Uusi aluevaltaus

... tai jos nyt ei vielä ihan valtaus, niin kiva kokeilu kuitenkin. :)

Ystäväni Jaana on innostunut rally-tokosta ja käynyt kurssillakin. Hänen videoitaan katselleena, alkoi laji kiinnostaa minuakin. Se kun näyttää juuri siltä, että olisi onnen omiaan Pasolle, jonka ylitsepursuava riemu ja energia ei oikein tahdo millään sopia hippasen tosikkomaiseen tokokehään. Sitäpaitsi, olen todennut, että mun on vaikea treenata tokoa Pason kanssa. En vaan jotenkin pääse yli siitä, että Paso ei ole Ässä, eikä siis osaa kaikkea samaa heti, mitä Ässä osasi vuosien treenin jälkeen eikä toisaalta myöskään tee asioita just samalla tavalla. Toisten pitää vaihtaa rotua, kun ei voi ajatella ottavansa toista samanlaista. Mun pitää näköjään vaihtaa lajia...

Muuuutta siis takaisin rally-tokoon! :D Ko. laji on siis yhdistelmä tokoa, agia ja koiratanssia. Sen on tarkoituskin olla rennon letkeää puuhailua yhdessä koiran kanssa. Käsiapuja ja suullisia ohjeita saa käyttää aika vapaasti ja kuvioita opeteltavaksi on vaikka millä mitalla ja monipuolisesti. Laji on myös mitä ilmeisimmin virallistumassa Suomessakin, epävirallisia kisoja järjestetään jo nyt. Lisää infoa ja mm. kaikki liikkeet suoritusohjeineen löytyy Rally-Tokoyhdistyksen sivuilta.

Pyysin sitten Jaanaa meille treenikaveriksi, jos päästäisiin vähän Pason kanssa kokeilemaan. Toki tietysti olisin voinut kokeilla ihan ominenikin, mutta seurassa on tunnetusti aina kivempaa, ja on mukavaa kun joku katsoo sivusta ja vähän antaa vinkkejä. Osa liikkeistä meiltä sujui ihan tuosta vain, aika monet ovat tokosta ihan suoraan tuttuja. Samoin jokunen käännös esim. oli hyvin helppoja, kun olivat taas agilityohjauksesta tuttuja puolenvaihtoja. Haastavimmaksi kokeilemistamme jutuista tällä kertaa osoittautui eteen tuleminen, kun Pason pylly kovasti koko ajan hivuttautui oikealle kun se olisi halunnut tulla perusasentoon, sekä peruuttaminen. Takaperin käveleminen nyt vaan on vaikeaa. Niin ohjaajalle, kuin koirallekin! :D

Jaana otti pienen videon meidän toilailuista. ;) Ihan hauskaa tuo oli, ja taatusti kokeillaan uudelleenkin! Ainakin tuo eteen tuleminen pitää nyt opetella ja ehkä pari muutakin kuviota... 

Kiitos Jaana! :)

Joulupukkiii, joulupukkiii....

Nonnis, sitä joulurapsaa oli luvattu. Jouluaattona käytiin Pason kanssa päivällä pitkä metsälenkki. Ei ollut ruuhkaa lenkkipoluilla. ;) Sitten startattiin joulukyläilyllä vaarilaan. Ja niinhän siinä kävi, että joulupukki tuli vierailulle!
Pasoon tarttui selvästi heti lasten jännitys ja se alkoi huolestuneena ähkiä ja puhista heti, kun muu orkesteri säntäsi ikkunaan katsomaan pukin saapumista. Varmaan sen olisi tehnyt mieli kanssa sännätä sinne huutamaan, mutta kun se tietää ettei se saa. ;) Joten tuli sitten mulle kertomaan, että täällä tapahtuu nyt jotain epäilyttävää... Pukki tulla kolisteli sisään, mutta Paso pysyi nätisti mun vieressä, vaikka selvästi paheksuikin moista omituista vierailijaa. Kun pukki sitten pääsi istumaan, pääsi Pasokin tervehtimään ja ensi töikseen se kipitti häntä tanassa ärräämään. xD Että se kilteistä lapsista... Juoks kyllä suoraan luokse ja ensimmäisellä nuuhkaisulla taisi tajuta, että täähän onkin ihan vaan joku tavallinen tyyppi, joten yritti paikata ravaamalla ärräten suoraan pukin ohi, kääntyi eteisessä ympäri ja teki uuden lähestymisen tällä kertaa häntä heiluen. "Tälleen mä aina joulupukkeja tervehdin, luulin vaan että sun takana tuli joku rosvo..."

