Kapteeni käskee... (koirankesytystä osa 3)

... rennosti remmissä!

Aloitimme siis Marian evästyksillä hihnakävelyn harjoittelun heti ja samantien kun kotiin päästiin. Kotona jääkausi jatkui mutta lisämausteena nyt töllöntöistä kiellettiin ja jos "ei" kaikui kuuroille korville heitettiin kolinapurkilla. Huom! Purkkihommahan mitoitetaan koiran mukaan. Jollekulle oikein herkälle sielulle ei tarvitse ollenkaan purkkia tai pieni muovirasia jossa on muutama herne sisällä riittää eikä sitäkään tarvitse heittää. Pasolle ohjeeksi tuli rakentaa ihan kunnon purkki juomatölkeistä ja muttereista ja todellakin heittää. "PITÄÄ osua!" sanoi Maria, kun kysyin että ihanko kohti heitän. :D Ilman koiran luonteen testausta ei purkkia ole syytä lähteä omin päin kokeilemaan, sillä harva lopulta kuitenkaan tuntee omaa koiraansa niin hyvin, että tietäisi mikä on sopiva volyymi. Lisäksi pohjalla täytyy olla jääkausi, jotta koira yleensäkään hyväksyy komentamisen ihmiseltä. Itseään Ylipääjohtajana pitävä koirahan ei alamaisiltaan moista ryttyilyä välttämättä siedä!

Kieltämisen lisäksi Pason kotielämään lisättiin dominoivaa silitystä paitsi ennen ruokaa ja uloslähtöä, myös ihan muuten vaan kerran- pari päivässä ja sitten koira käsketään pois. Ulkoilut suoritettaisiin seuraavan viikon ajan edelleen vain hihnassa, eli periaatteessa kaikki kiva oli edelleen kiellettyä, jotta sitä sitten todella arvostettaisiin kun sitä on tarjolla. ;)

Hienosti hihnassa?

Ensimmäiset "lenkkeilyt" uusilla säännöillä olivat melkoista sompailua. Täytyy todeta, että ellei mua vielä tällä kylällä ole pidetty hieman vajaamielisenä, niin nyt viimeistään pidetään! Vaikka Paso hoksasi nopeasti löysällä hihnalla kulkemisen, oli siellä minun edelläni pysyminen sille todella kova paikka. Onneksi sain äidiltä lainaksi kävelysauvat, joten "paimensauvaa" apuna käyttäen aloin luotsailla venkoilevaa kikkarapäätä korttelia ympäri. xD Ja kävelysauva osoittautuikin meidän tapauksessamme korvaamattomaksi avuksi, sillä Paso yritti aluksi kaikin mahdollisin keinoin livahtaa / hivuttautua / kiepsahtaa / jättäytyä / sännätä / jne. selkäni taakse! Tai ainakin hihnan mitan päähän suoraan sivullepäin. Tai sitten pysähtyä kuin tatti paikoilleen... Jokusen kerran sain sitä kepakolla "pyllätä" eteenpäin. Lisäksi se kelmi keksi, että kun kuljetaan vaunujen kanssa, voi tehdä lisäkiusaa. Voi mennä vaunujen eteen, livahtaa etukautta toiselle puolelle (jolloin mun on pakko pysähtyä), ja voi kiepauttaa remmin vaunun pyörän ympäri (jolloin on taas pakko pysähtyä ja lisäksi saa ihanaa huomiota kun remmiä selvitellään pyörän ympäriltä..) Ja ken ei usko, että koira voi tahallaan kiepauttaa remmin sinne pyörän ympärille, ei ole nähnyt Pason taidonnäytettä. Se toisti sen niin monta kertaa ja liikesarja oli joka kerta niin samanlainen ja suunniteltu, että sen oli PAKKO olla tahallista. Ja mitenkä tyytyväiseltä se aina näytti itseensä! Pyry saikin parilla vaunukävelyllä melkoisen mutkikasta kyytiä, kun ajeltiin vaunujen kanssa ees ja taas ja ympäri ja sinne ja tänne ihan vaan harjoituksen vuoksi... (ja meikäläisen kylähullun maine kasvoi...) Tuosta vaunujen eteen tielle luikkimisestä purkitin lopulta, kun ei kielto tehonnut ja siihen loppui kaikki vaunukävelysekoilu. Myös ilman vaunuja käytiin pari kertaa läheisen koulun pihalla avoimessa tilassa harjoittelemassa kiemurteluja. Kaarreltiin siis ympyröitä ja mutkia, Pason tehtävän seurata mun liikkeitä ja pysytellä nätisti mukana. Näistä olikin tosi paljon apua, sillä kenttäharjoittelujen jälkeen myös tien varressa kävely alkoi sujua paremmin!

