Julkinen häpeäpaalu

Oltiin eilen illalla möllikisoissa muka harjoittelemassa. Ohjasin ehkä huonoiten ikinä ja sen seurauksena Paso taantui johonkin viime kesän tasolle. *huoh* Mistä sais ostettua uuden keskittymiskyvyn?

Mutta siis ei suurempaa kerrottavaa jälkipolville. Mölliradalla unohdin radan esteen nro 4 jälkeen (4 ensimmäistä oli suoralla linjalla, joten ne sentään muistin...), kilpailevien radalla sähläsin muuten vaan niin että hävettää. Mut ehkä tästä sitten taas uuteen nousuun. Ainakin on taas sisuunnuttu! En jaksa värkätä mitään ratapiirroksiakaan tänne. Ehkä sitten, KUN rakennan ainakin ton kilpailevien radan uudestaan ja höylään sen läpi...

Tässä siis video, kiitos Johannalle kuvauksesta ja tuubaamisesta.

Paso oli niin hyvä, kun mun häirinnältä pystyi olemaan. Upeat kontaktit, hyvä pujottelu mitä nyt ohjaaja vetäs pois ennen viimeistä väliä... Voi voi. Ehkä mie joskus opit?

Tuija Kokkosen opissa

Perjantaina oli oman ryhmän agitreenit. Pasokin pääsi pitkästä aikaa sinne treenaamaan, vaikka allekirjoittanut olikin liikkeellä Finrexinin ja tahdon voimalla flunssassa ja yskässä. Mutta niistä treeneistä ei paljon jäänyt jälkipolville muisteltavaa. Johanna vaan totes, että "sä et tänään kyllä pelaa ihan kaikilla korteilla" ja se oli kyllä ihan totta. xD Harjoitukset oli kuitenkin hauskat putkirallittelut, vaikka kartturilta olikin navigaattori unohtunut tyystin kotiin. Johanna vaan huuteli mulle ohjeita "vihree vasen, punanen oikea, musta oikea... " tarkoittaen mihin putkeen milloinkin piti mennä... Jos Johanna tää harkka oli jossain netissä, niin laita linkkivinkki, mun aivot ei pystyneet tallentamaan ratoja niin että voisin piirtää niitä tänne! :D

Lauantaiaamuna sitten jatkettiin, edelleen Buranan ja Finrexinin (ja sen tahdon) voimalla odotettuun Tuija Kokkosen valmennukseen. Olen joskus vuosia sitten ollut Tuijan treeneissä Ässän kanssa ja tykkäsin. Nyt ajattelin kokeilla uudestaan ja tykkäsin kyllä edelleen, jopa enemmän kuin ennen. :) Tuija oli etukäteen kysellyt toiveita ja kun ei kukaan muu mitään toiveita esittänyt, oli rata laadittu minun toiveiden mukaan. :D Ja mullahan toiveena oli harjoitella ohjaamisen ja oman liikkumisen rytmitystä ja käskyjen ajoitusta. Rata oli tämmöinen ja koulutuksessa mentiin valkoisten pallojen rata. Mustat jäivät sitten kotiläksyksi...

Alussa ei ollut mitään kummallista. Pakkovalssilla otin kakkoselle ja siitä putkeen ja puomille. Paso teki muuten aivan upeita kontakteja koko treenin ajan! Hienosti meni loppuun asti, vaikka jäin välillä jälkeenkin ja malttoi pysähtyä just niinkun pitääkin. :)
Sitten - tattadadaa - ensimmäinen käskyjen ajoitus ja rytmityskohta! Jos lähetin koiran 5-hypylle huolimattomasti, virhe kostautui 7-hypyllä poikkeuksetta, koska sitten en enää ehtinyt kutosen jälkeen saamaan koiraa kunnolla haltuun vaan se leiskautti seiskan väärään suuntaan. Mutta kun jo 5-hypylle otin napakasti haltuun ja käänsin ajoissa, olin ajoissa myös ottamassa haltuun kutosen jälkeen ja poispäinkääntö 7-hypylle onnistui hyvin. Tämä kohta olisi varmaan meillä onnistunut sujuvasti myös seiskan vasemmalta puolelta takaakiertona, mutta päätin harjoitella tuota poispäinkääntöä kun sitä on tosi vähän tehty. Pari kertaa onnistuikin tosi makeasti, välillä Paso eksyi aika kauas kiertelemään tai pyörähti väärään suuntaan varmaan ihan kokemattomuuttaan, tämä kun tosiaan oli paljon vieraampi ohjaus. 8-9 välissä mun piti tehdä selkeä rytminmuutos omaan liikkumiseen ja kunnon haltuunotto vastakkaisella kädellä ja sitten taas ajoissa vaihtaa ohjaava käsi koiranpuoleiseksi. Muuten Paso sujahti väärään päähän putkea. Kun minä sain ohjauskuviot taas rytmitettyä, ei tämä ollut ongelma eikä mikään.
Kepeille oli melko pitkä vienti ja haastavan ahdas rako puomin ja hypyn välissä, mutta siitä selvittiin enimmäkseen kunnialla. Ei taidettu lipsahtaa puomille kun kerran? Paso haki kepit hienosti kun vaan maltoin antaa sen rauhassa mennä edelle. 