Sen jälkeen ei meinannutkaan lahjojen jakamisesta tulla mitään, kun Paso oli sitä mieltä, että tämä parrakas herrasmies varmaankin saapui tänne vain ja ainoastaan koiranrapsutustarkoituksessa. :D

"Tää on sitte mun pukki ja tää rapsuttaa vaan mua koko loppuillan!"

Onneksi Pasollekin löytyi pukin kontista oma paketti, joten lopun lahjojenjakoajan se käytti kantamalla tohkeissaan pakettiaan ympäri olohuonetta ja esittelemällä sitä jokaiselle. :D 

Joulupäivänä, kun lähdettiin mummolaan uuteen joulunviettoon, saikin Paso jäädä kotiin huilailemaan. 

Joulun jälkeen Paso ehti olla jo tappilandiassakin yökylässä, kun kävimme tapaninvierailulla Lappeenrannassa. Kivaa oli tyttöjen kanssa ollut, vaikka fyssarikäynnin jälkeen ei suuresti riekkumaan päässytkään. Peetun peti kuulemma oli ihana ja Molly harjoitteli tuttuja kurkkuääniään, joilla se tapaa espanjalaisten gigolojen kanssa kommunikoida. ;)

Nyt joulun ja uudenvuoden jälkeen palaillaan hiljalleen arkeen, yritetään saada lenkkeilyrytmistä taas kunnolla kiinni ja käyttää viimeiset lomapäivät ahkeraan harrastamiseen. Tänään aksailtiin tämmöisen radan parissa. Tulipahan todettua, että putkijarru on Pasolla aika hyvin hallinnassa, mutta kääntyminen hypyllä edelleen hankalaa, tuli pitkiä kaarteita 6-hypylle. Kivaa silti, ja hyvä meininki. Kontaktejakin tehtiin taas, mutta ihan vielä en ole sitä viisasten kiveä löytänyt, millä saisin Pason tajuamaan, että haluan sen tulevan täysiä alas asti ja sitten vasta pysähtyvän. Edelleenkin se tiputtaa raville heti alastulon alkaessa, vaikka nyt paremmin tuleekin alas asti eikä enää hiiviskele.

Tervetuloa 2014

Mä otan vuodenvaihteen tälleen rennosti. Ennen kuutta kuuluneita paukkuja vähän paheksuin, tällainen lainkuuliainen kun olen. Mutta kun toi äiteekin oli ihan coolisti, ni keskityin si tyttöjen hajuihin ja vastaan tulleille pojille patsasteluun.

Sain uuden hienon luunkin. Se näkyy tos kuvassa. Taidan ottaa sen kainaloon ku menen nukkumaan, halusin sen iltalenkillekin mukaan...

Että hyvää uutta vuotta vaan kaikille lukijoille! Joulurapsakin tulee, kunhan tulee... Mun sihteeri on vähän epäjärjestelmällinen. Tsori.

T. Paso

Tosta iskästä on syytä vähän pitää kuitenki huolta ja tarjota tämmöstä vierihoitoa, ettei sitä ala paukut pelottaa... Saankohan mä muuten sitten joskus aikanaan kanssa tommosen oman tatuoinnin, niinku Ässä? Äiskä epäilee, että en. Miksköhä?

Oodi haisulle

Eilen luulin että saan naista, 

mutta aloinkin vaan haista.

Tosi pahalle, kuulemma.

Suihku kutsuu, luulen ma.

t. Paso "stinky" Paakkanen

Kaikenmoista rallattelua

Aamulla meille tuli vieraita. Paso oli erityisen ihastunut vieraiden mukana tulleeseen beaussineitokaiseen Pandyyn. Niin valtavan ihastunut, että hiki ja läähkä tuli, kun piti koko ajan yrittää neitoa vokovokovokotella vaikka sisällä ei sais hillua... Lähdettiin sitten ulos vähän metsään ja pellolle, että nuoriso sai päästellä höyryjä. Ja niin he tekivätkin. :D Sää oli sumuisen harmaa ja tihkusateinen ja kuvat sen mukaisia. Tein niistä koosteen, koska laatu oli, no, oli mitä oli. Kupletin juoni selvinnee tästäkin...

