaastossa. Nyt kun ei ollut mitään menetettävää, ajattelin testata pujottelun vahvuutta ja juoksin lujaa ohi Pasosta valssaamaan keppien päähän. Hienosti Paso puojotteli loppuun asti ja päästiin pituus, rengas ja putkeen ihan oppikirjan mukaan. Sitten tyhmänä leikkasin takaa putkella, jolloinka jäin taas auttamatta jälkeen -> pyöriskelyä hypyn edessä ja se taisi jäädä hyppäämättä. Muurista päästiin taas yli, samoin muistaakseni 17-hypystä (vaikka sitä olin pelännyt että tulee sisäkurvasta ohi) mutta sitten 18 menikin jo ulkokautta ohi. xD Viimeiset kaksi taas hienosti edeten maaliin. Että osuttiin me ainakin joka toiselle esteelle! :D Tästä tuli siis sirkushuviosuus. Paljon oli kyllä siinäkin radassa hyvääkin, etenkin ottaen huomioon oman olemattoman kykyni keskittyä hommaan enää kahden radan jälkeen.

Mitä me tästä opimme? Jos aikoo juosta kolme rataa, olisi varmaan hyvä ottaa vähän eväitä mukaan että jaksaa. Tai rahaa, että voi ostella buffetista jotain välipalaa. Kelloon olisi syytä katsoa kisapäivän aikana ehkä vielä joskus paikalle saapumisen jälkeenkin, että saisi suunniteltua vielä viimeiseenkin rataan valmistautumisen. Myös lähtöluetteloon olisi hyvä vähän ehkä perehtyä etukäteen muunkin, kuin oman suoritusnumeron osalta, ettei tulisi ihan yllätyksenä että hyppärillä onkin 15 koirakkoa vähemmän kuin edellisillä radoilla... Tai ehkä olisi syytä ilmoittautua vaan kahdelle radalle. ;)

Sen verran luokaton suoritus ja etenkin hankala alku jäi kaivelemaan, että käytiin vähän treenailemassa kisojen päätyttyä, kun rata kerran jäi kentälle. Eikä muuten oltu ainoita, sillä kävi yksi jos toinenkin hinkkaamassa alkukiemuroita... Useamman pieleen menneen yrityksen jälkeen älysin valssata 4-5 välissä, ja siten sain ohjattua esteet edes oikeassa järjestyksessä. Vaikka ei se hyvä ja sujuva silti ollut. En sitten tiedä, ehkä siihen joku fiksu vienti olisi ollut, itse en sitä keksinyt, enkä myöskään nähnyt yhtään sujuvaa suoritusta kanssakilpailijoiltakaan. Tosin ihan jokaista suoritusta en kyllä nähnytkään.

Kisapäivän saldo siis 0, helve... HIRMUISEN hyvä hyl ja sirkushuveja. Viivan alle jäi vahvasti plussalla olevat fiilikset! :)


edit: Kikin blogissa näkyy radat videolla, Kiki teki myös hienon nollan ekalla agiradalla! :)