Sitten seurasi taas pätkä, jossa huolimaton tai myöhästynyt ohjaaminen 12-hypylle kostautui 15-16 välisessä välistävedossa... (Tuo 8/13-hyppy oli kyllä lähempänä puomia, koska 12-13-14 väli meni ihan sujuvasti esteiden vasemmalta puolelta ohjaten. Ja 15 numero on väärällä puolella estettä.) Kun sain valssattua tarpeeksi ajoissa ja oikeaan suuntaan, ei tarvinnut ryntäillä 12-13 välillä vaan ehdin siinä vähän rytmittämään omaa juoksua ja samalla linjaamaan Pasoa kohti 14-hyppyä. johon piti tulla tosi viistosti ettei ajautunut väärään suuntaan 15-hyppyä ja jotta ehti sitten vielä tekemään välistävedon ja sai vielä koiran hyppäämään 16-hypyn. Tämä oli pätkä, joka oli mielettömän kiva juosta kun se onnistui, mutta tosi tuskallinen jos lähti alusta menemään pieleen. Ja todella tarpeellinen meille!

Kivat treenit ja paljon jäi taas pohdittavaa ja harjoiteltavaa. Innolla odotamme seuraavaa kertaa kuukauden päästä! :)

Viime viikon Sanna

Kauhee päivitysruuhka taas blogissa! O_o Yhdet tosi hienot Jaanan ottamat kuvatkin odottaa julkaisuaan, mutta nyt väliin kuitenkin aksapäivitys.

Viime viikolla oltiin siis taas kerran mahtavaisen Sannan koutsattavana. Tämmöinen rata oli tarjolla kommentilla "tää on helppo, pitää vaan pysyä oikeassa rytmissä ja olla ajoissa" Just. So simple. ;)

Radankävelyssä jo epäilin, että Paso hujahtaa väärään putkeen, kun olen juuri tuon 13-putken ulostulosuun kohdalla kun käskytän putkeen. Ja niinhän siinä sitten kävi. Muutenkin eka yrityksellä tuo 3-hypyn takaakierreätys meni jotenkin ihan reisille (koska Paso lähti sata lasissa ja korvat koristeena ja hyppäsi 2-hypyn kaaaaauas). Lisäksi Paso tuli 4-hypyn ohi, hyppäsi vitosen ja hujahti siis väärään putkeen. Ja Sanna meinas kuolla nauruun. Nauratti kyllä itsekäkin se sekoilu! :D Totesin Sannalle, että no nyt näit sen meidän kisoissa ilmenevän ongelman. Paso lähtee lähdöstä täysiä ja katse siintää suoraan eteen kaukaisuuteen. Riippumatta siitä, mihin mie yritän ohjailla. Eikä sitä kiinnosta pätkääkään meikäläisen valssailut tai hidastussuhinat. Opeteltiin tähän semmoista laskeutumispaikan näyttämistä. Siis kun Pason tassut 1-hypyltä osuivat maahan, sanoin 2-hypyn takana napakasti sen nimen ja samalla merkkasin kädellä kohdan, mihin halusin sen hypyn jälkeen laskeutuvan. Ensin yritettiin tätä niin, että pudotin lelun merkattuun kohtan. Ei toiminut, vaan Paso vaan leiskaisi yli ja kääntyi sitten takaisin. Mutta kun tein vaan merkkauksen ja lähdin itse liikkumaan seuraavaa estettä kohti, homma pelitti hienosti. Tätä harjoitellaan ehdottomasti ennen seuraavia kisoja, olisi voinut pelastaa muutamankin radan tässä taannoin...!

Kun em. konstilla sain Pasolle pienemmät kaarteet, pääsin myös ohjaamaan takaakierron aikaisemmin ja siis lähtemään itse suoremmin liikkeelle. Ja kun oma juoksulinja oli selkeästi kohti 6-putken päätä, ei Paso vilkaissutkaan väärää putken suuta, vaikka tulinkin sen perässä putkikäskyineni. 

