:D Niin... semmoista se mun ja Johannan yhteinen treenaaminen usein on. Meillä on hirmuisen hauskaa, ja niin on koirillakin. Välillä radalla juoksee valtoimenaan kolmekin koiraa, aika usein kaksi, eli pötköt suorittavat tandemaksaa. Minä ohjaan Johannan koiria ja Johanna Pasoa. Joristaan joutavia koirien rallattaessa keskenään ja nauraa kikatetaan milloin kenenkin toilailuille. Välillä aina mietitään, että onko meidän hommassa mitään järkeä, kun ei me silleen kauhean vakavamielisesti osata treenailla.... Mutta mitäpä siitä! Agility on harrastus, harrastuksen kuuluu olla hauskaa ja tuoda hyvää mieltä ja koirilla etenkin pitää aina olla valtavan kivaa.
Viime viikon treeneistä kuvailin videonpätkiä kaikkien osuuksista ja päätinkin koostaa ne tämmöiseksi yhteiskoosteeksi. Ja sitä katsellessani tulin sitten siihen tulokseen, että vaikka meidän treeni ei niin vakavamielistä olekaan, niin ihan tavoitteellista ja kohtalaisen laadukasta kuitenkin. Ainakin hetkittäin!
Mollyn tavoitteena on urheilla sen verran että saa vähän makkaraa. ;) Peetun tavoitteena on pitää tosi hauskaa ja mennä ihan sujona ja se onkin nyt eläkepäivillään päässyt ihan hurjaan vauhtiin agilityn saralla. Pasolla tavoitteena tässä joulun ja vuodenvaihteen tienoilla on ollut tehdä hauskoja helppoja treenejä, joissa saadaan vaan mennä lujaa sekä vahvistaa ja nopeuttaa kontakteja. Mun tavoitteena on opetella persjättö. Nupun tavoitteena on oppia rallattamaan tosi lujaa putkiin ja etenemään hypyillä ohjaajasta riippumatta.
Mitä olette mieltä, toteutuvatko meidän tavoitteet? (no Paso kyllä hiipii Aan kontaktia videolla, mutta se teki älyttömän hyvän puomitreenin alussa) KLIK
Pienen korjauksen heitän, vaikka ihan mahottomia ollaankin... :D Siis aina meillä on tai siis yleensä edes jonkunlainen suunnitelma mitä tehdään. Ja viiltävää analyysiä suoritetaan. Mutta tällä bändillä menee aina polkan puolelle... XD
VastaaPoistaMollyn tavoite onnistui erinomaisesti. Häntä heilui radalla ja vimmatusti radan jälkeen. Peetunkin tavoite onnistui, sillä neitikoiran korvat olivat kaakossa ja se meni NIIN lujaa, että ihan ihastutti. Kaikki putken ohitukset menivät kartturin piikkiin, kun tämä vain huiskaisee lyhyesti eikä saattele kunnolla. ;-) Pasolla oli tosi hyvät A:t.Viimeinen oli siinä mielessä huono, että se loikkasi puolesta välistä kontaktia. Ohjaajan perseilyt alkoivat alun jälkeen sujua jo ihan mallikkaasti. Se on muuten vaikea temppu meikäläisellekin, kun on rautakanki selän paikalla. Nuppu oli jo ihan pro. Hyvä treenit siis teillä. :-)
VastaaPoistaNiin niin, siis onhan meillä tavoitteet aina! :) Ei vaan olla niin vakavamielisiä niiden tai muunkaan tekemisen suhteen. ;) Ja mun mielestä me aika hyvin niitä tavoitteita saavutetaankin usein!
VastaaPoistaJaana, kyllä Paso saisi reippaammin Aallakin tulla alas asti. Viimeisen loikkaa, koska kutsun sen mukaan siitä kohtaa. Mutkaputki Aan jälkeen oli yllättävän haastava, tosi helposti koira oikaisi sen putkensuun ohi ja lähti viilettämään seuraavaan putkeen, kun ohjaajan oli vähän pakko lähteä jo sinne suuntaan että olisi ehtinyt kunnolla ohjaamaan seuraavia persjättöjä...