Kisarapsa

Sunnuntaina oltiin kisaamassa Vantaalla. Ei sanottavaa menestystä, mutta kokonaisuutena kuitenkin ihan tyytyväinen saa olla. 

Herätyskellon asensin soimaan niinkin mukavaan aikaan kun 05.00... Mutta eihän se soinut, kun luurista ilmeisesti juuri kriittisillä hetkillä loppui akku. Onneksi meillä on noita "nahkavekkareita" ja Pyry herätteli äiteen 05.30... En siis lopulta edes myöhästynyt, kun olin luvannut Johannan poimia kyytiin kuudelta, hän kun oli ystävällisesti lupautunut lähtemään seuraksi ja koutsaamaan ja kannustamaan meitä. (Mikä on hullumpaa, kuin lähteä viideltä aamulla agikisoihin? No lähteä viideltä aamulla agikisoihin vaikka ei itse kisaa... ;))

Tuomarina kaikilla kolmella radalla toimi Anne Savioja, joka ystävällisesti on laittanut radat omille kotisivuilleen, joten säästyin ratojen näpräämisen vaivalta. :) 

Ensimmäinen agirata: 

Sama hassi kun edellisissä kisoissa. :-/ En ottanut riittävän napakasti haltuun ennen pujottelua, joten Paso huitaisi intoa täynnä kun ilmapallo ohi keppien... Sitten se pirulainen vielä jätti viimeisen välin pujottelematta. MUR. Yritin videosta katsoa, aloinko jo ennakoida keppien jälkeistä valssia, mutta mielestäni en. Mut ehkä sitten joku silmämuna jo muljahti eteenpäin? Loppurata meni oikeastaan tosi hyvin, ainoastaan 11-putken jälkeen tuli ihan turhan pitkä kaarros kun en muistanut jarrutella ennen putkea. Mutta siis kymppi kepeiltä, sijoitus oli muistaakseni 27. reilun seitsemänkymmenen koirakon joukossa, että ei me nyt huonoimpia oltu. :)

Sama vielä liikkuvana kuvana: http://youtu.be/DhztwIAGtBw

Treenikaverimme Matti & lappor Tesla nappasivat hienolla tasaisella työllä tältä radalta nollan ja sitä myöten sertin ja siirron kakkosluokkaan! Onnea Matille vielä (ja kiitos videoista!) :)

Seuraavaksi (kun oli välissä hieman syöty aamupalaa ja käyty jo aamupissilläkin...) suuntasimme toiselle agilityradalle, joka oli tämmöinen:

Tässä päästiinkin jo alkusuoraa pidemmälle virheittä. (Paitsi että Paso jostain kumman syystä kääntyi putkesta ihan vika suuntaan pyörimään? En tiedä osuiko sen silmään tuomari, joka siellä kulki, vai mikä ihmeen ajatuskatkos sille tuli...) Sitten minä varmistelin liikaa 7-hyppyä ja papailin valssin kanssa. Ohjaus jäi päälle ja Paso kiersi koko hypyn (no kuinka ollakkaan, kun vielä varmemmaksi vakuudeksi käskytin "takaa takaa"). Hö, ihan oma tyhmä virhe. Mut hienosti pujotteluun sisään tällä kertaa ja maltettiin viimeiseen väliin asti! Sitten 11-14 - hyppyjä olin jo rataantutustumisessa katsonut, että mun täytyy todella selkeästi ohjata joka ikinen hyppy eikä auta kauheasti sisäkaarteessa oikoa, tai Paso jättää joko 12- tai 13-hypyn välistä. Ja teinkö minä sitten niin?? No en tehnyt, ja 12 jäi välistä. En viitsinyt enää pyörittää koiraa takaisin ja tultiin siis hylyllä maaliin. Mut kivaa oli ja kontaktitkin oli tosi hienot, vaikka Paso puomin kontaktilta vahingossa putosikin, kun tuli niin vauhdilla. 

