Redi leirikoiraoppipoika

Meidän perheessä kesä alkaa perinteisesti kesäkuun alussa lastenleirillä. Viikko vietetään kaupungin omistamassa leirikeskuksessa Luovissa. Tänä kesänä leirin kokonaisvahvuus oli 54 henkilöä, josta suurin osa 6-12-vuotiaita lapsia. Paso ja Redi olivat koko viikon mukana leireilemässä. Pasohan on jo useamman kesän jälkeen kokenut leirikoira, Redi oli nyt ensimmäistä kertaa leirikoiraoppilaana. Ja hyvä oppilas se olikin!

Luovin kaunis rantamaisema iltahämärissä, leiriläisten jo nukkuessa.

Luovissa eivät koirat saa tulla päärakennukseen sisään ollenkaan. Pasohan tämän muistaa jo hienosti eikä yritäkkään. Liekö sitten kaverin esimerkki ja seura auttanut, mutta Redikin oppi samantien pysähtymään ovelle päivystykseen. Ja melkein yhtä nopeasti se oppi, että itse asiassa keittiön ovi on se, jonka luona kannattaa päivystystä pitää.. ;) Meidän emäntä Marita kun tykkää kovasti koirista ja kärsivällisille odottajille kyllä löytyy aina keittiön kätköistä joku herkkupala.

Onks jo ruoka-aika??

Parastahan leirillä on se, että rapsuttajia riittää. Noin suunilleen viisikymentä tällä kertaa... ;) Se tekee 25 rapsuttajaa per koira! Kepin / pallon / frisbeen heittäjiä riitti niin paljon, että sehän oli pakko kieltää heti alkuunsa, etteivät koirat ihan läkähtyisi. Kivaa on tietenkin myös rantaleikkeihin ja pallopeleihin osallistuminen sekä makkaranpaisto. Noin esimerkiksi. Ja ne rapsutukset. Ja se, että riittää sylejä joihin tunkea ja naamoja joita pussailla. Ja saa olla kaiket päivät vapaana ja valloillaan. Siistiä. Mutta ah niin raskasta!

Paso katsomassa näytelmää.

Futiskentällä hippaleikeissä

Miks meitä ei haluttu mukaan futispeliin?? Ja hipassaki olis saatu kiinni kaikki, mutta äiskä alkoi huutaa. Niin sen tapaista.

Ensimmäisenä leiripäivänä koirat piti ihan komentaa mökkiin sisälle päiväunille ja mulkoilivat molemmat minua pahastuneesti kun käskin päät tyynyyn. Seuraavina päivinä riittikin jo, kun vähän raotti mökin ovea, niin johan oli kaksi kynnysmattoa levynä pitkin lattiaa täydessä unessa! :D

Loppuleiri oli vieläkin rankempi, kun pienin leiriläisemme Pyry lähti kotiin eikä siis enää ollut päivittäistä "pakollista" päiväunivahtia. Ja koirapojathan eivät suostuneet päiväunia nukkumaan, jos ei äiti ollut pitämässä tassusta kiinni... Ei, silloin istuttiin sohvalla tuijottamassa ikkunasta ulos ja ulvottiin ja vahdattiin ovea että koska täältä pääsee. No, en kuitenkaan alkanut koirien päiväunivahdiksi, joten kun perjantaina päästiin kotiin, oli melko rentoa porukkaa pitkin lattioita. Ja lauantaina ei kukaan kerjännyt aktivointia tai lenkkeilyä. :D

JOKO kohta syödään??

Metsäseikkailulla poikien kanssa. Paso ja Redi toki pääsivät mukaan poikien retkelle.

Harmikseen koirat joutuivat päiväunille juuri makkaranpaiston alkaessa (miksiköhän?? ;) )
Onneksi muutama mattimyöhäinen kuitenkin paistoi ja pudotti makkaransa maahan vähän myöhemminkin... 

Kyllä leirillä oli hauskaa! Kesän toinen leiri lähestyykin jo hurjaa vauhtia. Se onkin ensimmäistä jännempi, koska siellä nukutaan teltassa... 

Äiskä sanoi, että toinen leiri on tulossa. Mistä se tulee, tuoltako??