8-hypyllä kierrätin ensin Pason viimeksi opetellulla ristikkäisellä takaakierrolla kauemman siivekkeen ympäri ja hyvinhän se sieltä kiersi. Mutta 9-10 linja ei ollut kauhean hyvä, vaan kaarros venyi pitkäksi koska Paso ei osannut lukea radan jatkoa tultuaan väärässä linjassa 9-hypylle. Koska Paso jää kontaktille, vaihdoimme tähän pakkovalssin ja sen perään saksalainen + persjättö. Sanna nauroikin, että eihän siinä nyt montaa ohjausta tarvi yhdelle esteelle tehdä... xD Ohjaus toimi kuitenkin kun se kuuluisa junan vessa. Ja tuntui helpolta ja loogiselta. Ja Pason käännös tuli ihan siivekettä nuollen ja samoin 9-10-11 meni todella pienillä kaarroksilla kauniisti. Sanna vaan huuteli perään, että kylmiä väreitä tulee, kun koira kääntyy niin upeasti. Ei paha siis! :)

14-hyppy vastaanottaen ja sen jälkeen saikin olla tarkkana omasta sijoittumisesta ja pitää koiran hyvin hallussa että päästiin todella kepeille, eikä ihan vieressä houkuttavasti häämöttävään putkeen. Keppien jälkeen oli tarkoitus tehdä poispäinkäännös ja sitten leieröiden keppien takaa putkelle. Tämä osoittautui Pasolle tosi vaikeaksi, se ei vaan kertakaikkiaan tuntunut ymmärtävän mitä siltä haluttiin. Kunnes Sanna meni pallon kanssa puomin toiseen päähän. Johan löytyi se puomi, vaikka minä jäinkin keppien toiselle puolelle! :D Ei hiulattu tätä sen enempää, vaan jätettiin hautumaan, pitää kokeilla joskus uudelleen ja vaikka vähän helpommin, eli niin että puomin pää on lähempänä. 

Loppukuvioissa ei näköjään ole numeroita. No puomilta lähti 11, 3, 9 ja 1 maaliin päin. Eikä niissä ollut mitään ihmeellistä, kunhan lähdin vaan ajoissa tekemään persjättöä 11-hypylle niin nou problemos. 

Kivaa oli! :)

Kylpyläloma hemaisevassa naisseurassa

Lauantaina käytiin Pason kanssa päiväretkellä Hyvinkäällä. Mietin kyllä siinä ajellessani, että hulluuttahan tämä on - ajaa 2 tuntia suuntaansa, jotta koira pääsee puoleksi tunniksi uimaan... Mutta mitäpä sitä ei rakkaan piskin eteen tekisi? :D Ja olihan se kiva tavata Pason sukulaisia ja kasvattajaa ja muita tuttuja!

Perillä siis odottelivat Pason äitee Inez ja siskolikka Shania. Aluksi koirat saivat juoksennella kylpylän läheisellä metsäpolulla vähän alkuverryttelyjä. 

Paso ja Inez

Koko kööri, Shania on juuri päässyt karvoistaan ja pitää siksi takkia. Takana mustassa takissa Pason kasvattaja Heli, sekä Shanian omistaja Kaarina.

Paso oli ylen rakastunut siskoonsa. Joka ei ollut lainkaan yhtä rakastunut Pasoon. Tai kylmään lumeen. Tai kumpaankaan... ;)

Mitä äiti edellä, sitä poika perässä?!

 Ei ole omena kauas puusta pudonnut ainakaan jos näihin kuviin on uskominen...

Otettiin vielä yhteispotretti ennen altaaseen pulahtamista. Ei kyllä meinannut onnistua millään, kun Paso ei olisi malttanut olla hetkeäkään aloillaan ihanien naisten vieressä ja Shania ei halunnut muuten vaan olla aloillaan kylmässä. Inez sentään näytti mukuloille mallia, kuinka pätevänä poseerataan! :D Mutta ei saatu koiria oikein rinta rinnan kunnon potrettiin millään...

Sitten olikin aika siirtyä sisään uimasille. Sisällä seuraamme liittyi vielä Pason sijoituskasvattaja Marita ja hänen Iines-koiransa (joka on muuten sukua Ässälle ja on tosi paljon Ässän näköinen ja oloinenkin...)

Inez ja Shania olivat olleet uimalassa ennenkin ja etenkin Inez loikkasi altaaseen samantien rohkeasti kuin vanha tekijä. Pasolle uimalakeikka oli ensimmäinen, mutta ei sitä kaikuva tila tai oudot tuoksut tai mikään muukaan jännittänyt. Se oli vaan kovin rakastuntu Shaniaan. ;) Olin päättänyt jättää uimaopettajan varaamatta, eikä sitä tarvittukaan. Otin Pason noutajataluttimeen ja uitin sen kerran edestakaisin altaan reunalta ohjaten, jotta se näki missä rampit ovat ja että niiltä pääsee vedestä pois, ei reunan ylitse. Sitten heitin tennispallon veteen ja...

... loiskis. Se oli siinä. Ei tarvittu uimaopea eikä pelastusliivejä.

Välillä piti vähän vokotella Shaniaa, mutta suurimman osan puolituntisesta Paso käytti todella tehokkaasti polskimiseen. Meininki oli melkoinen suurimman osan aikaa, kun kaikki neljä vesiäistä hyppelivät altaaseen mahaplätsejä kuka miltäkin reunalta. Ja siis rampiltakaan ei tietenkään menty sillai "sivistyneesti" uimaan, vaan samanlaisella loikalla kun reunankin yli. ;) Taisi koirilla olla kilpailu, kuka tekee isoimmat roiskeet!

Kuvia tuli tosi vähän uimisista ja nämäkin vähät on ihan surkeita laadultaan. Kamera meni ihan liian huuruun ulkoa sisään tuodessa. Mutta kivaa oli ja loisketta ja pärskettä riitti! Tässä Iineksen tyylinäyte mallina.

Uintien ja kuivattelun jälkeen lähdimme vielä Pason kanssa Maritalle päiväkahville, kun harvemmin kuitenkin nähdään. Ehdittiin sitten vähän jutustellakin. :) Maritalla oli epälukuinen määrä omia ja vieraita koiria. Aluksi annoimme koirien vähän tutustella pihalla missä oli enemmän tilaa. Niinikään kyläilemässä ollut 4v. uros Tico oli kovin kiukustunut Pasoon, kun Paso ei sen mielestä kunnioittanut riittävästi vanhempaa herrasmiestä. Mutta Paso ei paljon Ticon kiroiluista piitannut, sillä oli muutakin puuhaa, niinkun naisia nauratettavana! :D 

Tässä vokotellaan Gimmaa...

... ja tässä Paso ilmeisesti yrittää tehdä väestölaskentaa, kun Marita päästi kotona odottaneita koiria yksi kerrallaan pihalle lauman jatkeeksi. Kuvassa Pason lisäksi portailla Iines ja sen 4-kuinen pentu, ehkä Runo (?) sekä portaiden cotton & kiinanharjis Kukka.

Kaikkiaan koiria oli pihalla kymmenkunta ja Pasokin oli kun kala vedessä. :) Kyllä olin pojasta ylpeä, kun osasi niin hienosti taas käyttäytyä, vaikka Tico sille kiroilikin, niin ei provosoitunut tai lähtenyt mukaan rähisemään, kunhan vähän siirtyi syrjemmälle ikäänkuin sanoen, että murise minkä muriset, meikäpoikaa ei kiinnosta moiset. :)

Kiva reissu, vaikka ajomatka vähän pitkä yksikseen olikin. Kotona oli loppuillan melkoisen rauhallinen Pasanen. 

Ystävänpäivää kaikille lukijoille!

Koska Paso ei ole tänään suosiossa, saavat Ässä-rakas ja pikku-Ronja hoitaa ystävänpäiväsöpöilyn. <3

Jaa miksi Paso ei ole suosiossa? Se teki tänään ihan omat ystävänpäiväkierrokset tallilla Telma-rhodesiankoiran kanssa. Kateissa oltiin puolisen tuntia... Ei näkynyt ei kuulunut huuteluista ja etsinnöistä huolimatta. Viittä vaille oli, etten jättänyt tyyppiä tallille illalla noudettavaksi jos suvaitsee saapua takaisin. Mut onneksi kuitenkin molemmat koirat tulivat ehjinä (ja hirveän iloisina ja itseensä tyytyväisinä) takaisin lopulta. :)

Tappistytsyjen kanssa lenksalla

Täältä tullaan!!

Jonossa järjestyksessä etummaisena PeetuPetteri, keskellä Paso ja hännänhuippuna Molly.

Eilen käytiin pitkästä aikaa Mollyn ja Peetun kanssa lenkkeilemässä. Tässä aika kuvaava kuvallinen kooste Tappisten ja Pason tyypillisistä yhteisistä puuhista:

Paso haluaa leikkiä Peetun kanssa, ja Peetukin ehkä leikkisi Pason kanssa.

Mutta koska Molly on synnynnäinen poliisi...

... sen täytyy käydä erottamassa potentiaaliset hauskanpitäjät toisistaan.

"Et rupee mun siskoa vokottelemaan!"

"Uskotko jo senkin gigolo!!"

Kun Molly on aikansa rähissyt Pasolle (se pitää melko vakuuttavaa terrieriärinää...) Pasolla menee hermot ja se sanoo Mollylle RÄYH. Jolloin ponteva poliisi siirtyy takavasemmalle ja vilkuilee meihin "äiti, toi poika sano mulle pahasti!". xD

Samaan aikaan Paso jatkaa säntäilyä ympäriinsä Peetun peesaillessa.

Peetu voisi innostua enemmänkin leikkimään Pason kanssa, ellei siinä tahtoisi aina käydä näin. Peetu parka joutuu yliajetuksi, kiilatuksi tai muuten hieman kaltoin kohdelluksi... Silloin Peetu pysähtyy paikoilleen, laittaa korvat luimulleen ja odottaa että joku pelastaa. Ja Paso haukkuu "väk väk väk" - kimeää turhautumishaukkua että miksei tää juokse mun kanssa. Mutta heti kun Peetu yrittää liikkua, Paso taas kiilaa sen.. Kunnes Paso käsketään omiin puuhiinsa johonkin kauemmas.

Ja taas mennään! Paso vaanii...

... hyökkää...

... ja oho! Se olikin Molly eikä Peetu - äänekästä palautetta, "Älä mulle rupee sälli!" (kerrankos sitä nyt kovassa vauhdissa erehtyy, tytöt on aika saman näköisiä kuitenkin, tuumii Paso varmaan...)

Välillä kaikki saa namusia.

Paso tietää, että se on vuorossa viimeisenä, vaikka onkin namien jakelupaikalla aina ensimmäisenä. Kova on nuoren poitsin kohtalo. ;)

san-nas-ann-asa-nna

Eilennä oltiin taas ihanaisen Sannan koutsattavana. Rata oli kivan helppo, mutta kyllä siinä silti työtä riitti. Jännä juttu. ;)

Alkua yritin ensin vasemmalta puolelta vieden varmistaakseni koiran putken oikeaan päähän. Mutta vaikka kuinka jätin Pason kolmen esteen päähän ja olin olevinani tosi sukkela, niin kyllä oli hiinä ja hilkulla että ehdin ohjaamaan seuraavaan putkeen eikä törmätty 4-putken ulostulolla. Joten vaihdettiin niin päin, että lähdin koiran oikealta puolelta. Eikä siinä ollut mitään ongelmaa, kun Paso irtoaa ihan hyvin minusta poispäinkin, kunhan mulla on rintamasuunta ja varpaat sinne minne haluan koiran menevän. Sitten ehdin ihan nätisti tehdä persjätön ja ohjata seuraavaan putkeen. :)

No seuraavaksi... olin suunnitellut persjätön 7-hypylle, koska vihaan ja inhoan ja vältän valssaamista. Ja koska minusta persjättö usein Pason kanssa toimii aika kivasti, kunhan teen sen ajoissa. Siitä sitten ohjaus 8-hypylle ja vähän peruutellen semmoinen valssintynkä ja 9-10 ja kohti 11 putken suuta. Eihän se sitten menny taaskaan niinkun Strömsössä. Tosin oikeassa järjestyksessä päästiin esteet, mikä sekin on tietty ihan edistystä. Mut ei se kaunista ollut ja Paso kävi kaartelemassa 6-7 välillä suunilleen naapuripitäjässä asti. No sit koska Sanna on Sanna, niin sehän ilmoitti samantien, että "tässä kohtaa persjättö on kyllä ihan hyvä, mut ei sulle ja Pasolle. Näytän kohta, mikä teille tässä kohtaa toimii, mut sitä ennen saat tehdä ton persjätön niin monta kertaa, että se menee hyvin!" xD No sitähän sitten tehtiin jokunen kerta... Ja toimihan sekin, mutta mun piti olla tosi tosi TOSI ajoissa jo kutosella ja liikkua ihan lähellä seiskaa esteen suuntaisesti. Ja ei saanut kääntää koko yläkroppaa (rintamasuunta kääntyi kohti 10-estettä ja Paso hyppäsi väärään suuntaan) vaan pelkkää kättä kämmen ylöspäin. Sen jälkeen ruvettiin sitten harjoittelemaan sitä mun kammoamaa valssaamista ja sehän itse asiassa tässä nimenomaisessa kohdassa olikin aika helppoa ja sujuvaa. :) 

Takaakierrot 12-14. Kaksi ekaa sujui aina ihan hyvin, mutta viimeinen joka ikinen kerta auttamatta liian myöhässä ja hyppy siis väärään suuntaan. Sanna kuulemma näki aina jo ekasta takaakierrosta, että ei tuu onnistumaan loppuun asti. Ja mie kun mukamas niin hienosti olevinaan tein niitä siinä... *huoh*. Homma korjaantui kuitenkin niinkin yksinkertaisesti, kun lähtemällä reilusti aikaisemmin jo alusta pitäen liikkeelle. Piti vaan luottaa koiraan, että se tekee sen ensimmäisen takaakierron, vaikka itse jo lähtee eteenpäin (ja tekihän se <3 ) ja siitähän se homma lähti skulaamaan. Ei mitään ongelmia olla ajoissa viimeiselläkään, joka vielä niin katalasti oli sijoitettu aavistuksen taaemmaksi toisista nähden, eli vaati vielä vähän tehokkaamman työnnön taakse. Vähänkö olin onskuna, kun viimein osasin korjata tämänkin. Ja se tuntui yhtäkkiä niin helpoltakin!

Kepeille ehdin nipin napin valssaamaan, kun oikein pinkaisin. Paso kun tuntuu putkissa vielä kiihdyttävän vauhtia entisestään, jos mahdollista, ja sinkoaa aina putkesta kun tykin suusta ulos... Kaikki pujottelujen sisäänmenot olivat kuitenkin tosi onnistuneita, paitsi yksi, jossa itse työnsin koiran väärälle puolelle keppejä. Hyvä Paso! Mun pitää vaan malttaa loppuun asti, eikä yhtään sovi ennakoida seuraavaa ohjausta, tai Paso jättää pujottelun kesken. Ja sitten mun pitää olla hiljempaa, häiritsen kuulemma koiran pujottelua, ku kokoa ajan höpötän sille jotain. :D Treenien lopussa harjoiteltiin tähän ihan huvin vuoksi vielä vaihtoehtona myös pujottelun ohjaus oikealta ja valssi keppien päähän, kisoissa kun tuli vitonen juurikin valssausyrityksestä keppien päässä... Ja yllättävän paljon mun piti olla koiraa edellä oikeastaan jo pujottelun alusta asti, että ehdin tehdä sujuvan valssin ja olla samalla pois koiran tieltä kun se pujottelee. Mutta tästäkin hommasta tajusin nyt ehkä vähän jotain uutta - näitä pitää harjoitella lisää!

Loppukuviot takaaleikkauksella 18-hypyllä. Senkin onnistuin sössimään kahdesti ennenkun maltoin rauhassa odottaa ja katsoa oman liikkumisen fiksusti. Vähän piti juoksulinjaa kaartaa keppejä kohti ja ajoittaa käden vaihto oikein, niin tuli Pasolle kaunis käännös puomia kohti ja rima pysyi ylhäällä.

Olipas taas vaan niin kovin opettavaista. Ja kivaa. :)

Ainiin... otsikkoa pitänee selittää... Riparilla aikanaan meillä oli työharjoittelija, sattumalta nimeltään Sanna. Hän opetti meille ajankulupelin, jossa sanoja jaetaan kolmen kirjaimen "tavuihin" ja tätä jatketaan aloittaen sana aina uudelleen ja uudelleen alusta, kunnes kirjaimet menevät tasan sanan loppuun. (siis esim. Pas-opa-sop-aso)  Esimerkkinä hän käytti omaa nimeään. Ja jostain syystä mun aivot ovat nähneet tärkeäksi tallettaa ulkomuistiin tämän ritirimpsun, Sanna - nimen jaoteltuna kolmen kirjaimen ryhmiin. Ja koska otsikkoja on aina yhtä hankala keksiä, niin tämä sieltä aivoista nyt putkahti. Sorry. ;)

Kisarapsa

Sunnuntaina oltiin kisaamassa Vantaalla. Ei sanottavaa menestystä, mutta kokonaisuutena kuitenkin ihan tyytyväinen saa olla. 

Herätyskellon asensin soimaan niinkin mukavaan aikaan kun 05.00... Mutta eihän se soinut, kun luurista ilmeisesti juuri kriittisillä hetkillä loppui akku. Onneksi meillä on noita "nahkavekkareita" ja Pyry herätteli äiteen 05.30... En siis lopulta edes myöhästynyt, kun olin luvannut Johannan poimia kyytiin kuudelta, hän kun oli ystävällisesti lupautunut lähtemään seuraksi ja koutsaamaan ja kannustamaan meitä. (Mikä on hullumpaa, kuin lähteä viideltä aamulla agikisoihin? No lähteä viideltä aamulla agikisoihin vaikka ei itse kisaa... ;))

Tuomarina kaikilla kolmella radalla toimi Anne Savioja, joka ystävällisesti on laittanut radat omille kotisivuilleen, joten säästyin ratojen näpräämisen vaivalta. :) 

Ensimmäinen agirata: 

Sama hassi kun edellisissä kisoissa. :-/ En ottanut riittävän napakasti haltuun ennen pujottelua, joten Paso huitaisi intoa täynnä kun ilmapallo ohi keppien... Sitten se pirulainen vielä jätti viimeisen välin pujottelematta. MUR. Yritin videosta katsoa, aloinko jo ennakoida keppien jälkeistä valssia, mutta mielestäni en. Mut ehkä sitten joku silmämuna jo muljahti eteenpäin? Loppurata meni oikeastaan tosi hyvin, ainoastaan 11-putken jälkeen tuli ihan turhan pitkä kaarros kun en muistanut jarrutella ennen putkea. Mutta siis kymppi kepeiltä, sijoitus oli muistaakseni 27. reilun seitsemänkymmenen koirakon joukossa, että ei me nyt huonoimpia oltu. :)

Sama vielä liikkuvana kuvana: http://youtu.be/DhztwIAGtBw

Treenikaverimme Matti & lappor Tesla nappasivat hienolla tasaisella työllä tältä radalta nollan ja sitä myöten sertin ja siirron kakkosluokkaan! Onnea Matille vielä (ja kiitos videoista!) :)

Seuraavaksi (kun oli välissä hieman syöty aamupalaa ja käyty jo aamupissilläkin...) suuntasimme toiselle agilityradalle, joka oli tämmöinen:

Tässä päästiinkin jo alkusuoraa pidemmälle virheittä. (Paitsi että Paso jostain kumman syystä kääntyi putkesta ihan vika suuntaan pyörimään? En tiedä osuiko sen silmään tuomari, joka siellä kulki, vai mikä ihmeen ajatuskatkos sille tuli...) Sitten minä varmistelin liikaa 7-hyppyä ja papailin valssin kanssa. Ohjaus jäi päälle ja Paso kiersi koko hypyn (no kuinka ollakkaan, kun vielä varmemmaksi vakuudeksi käskytin "takaa takaa"). Hö, ihan oma tyhmä virhe. Mut hienosti pujotteluun sisään tällä kertaa ja maltettiin viimeiseen väliin asti! Sitten 11-14 - hyppyjä olin jo rataantutustumisessa katsonut, että mun täytyy todella selkeästi ohjata joka ikinen hyppy eikä auta kauheasti sisäkaarteessa oikoa, tai Paso jättää joko 12- tai 13-hypyn välistä. Ja teinkö minä sitten niin?? No en tehnyt, ja 12 jäi välistä. En viitsinyt enää pyörittää koiraa takaisin ja tultiin siis hylyllä maaliin. Mut kivaa oli ja kontaktitkin oli tosi hienot, vaikka Paso puomin kontaktilta vahingossa putosikin, kun tuli niin vauhdilla. 

Videoevidense: http://youtu.be/hcMiwm3W1O8

Ja taas odotettiin... Maksiykkösiä oli tosiaan ihan valtavan paljon, ja vaikka kisat rivakasti etenivätkin, ottaa oman aikansa ennenkuin seitsemisenkymmentä koirakkoa on oman osuutensa suorittanut, uusi rata on rakennettu, palkinnot jaettu, tuomari ravinnut itsensä, rataan tutustuttu jne jne... Alkoi hiljalleen uupumus hiipiä puseroon, kun aamuviidestä (no okei, puoli kuudesta) oli oltu hereillä ja tuntikausia lähinnä seisoskeltu radan reunoilla. Rataan tutustumisessa olin vielä ihan virkeä, mutta odottelua oli vielä tunnin verran edessä, kun meidän lähtönumero oli vasta 56... Hyppäri oli kuitenkin tämänmoinen:

Jotenkin alkoi olla vähän vaikea enää koota itseään tähän viimeiseen lähtöön. Verryttelykävelyllä jo tuntui pienessä ylämäessä, että jalat menee ihan hapoille. Ja keskittyminenkin ilmiselvästi tökki (molemmilla), koska napattiin hylky jo ennen kakkosestettä... Itse kyllä hienosti asemoin itseni ja olemukseni kohti tuota putken päätä ja koirankin olin tähtäillyt lähtöön ihan oikeaan suuntaan. Mutta oliskohan pitänyt vähän myös katsoa ihan ajatuksella, että onko se koira tulossa sinne, minne olen ohjaamassa? Koska aikaa olis ollut vielä korjatakin, ennenkun se hyppäsi 3-hypyn ja otti hylyn. No, sitten alkoi lähinnä naurattaa, kun Paso kääntyi takaisin silleen "minne sä oikeen jäit?" - ilmeellä. :D Tämä hylky nyt ehkä kuitenkin vähän Pason piikkiin, ei se kyllä vilkaissutkaan mun ohjausta vaan viiletti menemään eteenpäin sinne minne oli ite päättänyt että rata menee... Hylyn jälkeen tehtiinkin ihan nättiä rataa aina pussille asti. Erityisen ylpeä olen 4-hypyllä hienosti onnistuneesta takaaleikkauskuviosta (kiitti Johanna <3 ), onnistuneesta pujottelusta sekä 8-11 - hyppyringistä, jossa onnistuin korjaamaan edellisen radan mokat. Mutta sitten loppui voimat. Ihan kertakaikkiaan ei vaan jalat kulkeneet enää mihinkään, ihan kun olisi lyijykengät jalassa yrittänyt tarpoa. Olin suunnitellut persjätön ennen pussia, että olisin oikealla (siis vasemmalla) puolella juurikin siksi, että arvelin Pason kääntyvän pussista pois jos teen takaaleikkauksen. Mutta ei mitään saumoja ehtiä. Olisi pitänyt sentään älytä siinä lennossa sitten kulkea ihan pussin vieressä sitä kannustamassa, mutta kun lähdin liian kauas sivulle ja huutelin sitä mukaan, niin sehän tuli. Samoin olin 15-16 - väliin miettinyt persjätön (tai valssin jos en ehdi perseillä) mutta kun tuo suora tuntui noin kilometrin mittaiselta, niin loppui vaan voimat. Ja sitten tuli semmoinen "mitä tässä turhaan pingon, hylky on alla jo" - olo ja vähän niinkun luovutin... Viimeiset kuviot siis tosi kökösti takaaleikkauksen irvikuvalla ohjaten. Mut iloisena maaliin kuitenkin. Tai no Paso ainakin oli iloinen. :) Minua harmitti oma mokailu, mutta ei harmita enää, radassa oli kuitenkin tosi paljon hyvääkin. 

