Lauantaina osallistuimme toista kertaa Pason kanssa Tuija Kokkosen agikoulutukseen. Ja antoisa koulutus olikin taas. Rata näytti tältä ja vaikka aluksi tuntuikin ettei meinaa millään oppia ja hahmottaa että mihin ihmeeseen piti seuraavaksi mennäkään, niin lopulta se oli aika kiva juostava.
Myöhän juututtiin Pason kanssa heti alkukuvioihin. Kuinka yllättävää, että en sitten ihan ehtinyt suoran putken jälkeiseen takaakiertoon. :D Tosin MELKEIN ehdinkin. Kun lähetys 2-hypylle oli ajoissa ja lähdin siitä HETI eikä huomenna liikkeelle taakse vilkuilematta, luottaen että Paso suorittaa annetun hypyn, ehdin kuin ehdinkin! Tosin piti muistaa kuitenkin käskeä "tule" ja "putkeen", muuten koira suhahtikin 9-hypylle... Mutta tämä kohta pitää käydä vielä hallilla kokeilemassa putken oikealta puolelta ohjaten ja vippauksella / poispäinkäännöllä neloselle!
Seuraava ongelma oli heti 5-7. Jos en linjannut huoella vitoselle, Paso lähti renkaan sijaan haahuilemaan pussin suunnalle, koska hyppäsi pitkälle ihan väärään suuntaan. Ja vaikka sainkin sen pelastettua vielä renkaalle, oli peli menetetty 7-hyppyä ajatellen. Mutta huolellisella linjaamisella ennen vitosta ongelma ratkesi. Koira 7 hypylle ja itse tekemään persjättöä kasille ja siitä reippaasti liikkuen koko ajan kohti ysiä. 10-11 ei ongelmia, 12 päällejuoksulla vaati pari toistoa mutta toimi loistavasti kun vaan liikuin tarpeeksi.
Pussilta ehdin hyvin takaakiertoon ja 15-17 myös helposti. Mutta sitten törmättiin taas mun ehkä yhteen pahimmista kompastuskivistä. 17-18 välissä olis pitänyt tehdä sylkkäri. Jestas että osaakin olla vaikea ohjaus! Mun aivot ei vaan jotenkin älyä sitä. Tai siis kävellessä ilman koiraa ja teoriassa ymmärrän kyllä ihan hienosti (mielestäni) miten se PITÄISI tehdä. Mutta en vaan osaa toteuttaa käytännössä, vaan liikun aina väärään suuntaan, pysähdyn paikalleni tai jyrään koiran päälle. Aika samanlainen kohta oli edellisessä Sannankin treenissä eikä se silloinkaan mennyt ihan niinkun strömsössä, joten sylkkäriä suuntaamme hallille harjoittelemaan.
Kun päästiin loppukuvioihin asti, olin jo luultavasti niin hyydyksissä, että silkkaa väsymystäni en saanut enää keskityttyä vaan työnsin Pason koko ajan toiseen väliin pujottelussa... Mut noin muuten noissa kuvioissa ei ollut suurta ongelmaa. Jätin kontaktille, menin tekemään pakkovalssia 20 hypylle ja valssin kautta sitten kepeille.
Jotenkin meillä on nyt Pason kanssa joku hiiviskelyvaihde päällä koko ajan. Jompi kumpi (minä luultavasti) menee niinkun käsijarru päällä. Ja toinenkin menee sitten, kun reagoi toiseen. Nytkin Tuija huusi koko ajan "mene, juokse, liiku!!!!". Ja sitten noin viidennen tai kuudennen yrityksen jälkeen toiminta alkoi kuulemma etäisesti muistuttaa agilityä... :D Eli samaa viestiä tuli, kun Sannalta. Pitää lopettaa varovainen hissuttelu ja varmistelu ja alkaa rohkeasti ja reippaasti vaan liikkua ja ohjata. Vaikka koira tuntuisikin vähän hitaalle. Koska se luultavasti on hidas kun minä jarruttelen. No, nyt se kyllä on hidas varmaan myös siksi, että se on täydessä näyttelyturkissa ja meillä on hallissa parikymmentä lämmintä. Melkoinen ero siis, kun tulee ulkoa kymmenen asteen pakkasesta. Itse voi sentään heittää t-paitasilleen, Paso paralla ei ole mitään riisuttavaa...
Kontaktiharjoitteluun Tuija käski myös kiinnittää huomiota, että palkkaan aina semmoisista asennoista, missä olen myös kisaradoilla. Ihan aiheesta. Muutenkin pitäisi (edelleen) jossain vaiheessa ottaa joku kontaktiharjoittelukuuri...
Olipas siinäkin radassa mutkaa jos jonkinlaista, joskin ihan kivalta radalta koiralle näytti. Sehän se tällaisissa radoissa on haastavinta, että uskaltaa luottaa koiraan ja irtautua edelle, että ehtii ( kuitenkaan unohtamatta koiraa selän taakse). Meikäläinen hituri on helposti pulassa, mutta kun koira irtoaa eri suuntaan esteelle ja itse saa etumatkaa, ehtii haasteellisiinkin kohtiin. Ja sekös tuntuu hyvältä, kun ehtii.
VastaaPoista