Lenkki lenkiltä homma alkoi luistaa paremmin, kun omaksuin oikeamman asenteen. Mehän mennään niinkuin minä sanon. Tai oikeammin, minä menen just niinkun haluan ja yksinkertaisesti vaan oletan, että Paso kulkee niinkuin kapteeni käskee ja sillä siisti! Ja jos ei kulje, tulee samantien napakkaa palautetta. Matkallisesti pitkiä kävelyitä ei tehty, koska ohjeena oli että Paso saa haistella mahdollisimman paljon ja lisäksi että merkkailun jälkeen ei mitenkään automaattisesti lähdetä aina eteenpäin, vaan välillä voidaan seisoskella pitkäänkin paikallaan ja koiran pitäisi malttaa rentoutua ja rauhoittua odottamaan. Tässäpä olikin toinen kova pala! Rauhallinen oleskelu ja Paso kun eivät tähän asti ole juurikaan mahtuneet samaan lauseeseen... (mikä olikin yksi suuri syy tähän projektiin alunperinkin). Mutta niin vaan alkoi herralla hermo kestää, kun siltä yksinkertaisesti kiellettiin kiihtyminen. Onneksi on ollut kauniinta aurinkoisia päiviä - mikäs meidän on seisoskellessa tienposkessa aurinkoa ottamassa! :D Ja aina kun Paso yrittää alkaa sekoilla (=hyppiä, riehua, kaivaa, vinkua...) sanon tiukasti "ei" ja jos ei tehoa, tulee purkista. Eipä ole kyllä tarvinnut tästä aiheesta kertaakaan purkittaa, ilmeisesti mun uusi tyyni, hermostumaton ja itsevarma olemus on riittänyt. :) Tätä käytiin harjoittelemassa myös keskustassa, missä on enemmän elämää ympärillä ja totesin, että mua voisi luulla vinksahtaneeksi sokeaksi - keppi kädessä, aurinkolasit silmillä ja seisoo kun tatti koiran vieressä! xD

Kun Paso alkoi kulkea edellä rennosti ja hihnaa kiristämättä eikä enää yrittänyt luikkia tai jättäytyä taakse tai sivulle, oli vuorossa seuraava tehtävä - takana kulkeminen. Ja yllättävää kyllä, nyt SEKÄÄN ei olisi herralle käynyt! :D Eli koira joka oli päiväkausia viettänyt yrittämällä kaikin keinoin päästä mun selän taakse, ei enää halunnutkaan selän taakse nyt kun käskin sen olla siellä! Ei ole helppoa olla WannaBe Ylipäällikkö! Ja taas käytettiin koko kikkarepertuaari: vähin äänin hiipiminen, nopea ryntäys, sivulle sluibaaminen ja uusimpana - liinat kiinni ja nelipistejarrutus päälle. Mutta harjoitus tuotti tässäkin tulosta ja nopeammin kuin tuossa edellä kulkemisessa. Liekö pehmittymistä jo tapahtunut... Nyt käskyllä "taakse" Paso siirtyy mun selän taakse ja kulkee siellä rentona ja remmiä kiristämättä niin kauan, kunnes annan sille luvan taas mennä edelle! :)

