Joulupukkiii, joulupukkiii....

Nonnis, sitä joulurapsaa oli luvattu. Jouluaattona käytiin Pason kanssa päivällä pitkä metsälenkki. Ei ollut ruuhkaa lenkkipoluilla. ;) Sitten startattiin joulukyläilyllä vaarilaan. Ja niinhän siinä kävi, että joulupukki tuli vierailulle!
Pasoon tarttui selvästi heti lasten jännitys ja se alkoi huolestuneena ähkiä ja puhista heti, kun muu orkesteri säntäsi ikkunaan katsomaan pukin saapumista. Varmaan sen olisi tehnyt mieli kanssa sännätä sinne huutamaan, mutta kun se tietää ettei se saa. ;) Joten tuli sitten mulle kertomaan, että täällä tapahtuu nyt jotain epäilyttävää... Pukki tulla kolisteli sisään, mutta Paso pysyi nätisti mun vieressä, vaikka selvästi paheksuikin moista omituista vierailijaa. Kun pukki sitten pääsi istumaan, pääsi Pasokin tervehtimään ja ensi töikseen se kipitti häntä tanassa ärräämään. xD Että se kilteistä lapsista... Juoks kyllä suoraan luokse ja ensimmäisellä nuuhkaisulla taisi tajuta, että täähän onkin ihan vaan joku tavallinen tyyppi, joten yritti paikata ravaamalla ärräten suoraan pukin ohi, kääntyi eteisessä ympäri ja teki uuden lähestymisen tällä kertaa häntä heiluen. "Tälleen mä aina joulupukkeja tervehdin, luulin vaan että sun takana tuli joku rosvo..."

Sen jälkeen ei meinannutkaan lahjojen jakamisesta tulla mitään, kun Paso oli sitä mieltä, että tämä parrakas herrasmies varmaankin saapui tänne vain ja ainoastaan koiranrapsutustarkoituksessa. :D

"Tää on sitte mun pukki ja tää rapsuttaa vaan mua koko loppuillan!"

Onneksi Pasollekin löytyi pukin kontista oma paketti, joten lopun lahjojenjakoajan se käytti kantamalla tohkeissaan pakettiaan ympäri olohuonetta ja esittelemällä sitä jokaiselle. :D 

Joulupäivänä, kun lähdettiin mummolaan uuteen joulunviettoon, saikin Paso jäädä kotiin huilailemaan. 

Joulun jälkeen Paso ehti olla jo tappilandiassakin yökylässä, kun kävimme tapaninvierailulla Lappeenrannassa. Kivaa oli tyttöjen kanssa ollut, vaikka fyssarikäynnin jälkeen ei suuresti riekkumaan päässytkään. Peetun peti kuulemma oli ihana ja Molly harjoitteli tuttuja kurkkuääniään, joilla se tapaa espanjalaisten gigolojen kanssa kommunikoida. ;)

Nyt joulun ja uudenvuoden jälkeen palaillaan hiljalleen arkeen, yritetään saada lenkkeilyrytmistä taas kunnolla kiinni ja käyttää viimeiset lomapäivät ahkeraan harrastamiseen. Tänään aksailtiin tämmöisen radan parissa. Tulipahan todettua, että putkijarru on Pasolla aika hyvin hallinnassa, mutta kääntyminen hypyllä edelleen hankalaa, tuli pitkiä kaarteita 6-hypylle. Kivaa silti, ja hyvä meininki. Kontaktejakin tehtiin taas, mutta ihan vielä en ole sitä viisasten kiveä löytänyt, millä saisin Pason tajuamaan, että haluan sen tulevan täysiä alas asti ja sitten vasta pysähtyvän. Edelleenkin se tiputtaa raville heti alastulon alkaessa, vaikka nyt paremmin tuleekin alas asti eikä enää hiiviskele.