Katsokaa vaikka itse: http://youtu.be/e789GginJ0k

Pienestä se on koko ajan kiinni se täydellinen onnistuminen. Aina vaan käy joku pieni työtapaturma joko Pasolle tai (yleensä) minulle. Mutta kartutamme kisakokemusta, niin eiköhän se tästä. Hauskaa oli kuitenkin taas, vaikka kyllä aika paljon väsytti, kun neljän maissa saapui takaisin kotiin... Eikä tarvinnut illalla unta odotella, kun saatiin lapset petiin puoli ysiltä. ;)

Agilityä ja hemmottelua

Keskiviikkona oltiin pitkästä aikaa Sannan valmennuksessa. Paso oli niiiiiin HIE-NO! (tähän paljon sydämiä). Ja en miekään vissiin ihan huono ollut, kun viimeisen radan päätteeksi Sanna hyppeli tasajalkaa ja taputti käsiä ja huuteli "hieno tyttö!" xD

Tämmöinen rata:

Homma näytti ensi alkuun epätoivoisen monimutkaiselta, kun pyörittiin radalla etsimässä aina seuraavaa numeroa joka tuntui koko ajan olevan piilotettuna johonkin ihan omituiseen suuntaan aina jonkun esteen taakse... Mutta pari kertaa radan käveltyäni tulin siihen tulokseen, että eihän se niin mahdoton ehkä olekaan. Eikä ollutkaan. :) 

Olin suunnitellut aluksi tekeväni persjätön 3-hypylle ja siitä vaan heittäväni koiran putkeen ja jatkavani takaaleikkauksella. Mutta Pason linja putkelle tuli niin jyrkäksi, että se ajoi ohi. Vaihdettiin suunnitelmaksi siis persjättö vasta putken suulle. (Vaihtoehto olisi ollut valssi, ja koska erehdyin sanomaan että teen valssin kun se tuntuu helpommalta, jouduin tietenkin tekemään persjätön... ) Ja sehän toimi kun junan vessa! 

Pujotteluun päästiin hienosti sisään, ei ole mennyt hukkaan viime viikkojen avokulmien harjoittelut. :) Keppien päähän tein valssin ja pyöritin Pason 6-hypyn oikeanpuoleisen siivekkeen ympäri ja siitä seiskalle. Tähän kuitenkin Sannan ehdotuksesta vaihdettin (vastakkainen??) takaakierto, jossa siis otin koiran haltuun kepeiltä ja kuljetin hypyn "ohi" ja sitten lähetin takaakiertoon vasemman siivekkeen ympäri ja samalla itse peruuttaen twist-henkisesti oikealla kädellä koira hypyn yli ja sitten taas vasemmalla ohjaten kohti seiskaa. Toimi tosi hyvin, vienti oli näin nopeampi kuin ympäri pyörittelyllä ja Paso älysi ohjauskuvion heti. Mageeta!

Siitä puomille asti mentiinkin aika haipakkaa ja melko sujuvasti kunhan vaan itse liikuin riittävästi ja ajoissa, muuten Paso tahtoi ajautua joko 10 tai 11 -hyppyjen väärälle puolelle. 

14-15 välistävedossa ekalla kerralla mokasin itse ja työnsin koiran takaisin 15 väärälle puolelle vaikka se oli jo välistä tullut. Mutta taas Sannalla oli nerokas idea. Ei tehtykään perinteistä välistävetoa vastakkaisella kädellä, vaan käänsin vain koiran puoleista hartiaa poispäin Pasosta. Toimi muuten aivan mahtavasti sekä tässä, että 9-10 välissä, missä Paso tahtoi ajautua väärälle puolelle 10-hyppyä kun en saanut annettua sille tarpeeksi tilaa. Mitenkä paljon helpompi ohjaus kun ne perinteiset välistävedot!! Tätä tullaan harjoittelemaan ja käyttämään jatkossakin varmasti. Loppu menikin ihan sujuvasti. Pienet suhinat ennen 16-hyppyä niin Paso tuli tosi pienellä kaarella putkeen. Sitten sainkin vaan pinkaista lujaa ja huudella samantien "takaa", jotta päästiin vielä viimeinen hyppy oikeaan suuntaan. 

Mielettömän hyvä mieli jäi treeneistä!! :) Nyt sitten vaan toivottavasti saadaan sama draivi päälle aamulla, kun startataan taas Vantaalla kisoissa. (Joo, herätyskello soi viiden tunnin päästä, olis paljon viisaampaa ehkä jo nukkua kuin päivitellä blogia mutta...)

Keskiviikkoillan treenien jälkeen Pasolla olikin sitten vuorossa hemmotteluaamu, kun torstaina suunnattiin auton keula kohti Kaipiaisia ja Mirka Purhon käsittelyä. Pason selästä löytyi 3 nikamalukkoa (hitsi, yksi oli mennyt ohi mun nikamalukkotutkan, kaksi oli juuri siellä missä olin arvellutkin niiden olevan... no, kolmas oli kyllä ihan sen toisen vieressä, että menkööt sitten). Nyt on taas ruoto ojennuksessa ja toivottavasti jonkun aikaa pysyisikin, sen verran on tota matkaa tuonne Mirkan hemmotteluun. Paso sai muuten kovasti kehuja upeista lihaksistaan! :) Ihmekös tuo, kyllähän herra melko lailla tuota liikuntaa harrastaakin...