Videoevidense: http://youtu.be/hcMiwm3W1O8

Ja taas odotettiin... Maksiykkösiä oli tosiaan ihan valtavan paljon, ja vaikka kisat rivakasti etenivätkin, ottaa oman aikansa ennenkuin seitsemisenkymmentä koirakkoa on oman osuutensa suorittanut, uusi rata on rakennettu, palkinnot jaettu, tuomari ravinnut itsensä, rataan tutustuttu jne jne... Alkoi hiljalleen uupumus hiipiä puseroon, kun aamuviidestä (no okei, puoli kuudesta) oli oltu hereillä ja tuntikausia lähinnä seisoskeltu radan reunoilla. Rataan tutustumisessa olin vielä ihan virkeä, mutta odottelua oli vielä tunnin verran edessä, kun meidän lähtönumero oli vasta 56... Hyppäri oli kuitenkin tämänmoinen:

Jotenkin alkoi olla vähän vaikea enää koota itseään tähän viimeiseen lähtöön. Verryttelykävelyllä jo tuntui pienessä ylämäessä, että jalat menee ihan hapoille. Ja keskittyminenkin ilmiselvästi tökki (molemmilla), koska napattiin hylky jo ennen kakkosestettä... Itse kyllä hienosti asemoin itseni ja olemukseni kohti tuota putken päätä ja koirankin olin tähtäillyt lähtöön ihan oikeaan suuntaan. Mutta oliskohan pitänyt vähän myös katsoa ihan ajatuksella, että onko se koira tulossa sinne, minne olen ohjaamassa? Koska aikaa olis ollut vielä korjatakin, ennenkun se hyppäsi 3-hypyn ja otti hylyn. No, sitten alkoi lähinnä naurattaa, kun Paso kääntyi takaisin silleen "minne sä oikeen jäit?" - ilmeellä. :D Tämä hylky nyt ehkä kuitenkin vähän Pason piikkiin, ei se kyllä vilkaissutkaan mun ohjausta vaan viiletti menemään eteenpäin sinne minne oli ite päättänyt että rata menee... Hylyn jälkeen tehtiinkin ihan nättiä rataa aina pussille asti. Erityisen ylpeä olen 4-hypyllä hienosti onnistuneesta takaaleikkauskuviosta (kiitti Johanna <3 ), onnistuneesta pujottelusta sekä 8-11 - hyppyringistä, jossa onnistuin korjaamaan edellisen radan mokat. Mutta sitten loppui voimat. Ihan kertakaikkiaan ei vaan jalat kulkeneet enää mihinkään, ihan kun olisi lyijykengät jalassa yrittänyt tarpoa. Olin suunnitellut persjätön ennen pussia, että olisin oikealla (siis vasemmalla) puolella juurikin siksi, että arvelin Pason kääntyvän pussista pois jos teen takaaleikkauksen. Mutta ei mitään saumoja ehtiä. Olisi pitänyt sentään älytä siinä lennossa sitten kulkea ihan pussin vieressä sitä kannustamassa, mutta kun lähdin liian kauas sivulle ja huutelin sitä mukaan, niin sehän tuli. Samoin olin 15-16 - väliin miettinyt persjätön (tai valssin jos en ehdi perseillä) mutta kun tuo suora tuntui noin kilometrin mittaiselta, niin loppui vaan voimat. Ja sitten tuli semmoinen "mitä tässä turhaan pingon, hylky on alla jo" - olo ja vähän niinkun luovutin... Viimeiset kuviot siis tosi kökösti takaaleikkauksen irvikuvalla ohjaten. Mut iloisena maaliin kuitenkin. Tai no Paso ainakin oli iloinen. :) Minua harmitti oma mokailu, mutta ei harmita enää, radassa oli kuitenkin tosi paljon hyvääkin. 

Katsokaa vaikka itse: http://youtu.be/e789GginJ0k

Pienestä se on koko ajan kiinni se täydellinen onnistuminen. Aina vaan käy joku pieni työtapaturma joko Pasolle tai (yleensä) minulle. Mutta kartutamme kisakokemusta, niin eiköhän se tästä. Hauskaa oli kuitenkin taas, vaikka kyllä aika paljon väsytti, kun neljän maissa saapui takaisin kotiin... Eikä tarvinnut illalla unta odotella, kun saatiin lapset petiin puoli ysiltä. ;)