Sannan valkkuja

Männä viikolla ollaan päästy taas Pason kanssa treenaamisen makuun. Ja tarpeeseenhan se jo (taas) tulikin. Hellettä on riittänyt ihan huolella, mutta hyvin on Pasokin jaksanut paahtaa. Rimat on tosin pidetty 45cm:ssä, ja vain lyhyitä pätkiä kerrallaan treenattu. Viilennysloimi on tullut tarpeeseen!

Mutta siis harjoitukseen... Nelosella piti liikkua ripeästi, että ehdin koiran alta pois ja etenemään oikeaan suuntaan, näin saatiin kaarre tosi pieneksi, eikä ollut vaaraa ajautua takaisin 12-hypylle. 5-6 välissä Paso ei mennyt kertaakaan ansaputkeen ja siitä olin tosi ylpeä. Mutta kaarre tuli vielä paljon pienemmäksi ja varmemmaksi, kun liikuin itse taas reippaammin eteenpäin. 7-putkesta en nyt ole ihan varma, kumpi pää oli alkuperäisessä radassa, mutta juostiin harkkaa sekä noin, että putken toisesta päästä. Piirroksessa oleva pää vaati napakamman ohjauksen ja ripeämmän liikkumisen että ehti tehdä persjätön ennen keppejä. Toinen pää oli vähän iisimpi. 

Sitten päästiinkin vauhdin hurmaan. Ohjasin 13 takaakiertona, merkkasin hypyn ja lähdin samantien itse juoksemaan, heittäen Pason samalla putkeen. Siitä huolimatta Paso ohitti minut jo ennen 15-hyppyä... ;) Mun pitikin juosta täysillä suoraan 17-hypyn siivekettä kohti ja siellä tehdä tosi tiukka käännös kohti puomia. Tempon muutoksen piti olla mahdollisimman nopea. Kiihdytys, jarrutus, kiihdytys. Ja sekös oli vaikeaa! Juostiin tuo suora melko monta kertaa... Nimittäin jos aloin hidastaa liian aikaisin tai jos pysähdyin paikalleni "odottamaan" että Paso kääntyy 16 hypyltä, koira leijaili joka kerta ties miten pitkälle, teki laajan kaarroksen ja tuli 17-18 täysin väärässä kulmassa ja kieppasi radan reunan nurmen kautta puomille... Omalla sähäkällä liikkeellä sain koirankin kääntymään paljon tiukemmalla kulmalla ja hyppäämään puomia edeltävät hypyt järkevään suuntaan. Mutta eipä se montaa kertaa onnistunut ja nekin kerrat kun onnistui, oli varmaan enemmän tuuria kun taitoa. :D Mutta tämä me kyllä selätetään vielä. Miehän opettelen kuviojuoksua! Nih! :D Olin muuten melko kiitollinen kesän juoksulenkeistä - olis saattanut muuten jäädä pari viimeistä suoraa kipasematta...

Maanantain rata oli melkoinen vauhtirallattelu, jossa ideana oli harjoitella juoksemista ja rytmittämistä ja vauhdissa tiukkoja ohjauksia ja kääntymistä. Ainakin meillä siis. Voi olla että joku muu harjoitteli jotain muuta. Ja löytyihän sieltä myös mm. ansaputken päitä ja tulipahan kontaktitreeniäkin. Kisoissahan Paso taannoin leiskautti kontaktilta oikein komeasti yli jäätyään edellisellä radalla hiiviskelemään. Nyt se teki aivan mielettömän upeita kontakteja ja sai kyllä palkkaakin ja kehua. :)

Kontaktikyttäystä Haminan helteessä.

Myös perjantaina oli Sannan valmennusta tarjolla, ja saimme koulutukseen peruutuspaikan. :) Sää oli, jos mahdollista vielä helteisempi, ja sen takia Sanna kuulemma olikin suunnitellut HELPON radan. No joopa joo... ;)

No... Eihän siinä nyt epätoivoa aiheuttanut kuin jotakuinkin esteet 2-7. Ja 10-14... että kait se sitten oli ihan helppo? ;) Tää oli kuulemma suunniteltu niin, että ei VOI jäädä paikoilleen ihmettelemään ja jarruttelemaan. Eikä kyllä voinutkaan. Yhtään ei ollut varaa himmailla. Yllättäen jopa 3-4 väli oli parempi, pienempi ja nopeampi kaarros, kun itse lähdin ajoissa ja selvästi liikkeelle. Kunhan liikkeen suunta oli oikea. Kun olin paikoillani 3-hypyn tienoilla suhisemassa ja muka jarruttamassa, Paso surffaili todella lähellä 12-hyppyä ja ajautui helposti ohi nelosen. Kun lähdin putken loppupäästä kunnolla juoksemaan samaan aikaan kun Paso meni putkeen, tein selkeän rytminmuutoksen ja tiukan käännöksen kolmosen lähettyvillä kun Paso tuli putkesta ja liikuin samantien eteenpäin, homma toimi kun junan vessa! Ehdin hienosti 5-takaakierrätykseen ja tekemään persjätön. Siitä lähetys 6-hypylle ja valssi 7-hypylle, jolloin Paso ei edes vilkaissut ansaputkea ja päästiin hyvässä järjestyksessä kepeille. (Myös pyöritys paikallaan ja takaaleikkaus kepeille toimi ihan hyvin, mutta sain olla aika napakkana ettei koira ajautunut putkeen ja kisoissa olis voinut jo tehdä tiukkaa...)

Mutta sitten! Olin suunnitellut valssaavani 9-hypyllä, jotta olisi jotain saumoja ehtiä ohjaamaan 12 takaa. Mutta Pasopa luki valssin ohjauksena 2 putkeen! Olin todella hämmentynyt, sillä moinen ei ollut tullut mieleenkään. Sama ongelma näytti olevan tosi monella muullakin. Jos valssi valui tippaakaan putkea kohti, olivat koirat putkessa välittömästi. Ja osa vaikkei valssi valunutkaan. ;) Sitäpaitsi, en sitten ehtinyt kuitenkaan siihen takaakiertoon ja oma liikkeeni vei Pason hyppäämään 12 väärään suuntaan. Tähän oikeastaan ainoa kunnolla toimiva ohjaus oli vippaus, ja sitä harjoiteltiin. Eli kepeiltä lähetys takaakiertoon ja sitten LUJAA juosten kohti 11 siivekettä. 12 vippaamalla (Paso luki ohjauksen tosi hyvin myös, vaikka oli paljon mun edellä, kunhan vaan sinnikkäästi tein sen loppuun asti). Toimi tosi hyvin! Vippaus menee siis myös treenattavien kuvioiden osastolle. Oikein käyttökelpoinen ohjaus. 

Jotta homma ei olisi mennyt liian helpoksi, niin kun nämä kaikki kohdat oli saatu tahkottua kuntoon, keksi Paso vielä alkaa ihan yhtäkkiä hakemaan väärän putken pään 14 putkella. :D Kun vippauksen jälkeen olinkin enemmän edellä, mun "putkeen" käsky tuli helposti juuri väärään aikaan... Rytmityksellä tämäkin hoitui. Pieni jarrutus, haltuunotto ja vasta sitten putkikäsky. 

Tehokasta oli. Ja vaikka etenkin perjantaina tuntui hetkellisesti taas kerran siltä, että en osaa mitään eikä minusta ole tähän lajiin, niin lopulta kuitenkin oli ihan hyvä mieli, kun juostiin koko rata onnistuneesti ja virheittä. :) Tarvin vaan itseluottamusta ja koiraluottamusta. Ja rohkeutta, rohkeutta ja taas rohkeutta liikkua. Nyt vähän turhaan pelkään että koira lähtee hanskasta ja jään sitten paikoilleni jarruttelemaan, kun pitäisi sensijaan ohjata omalla liikkeellä vaan oikeaan suuntaan.

Postauksen hienot valokuvat ovat Haminan kisoista 20.7. ja kuvaaja on Johanna Kiviharju.