Alkua yritin ensin vasemmalta puolelta vieden varmistaakseni koiran putken oikeaan päähän. Mutta vaikka kuinka jätin Pason kolmen esteen päähän ja olin olevinani tosi sukkela, niin kyllä oli hiinä ja hilkulla että ehdin ohjaamaan seuraavaan putkeen eikä törmätty 4-putken ulostulolla. Joten vaihdettiin niin päin, että lähdin koiran oikealta puolelta. Eikä siinä ollut mitään ongelmaa, kun Paso irtoaa ihan hyvin minusta poispäinkin, kunhan mulla on rintamasuunta ja varpaat sinne minne haluan koiran menevän. Sitten ehdin ihan nätisti tehdä persjätön ja ohjata seuraavaan putkeen. :)
No seuraavaksi... olin suunnitellut persjätön 7-hypylle, koska vihaan ja inhoan ja vältän valssaamista. Ja koska minusta persjättö usein Pason kanssa toimii aika kivasti, kunhan teen sen ajoissa. Siitä sitten ohjaus 8-hypylle ja vähän peruutellen semmoinen valssintynkä ja 9-10 ja kohti 11 putken suuta. Eihän se sitten menny taaskaan niinkun Strömsössä. Tosin oikeassa järjestyksessä päästiin esteet, mikä sekin on tietty ihan edistystä. Mut ei se kaunista ollut ja Paso kävi kaartelemassa 6-7 välillä suunilleen naapuripitäjässä asti. No sit koska Sanna on Sanna, niin sehän ilmoitti samantien, että "tässä kohtaa persjättö on kyllä ihan hyvä, mut ei sulle ja Pasolle. Näytän kohta, mikä teille tässä kohtaa toimii, mut sitä ennen saat tehdä ton persjätön niin monta kertaa, että se menee hyvin!" xD No sitähän sitten tehtiin jokunen kerta... Ja toimihan sekin, mutta mun piti olla tosi tosi TOSI ajoissa jo kutosella ja liikkua ihan lähellä seiskaa esteen suuntaisesti. Ja ei saanut kääntää koko yläkroppaa (rintamasuunta kääntyi kohti 10-estettä ja Paso hyppäsi väärään suuntaan) vaan pelkkää kättä kämmen ylöspäin. Sen jälkeen ruvettiin sitten harjoittelemaan sitä mun kammoamaa valssaamista ja sehän itse asiassa tässä nimenomaisessa kohdassa olikin aika helppoa ja sujuvaa. :)
Takaakierrot 12-14. Kaksi ekaa sujui aina ihan hyvin, mutta viimeinen joka ikinen kerta auttamatta liian myöhässä ja hyppy siis väärään suuntaan. Sanna kuulemma näki aina jo ekasta takaakierrosta, että ei tuu onnistumaan loppuun asti. Ja mie kun mukamas niin hienosti olevinaan tein niitä siinä... *huoh*. Homma korjaantui kuitenkin niinkin yksinkertaisesti, kun lähtemällä reilusti aikaisemmin jo alusta pitäen liikkeelle. Piti vaan luottaa koiraan, että se tekee sen ensimmäisen takaakierron, vaikka itse jo lähtee eteenpäin (ja tekihän se <3 ) ja siitähän se homma lähti skulaamaan. Ei mitään ongelmia olla ajoissa viimeiselläkään, joka vielä niin katalasti oli sijoitettu aavistuksen taaemmaksi toisista nähden, eli vaati vielä vähän tehokkaamman työnnön taakse. Vähänkö olin onskuna, kun viimein osasin korjata tämänkin. Ja se tuntui yhtäkkiä niin helpoltakin!
Kepeille ehdin nipin napin valssaamaan, kun oikein pinkaisin. Paso kun tuntuu putkissa vielä kiihdyttävän vauhtia entisestään, jos mahdollista, ja sinkoaa aina putkesta kun tykin suusta ulos... Kaikki pujottelujen sisäänmenot olivat kuitenkin tosi onnistuneita, paitsi yksi, jossa itse työnsin koiran väärälle puolelle keppejä. Hyvä Paso! Mun pitää vaan malttaa loppuun asti, eikä yhtään sovi ennakoida seuraavaa ohjausta, tai Paso jättää pujottelun kesken. Ja sitten mun pitää olla hiljempaa, häiritsen kuulemma koiran pujottelua, ku kokoa ajan höpötän sille jotain. :D Treenien lopussa harjoiteltiin tähän ihan huvin vuoksi vielä vaihtoehtona myös pujottelun ohjaus oikealta ja valssi keppien päähän, kisoissa kun tuli vitonen juurikin valssausyrityksestä keppien päässä... Ja yllättävän paljon mun piti olla koiraa edellä oikeastaan jo pujottelun alusta asti, että ehdin tehdä sujuvan valssin ja olla samalla pois koiran tieltä kun se pujottelee. Mutta tästäkin hommasta tajusin nyt ehkä vähän jotain uutta - näitä pitää harjoitella lisää!
Loppukuviot takaaleikkauksella 18-hypyllä. Senkin onnistuin sössimään kahdesti ennenkun maltoin rauhassa odottaa ja katsoa oman liikkumisen fiksusti. Vähän piti juoksulinjaa kaartaa keppejä kohti ja ajoittaa käden vaihto oikein, niin tuli Pasolle kaunis käännös puomia kohti ja rima pysyi ylhäällä.
Olipas taas vaan niin kovin opettavaista. Ja kivaa. :)
Ainiin... otsikkoa pitänee selittää... Riparilla aikanaan meillä oli työharjoittelija, sattumalta nimeltään Sanna. Hän opetti meille ajankulupelin, jossa sanoja jaetaan kolmen kirjaimen "tavuihin" ja tätä jatketaan aloittaen sana aina uudelleen ja uudelleen alusta, kunnes kirjaimet menevät tasan sanan loppuun. (siis esim. Pas-opa-sop-aso) Esimerkkinä hän käytti omaa nimeään. Ja jostain syystä mun aivot ovat nähneet tärkeäksi tallettaa ulkomuistiin tämän ritirimpsun, Sanna - nimen jaoteltuna kolmen kirjaimen ryhmiin. Ja koska otsikkoja on aina yhtä hankala keksiä, niin tämä sieltä aivoista nyt putkahti. Sorry. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti