Kun siis remmilenkit sujuivat ohituksineen ilman kummempia kommervenkkeja, oli aika soittaa Marialle. Koska hänen mielestään ei ollut tarpeen enää välttämättä uuteen koulutuskäyntiin, sainkin sitten puhelimessa seuraavat ohjeet vapaana lenkkeilyyn:
- Mun jaloista ei rynnätä täyttä vauhtia, vaan lähdetään rauhallisesti.
- Taakse ei jäädä, eikä mun ympäri juoksennella (kiertäminen on dominointia / paimennusta).
- Saa mennä kauaskin, kunhan on kuulolla.
- Minusta poispäin ei lähdetä kiihdyttelemään korvat koristenaa miljuunaa. Jos niin tekee, huudan EI ja jos ei usko niin purkkia perään että tietää sitten lähteneensä. ;)
- Jos ei tule kutsusta luokse, käännytään ympäri ja lähdetään vastakkaiseen suuntaan ja kun koira yrittää itse liittyä porukoihin silloin kun sille passaa, ajetaan se kiroten / äristen / purkilla pois. Kutsu luokse sitten kun koira jää epätietoisena seisoskelemaan. (=laumahäätö) Ja kun koira tulee, ylenpalttiset kehut jo silloin kun se lähtee kohti!
- Luokse tullaan kohteliaasti, suoraan eteen, ei törmäillen, päälle hyppien, nojaillen tai varpaille talloen.
Ja niinhän sitten lähdettiin vapauteen lenkkeilemään ekaa kertaa pariin viikkoon. Ensin piti Pason toki kokeilla, että onko samat säännöt nyt tosiaan edelleen voimassa, mutta parilla napakammalla ärähdyksellä se alkoi pysytellä ihan oma-aloitteisesti mun edellä juoksentelemassa eikä edes yrittänyt luikahtaa selän taakse kuseksimaan. Se oli myös ihan eri lailla kuulolla kuin ehkä koskaan, siis ihan itse pysähtyi ja kääntyi välillä vilkaisemaan missä minä kuljen ja luokse tuli hippulat vinkuen pienestäkin vinkkauksesta. :) Eihän meillä tuo luoksetulo ole suuri ongelma ennenkään ollut, mutta onpahan nyt joutunut monesti kuitenkin kaksi kertaa kutsumaan ja aika kovaan ääneen välillä huutelemaan että herra on "kuullut". Vaikeimmaksi palaksi osoittautui tuo ensimmäinen kohta, eli että pitäisi lähteä liikkeelle rauhallisesti... Tässä toki vanhaa oppia on painamassa, kun olen opettanut Pason odottamaan paikallaan ja katsekontaktista se on saanut "vapaa"-käskyn. Ja siihenhän on sitten yhdistynyt semmoinen sännätään täysillä eteenpäin toiminto. Miellyttävintähän olisi, että koiran voisi vaan ilman sen kummempia käskyjä laskea irti ja jatkaa matkaa ja koira lähtisi omia aikojaan jolkottelemaan. Mutta Paso ei selvästikään älynnyt, että se olisi saanut lähteä vaikka en sanonut mitään, vaan napotti paikallaan niinkuin opetettu on. Mutta tuota "vapaa"-käskyä en voinut käyttää. Mutta kun lähdin itse rauhallisesti liikkeelle ja sanoin saman kuin remmilenkillä "mennään" mahdollisimman hiljaa ja tyynesti ja rauhallisesti, alkoi tulla tulosta. Tosin jokusen kerran jouduin kutsumaan takaisin kun tyyppi lähti niin että lumikokkareet vaan lenteli, mutta älysihän se lopulta! :) Vaikeaa tää vieläkin on, etenkin alkulenkistä, mutta maltti on valttia ja tässähän se kasvaa.
Kun pari päivää oli vapaalenkkeilty, alkoi uusi kokeilukausi. Jospa ei tuliskaan heti kun akka kutsuu? Eikö riittäis että pysähtyy ja kääntyy katsomaan? Jos se huutelikin jotakuta muuta? ;) Laumahäädön jälkeen rupesi kummasti taas luoksetulokutsu kiinnostamaan... Kerran piti vielä kokeilla, että käviskö sitten semmoinen, jos lähden kyllä kutsusta tulemaan mutta jäänkin matkalla haistelemaan hajuja. No ei käynyt. Nyt tullaan hippulat vinkuen vaikka kesken minkälaisen säntäilyn kun äitee vähän ihan normaaliäänellä nimeä lausuu! :)
Lisäbonuksena, kun oikein innostuin, opetin Pason viime viikolla ravaamaan käskystä ja pysymään tien siinä reunassa missä minäkin kävelen. Enpä muuten olisi uskonut miten vaivattomasti tuonkin oppi, kun vaan oli tarpeeksi kuulolla! Nyt käskyllä "ravia" herra jolkottelee ravilla mun edellä oikein rauhallisesti ja käskyllä "reunaan" siirtyy siihen reunaan tietä minkä osoitan ja pysyy siellä. Näillä eväin voidaan siis lenkkeillä hiljaisilla kyläteilläkin vapaana, mikä aiemmin ei ollut mitenkään mahdollista kun yksi urvelsi ihan reikä päässä joka sekuntti... Toki tuo ravilla pysyminen välillä vielä unohtuu, etenkin jos pidempi matka ravaillaan, mutta mielentila pysyy tyynenpänä kuitenkin. Nyt mennäänkin alku- ja loppulenkit ravaillen ihan jo lihaksistonkin takia ja sitten keskivälillä saa "vapaa"-käskyllä urveltaa häntä mutkalla niin paljon kun sielu sietää. :)
Moikka! Mekin aloitellaan Hiisin kanssa normiarkea, joten läheltä liippaa Pason puuhat edelleen :). Minkälaisia ohjeita sait muuten sellaiseen tilanteeseen, että Paso tulee ulkona kutsuttaessa röyhkeällä asenteella törmäten luokse?
VastaaPoistat. Sanna
Juu, samaa matkaa mennään! :D
PoistaPaso ei oikeastaan ole törmäillyt, mutta on tehnyt (aina?) niin, että juoksee ensin mun ohi ja kiertää selän takaa ennenkuin tulee ihan kohdalle ja ei työnnä päätä suoraan pantaan (kuten opetettu on) vaan ensin väistelee pari kertaa. Näistä tuli ohje kieltää / ärähtää ja estää selän taakse pääsy. Maria antoi vinkiksi, että kuvittelee itsensä eteen maahan ringin (tai aluksi voi jopa piirtää sen esim. hiekkaan) minkä sisään koiran etujalkojen on tultava. Ja sitten vaaditaan että se kanssa tulee siihen. Eli varsinaiseen törmäämiseen ei saatu mitään erityistä ohjetta, mut noin fiilispohjalta mie varmaan ihan pokkana nostaisin polven eteen ja murahtaisin ja sitten heti kutsuisin uudelleen luokse ja kehut kun tulee nätisti.
Sillä vaan kyselin, kun me saatiin Vilanderilta sellanen ohje, että törmäämisestä en voi kieltää, koska luoksetulo on niin "pyhä" juttu, että sen yhteydessä en koskaan saisi kieltää tai ärähtää. Nythän mun välkky vesikkoni on erityisesti villin hilpeässä mielentilassa alkanut käyttää tätä porsaanreikää hyväkseen ja tulee luokse todella röyhkeästi törmäten. Yritän siis miettiä millä mä sen ny maadotan. Polvea en uskalla nostaa ettei satu, koska vauhtia on sata ja tolkkua nolla. Ehkä kokeilen, että yksinkertaisesti vaan käskytän sen lennosta istumaan tai maahan, jos lähestyy torpedo-meiningillä. Tuo on tosin mun mielestäni ongelman kiertämistä, enkä ole kovin innoissani siitä.
PoistaMitä jos kokeilisit ihan vaan kumartua koiraa kohti ja ojennat käsiä omien polvien tasalle, "vastaanottamaan" koiraa. Luulis hidastavan, kun sä kumarrut dominoivasti kohti? Samalla kuitenkin kehua, että tietää saavansa silti tulla? Noin minä siis teen, jos näyttää että tullaan ylinopeudella... Ja sitten jos juokseekin ohi, niin siitähän on oikeuskin ärähtää ja vaikka jopa nakata purkkia perään? Noin minusta Peetsa ainakin kirjassaan neuvoo. Paso tulee nyt tosi nätisti eteen, mutta joka jumalan kerta astuu mun varpaille. Ei VOI vahingossa olla joka kerta mun viis alimmaista! ;) Oon nyt sit pokkana nostanu varpaita sen verran että joutuu siirtämään tassuaan ja sitten astunut sen varpaille samassa kohtaa. :p Kauheen katalaa porukkaa nää vesiäiset! xD
PoistaJuu, noin omasta mielestäni nykyisellään teenkin, mutta siitä huolimatta se vaan törmää, jos on törmäysfiilistä. Pitää nyt kokeilla vielä selvempää kumartumista/käsillä vastaanottoa ja pitää purkki mukana, jos vaikka päättääkin yhtäkkiä kurvailla ohi. Ohijuoksua ei vielä koskaan tapahtunut, mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Testailenpa tänään.
PoistaPiti tulla vielä kertomaan tuosta luoksetulosta, kun kokeilin sitä äsken lenkillä. Nyt kumarruin selvästi voimakkaammin kuin aiemmin, ja sehän tehosi :). Olipas hyvä kun sanoit! En varmaankaan vaan ollut ennen kumartanut tarpeeksi.
PoistaAika hauska tuo Pason varvastaistelu :D. Hiisillä on tapana parkkeerata istumaan vieraiden ihmisten jalkapöydän päälle ihan muina miehinä. Viimeksi se teki tempauksensa näyttelyssä rotuun tutustujille. Siitä seuraava askel onkin sitten kunnon tymäkkä persetaklaus. Ihmeen tarkasti nuo ketkut aina tähtäävät, vaikka katselevat samaan aikaan viattomasti ihan muualle.
Hieno juttu, jos sait pikku perroporsaan mentävän reiän tilkittyä! ;) ... tosin, se kyllä luultavasti keksii uuden kohta... :p
Poistaperroa "mainostetaan" helposti oppivaisena ja älykkäänä rotuna ,,,ja sitähän se onkin,,,oppii kaikki porsaanreijät käyttämään hyväkseen, vedättää omistajaa, myös kokeneita sellaisia,,,Monet uudet rotua havittelevat sanovatkin yhtenä kriteerinä halutessaan perron että kun on helposti koulutettava,,,,yritän sitten oikaista tämän lauseen meriktystä käänteisesti =), toinen mielenkiintoinen haaste on pidättäytyväisyys, kellä sitä on niin 99% omistajista ajattelee että koira pelkää,,,siinä sitä soppaa sitten riittääkin,,,,helppo rotu,,jep,,parasta että 70% omistajista ei edes tajua että koira vedättää minkä ehtii. Perro on haasteista pitäville oivallinen valinta ja niin antoisaa kun osaa tarjota älynystyröille hommia ja huomata kuinka se toimii. 10v jälkeenkin voin sanoa että opittavaa riittää kokoajan, muutenhan tämä kävisi tylsäksi.
VastaaPoistaJuu... itsekin aikanaan jokusen kerran koittanut ihmisille selvittää, että nää ei tule valmiiksi koulutettuna ja söpö ulkonäkö ei mitenkään takaa herttaista käytöstä... Ihan tosissaan aikuiset ihmiset sanoo, että "Jos mekin otettais tommoinen espanjanvesikoira, kun se on noin hyvin koulutettu" (!!!) Tai: "Eikai se nyt voi mitään pahojaan tehdä, kun se on noin söpön nallekarhun näköinenkin?!" Onks sitten ihme, että näitä on ongelmakoirina ja niillä on esim. eläinlääkärien keskuudessa tosi huono maine? Kurjaa, kun ovat kuitenkin ihan kultakimpaleita, kun vaan jaksaa vähän nähdä vaivaa, tulee koirasta kun ihmisen mieli. <3
PoistaHauskaa on kyllä sekin, että koiran suuri älykkyys ja oppivaisuus ovat monesti ihmisen ja kouluttajan näkökulmasta pikemminkin negatiivisia ominaisuuksia. Minusta ainakin tuntuu usein siltä, että puolet tyhmempi koira piisaisi mun aivokapasiteetilleni ihan mainiosti :).
PoistaSe on kyllä tosi surullista, että eläinlääkärit, hoitsut ja fyssarit yleensä olettavat, että perrolta saa hammasta. Huokaavat sitten ihmeissään, että onko niitä tällaisiakin ja mistä oikein olet noin hyväkäytöksisen vesikoiran löytänyt.