Hieno neiti suostui myös poseeraamaan hetken. Kuolainen ja kurainen (ilman omaa syytään) kaunokainen:

Naisväen lähdettyä kotiinsa, Paso pääsi suihkuun ja ehti ottaa pari tuntia lepiä. Uusi lähtö koitti ennenkuin turkki oli kerennyt edes kunnolla kuivua. Tällä kertaa aksahallille ihan vanhojen tuttujen tyttöystävien seurassa. Molly, Peetu ja Nuppu eivät jaksaneet enää espanjan gigoloa kiinnostaa, kun aamupäivällä oli ihan kotona ollut tumma ja tulinen ranskatar. Joten heitettiin leppoisa lenkki ja sen jälkeen treenailemaan. 

Meillä on ollut nyt joululoman teemana iloinen rallattelu vauhtiradoilla sekä kontaktit. Joten puomia yritettiin taas vedättää oikein vauhdikkaasti kontaktille palkaten. Vähän vaihtelevalla menestyksellä, edelleen Paso tahtoo alastulossa tiputtaa raville, vaikka tuleekin nyt jo paremmin alas asti eikä jää patsastelemaan viime senteille. Sitten juostiin tämmöistä vauhtivirveliä:

Hieman päänvaivaa tuotti lähinnä 10-12, koska Paso tahtoi hypätä 11-hypyn ihan väärään suuntaan. Aluksi siis menin 11-hypyn taakse ottamaan vastaan, mutta ei sen enempää valssi kuin niistokaan juurikaan kääntänyt Pasoa. Lisäksi se juoksi aina putkesta niin pitkään suoraan, että oli vaarassa hypätä 12 väärään suuntaan tai ainakin tosiaan tuli täysin väärällä linjalla 11. Kun siirryin putken ja hyppyjen väliin vain pyörittämään Pasoa vasenta hartiaa kääntämällä, se kääntyi tosi nätin pienen sujuvan kaarteen ja sitten 13 putkeen päällejuoksulla. 

Molly ja Peetu taas molemmat lähtivät 12-hypyn sijaan hakemaan puomia tuolla ohjauksella, joten niille sopi niisto / valssi vaihtoehto paremmin ja persjättö ennen 13-putkea. Pason kanssa juoksin lopun putkia vähän kummaltakin puolelta. Sujuvimmaksi ja Pasoa parhaassa vauhdissa pitäväksi todettiin sellainen, missä tein persjätön 13-14-väliin ja sitten vielä 15-16-väliin. 

Perushauska vauhdikas ja mutkaton rata, jossa sai vaan juosta. Pasosta oli vähän puhti pois aamun naisasioiden takia.

Jouluinen piparihaaste

Facebookissa pyörii piparihaaste koiranomistajille:

"Ota kuva koirastasi pipari suussa." Yksi jos toinen tuskailee, että hankalaa on, kun piparit häviävät parempiin suihin nopeammin kuin kamera ehtii räpsähtää ja osa on luovuttanut ennenkuin on yrittänytkään.

En ymmärrä mikä tässä on niin vaikeaa. Lapsikin siihen pystyy, mallisuorituksen tekee Ronja, 4,5v:

... ja niille, jotka eivät Fingerporilaista huumoria arvosta, niin tässä vielä toinen kuva koirasta, pipari suussa:

*<;-)

Rentouttavan mukavaa ja makoisaa joulunaikaa kaikille blogin lukijoille!

t. Paso ja kirjuri

Pipari oli hyvää, saako sitä lisää?

Aatonaatonaaton aksaa

Tänään oltiin sovittu Johannan kanssa treffit hallille. Mulla oli ajatuksena päästä Pason kanssa rallattamaan jotain kohtuullisen helppoa ja vauhdikasta rataa, että saadaan viime aikaisten vakavamielisten vääntöjen jälkeen vaan pitää hauskaa ja JUOSTA. Ja samalla vahvistaa vauhdikkaita kontakteja.

Kuin tilauksesta hallilla odotti tämänmoinen rata:

Johanna meni puomin päähän palkkausvalmiudessa, ja sitten mentiin. Ja Pasohan teki täydellisen vauhdikkaita puomeja ja hienoja pysähdyksiä kontaktille, kun se tiesi Johannan odottavan juustojen kanssa. ;) Mutta hyvä niin. Tätä lisää! Välillä Johanna vähän jekutti Pasoa niin, että menikin kyykkyyn puomin päähän (ettei Paso nähnyt ennenkuin alastulolla) ja niin kauas, että Pason piti malttaa pysähtyä selkeästi kontaktille eikä juosta vaan Johannan syliin. Melkoisia matrix-pelastuksia se muutaman kerran tekikin, kun venytti jo ilmaan nousseet takavarpaat viime hetkellä takaisin kontaktipinnalle, kun huomasikin ettei yletykkään Johannan tykö! :D

Rata itsessään oli tosi hauska, eikä näennäisestä helppoudestaan huolimatta kuitenkaan mikään läpihuutojuttu. Ohjata piti ja keskittyä, tai meni joku hyppy sivu suun taikka pyllisti koiran väärään päähän putkea. Meille päänvaivaa tuottivat eritysesti hypyt 5-7 (Paso sujahti kutosen ohi, jos jäin "alapuolelle" ohjaamaan ja takaaleikkauksella taas hyppäsi samaisen kutosen vähän väärään suuntaan ja turhan pitkälle.) Paras ohjaus oli mennä vitosen taakse niistämään ja siitä pyöräyttää kaarre ja kepeille. Toinen hankala kohta oli heti keppien jälkeen vienty 9-putkeen, kun oikea putken pää oli tosi pahasti pimennossa ensin putken takana ja sitten väkisinkin ohjaajan takana... Jos en ollut tosi tarkkana ja selkeänä ohjauksissani, livahti Paso väärään päähän putkea tai vilisti suoraan 10-hypylle tähtäimessä kokonaan väärä putki.
11-putkeen tuli kaikista nätein kaarre pakkovalssilla hypyn takana. Sitten loppu olikin putkirallattelua, jossa meinasi ohjaajaparan pää mennä pahan kerran pyörälle! :D Tarkkana sai kyllä edelleen olla valsseissa. Selkä suorana ja selkeää liikkumista oikeaa putkensuuta kohden, niin tuli mahdollisimman suorat linjat eikä turhia kaarteita vääriä putkensuita haikaillen.

Ja mikä parasta, tämän radan saattoi pyöräyttää suoraan uudelleen käyntiin kulkematta lähtöruudun kautta, jos siltä tuntui! :D

Pason jälkeen oli Mollyn ja Peetun vuoro. Minäkin sain pitkästä aikaa vähän ohjastaa Peetua ja sehän pinkoi kun mikäkin! Olihan se saanut toki urheilujuomaa ennen treenejä! :D Pasolla meni pelimerkit täysin sekaisin, kun hänen ohjaajansa meni hänen agiradallaan jonkun muun kun hänen kanssaan. Kun päästiin Peetun kanssa maaliin, nappasinkin hetken mielijohteesta Pason suoraan vauhdista radalle. Ja se pinkoi kun mielipuoli! Ihan karmeaa vauhtia (no ok, hypyt oli minikorkeudessa joten niihin ei kulunut aikaa...) ja mikä keskittyminen! Tuntui että se tuijotti herkeämättä mua, että mitä nyt ja mihin nyt. Vau mikä mielentila. Peetu (joka ei vieläkään ollut saanut tarpeekseen, vaikka oli jo mennyt sekä Johannan että mun kanssa) karkasi kesken radan mukaan ilonpitoon, mutta sekään ei häirinnyt Pason keskittymistä millään lailla. Mitä nyt piti antaa Peetulle palautetta, kun se meni putkia väärään suuntaan... ;) Loppuradasta vaan meinasi loppua henki, kun oli niin kova vauhti ja toinen kierros jo menossa ja sitten vielä rupesi naurattamaan se koirien neuvottelu siellä putken sisällä että kumpaan suuntaan näitä nyt suoritetaan. Mutta hyvin menivät molemmat pelkillä käsiohjauksillakin, kun ei enää suullisia ohjeita kyennyt naurulta ja hengästymiseltä antamaan! xD

Kylläpä oli HAUSKAT treenit. Suorastaan naurettavat. ;)