Nyt hihnakävely sujuukin jo hienosti. Paso tarkkailee minun liikkeitäni ja kuuntelee ja noudattaa sanallisia ohjeita upeasti. Myös "mennään"-käsky on hyvin hallussa ja Paso lähtee samantien eteenpäin hajulta tai muista puuhistaan, kun sanon sille "mennään" sekä kulkee edellä rentona löysällä remmillä. Kiristämisestä tarvitsee huomauttaa enää hyvin harvoin kun joku harvinaisen kiinnostava haju osuu nenään ja silloinkin useimmiten pelkkä "ei" riittää hienosti. "Taakse" ja "mennään" käskyjen lisäksi Paso on viikon aikana omaksunut käskyt / ohjeet "reunaan", "vaihda"(puolta), "odota" ja (tien)"yli". Kylläpä on lenkkeilystä tullut rentoa! Koira toimii lähes ajatuksella, pienet viittaukset tai rauhalliset hiljaiset toimintaohjeet riittävät ja se kulkee juuri siellä ja sitä vauhtia kuin haluan! Voimme myös mennä lenkkeilemään Ronjan (3v.) vauhtiin eikä koira repeä liitoksistaan vaikka pysähdytään puoleksi tunniksi lapioimaan hiekkaa viemäriin tai muuta kiinnostavaa. Se vaan istahtaa tai käy makaamaan ja katselee maisemia taikka nuuskii tienpientareita.

Vastaantuleviin koiriin ei kiinnitetä huomiota, vaan kulku jatkuu kuten muutoinkin, edellä, rentona, remmi löysänä. Eli siis vastaantulevat koirakot ohitetaan kuten mikä tahansa muukin kohde, auto, polkupyöräilijä, bussipysäkki... (tämä ajatus auttoi ainakin minua oikeaan asenteeseen!) Jos korvat ja häntä alkavat nousta ja vastaantulijaa aletaan tuijottaa, tulee kielto ja tarvittaessa tehosteena purkki. Parilla rämäytyksellä meni viesti Pasolle perille, eikä enää tarvitse eitä kummempaa sanoa vaikka vastaantulija rähjäisi kuola suusta roiskuen ja pyrkisi kohti omistaja pelkkänä verkkopainona perässä riippuen!

Ja mikä parasta - kun Paso luovutti paikkansa joukkojen johtajana ulkoillessa, se myös lakkasi olemasta rasittava sisällä! Poissa on kaikki vouhottaminen ja vinkuminen aina kun ollaan menossa ulos, yhden purkituksen jälkeen loppui ovesta tulijoiden haukkuminen tykkänään eikä minulla ole enää pientä karvaista varjoa jatkuvasti kannoilla. Ennen jatkuvassa hälytyvalmiudessa minun perässäni rampannut koira on muuttunut jossain syrjässä reporankana makaavaksi rentoutuneeksi kynnysmatoksi silloin, kun vaan oleillaan kotona eikä mitään erityistä ole tekeillä. Eilen sain jopa siivota ihan rauhassa niin, etten edes koko aikana tiennyt missä koira luuraa! MAHTAVAA!! Luulisinpa, että Pasonkin on mukavampi näin. :)

Tätäkin kuvaa varten koira piti suorastaan etsiä! :D

Kun hihnahommat alkoivat olla kunnossa, soitin Marialle kuulumisia. Hän oli sitä mieltä, että ellen itse välttämättä halua, ei enempiä koulutuskertoja hänen luonaan tarvita. Puhelimitse sain ohjeet miten aletaan vapaana lenkkeilyä harjoitella, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla! ;) Lisäksi sain kutsun tulla joskus Marian avuksi jollekin neuvolatunnille ja ehdottomasti aion kyllä kutsun ottaa vastaan, niin kiinnostavaa ja opettavaista tämä on ollut että ei moista tilaisuutta voi jättää käyttämättä!

Opiskelu on rankkaa puuhaa...