Aksaa aallonpohjalla

Toissapäivänä käytiin orkesterin kanssa hallilla. Lapset touhusivat toisella puolella omiaan ja myö Pason kanssa treenailtiin. Hallilla oli valmiina rata, ja kun se vaikutti ihan kivalle päätin mennä sitä niin ei tarvinnut mitään käydä siirtelemään. En tajunnut sitä silloin (enkä olisi tajunnut myöhemminkään ellei yksi kaveri olisi vihjannut) mutta kyseessähän oli taannoisen Tuija Kokkosen koulutuksen "kotiläksy". Eli tulipahan nyt sekin tehtyä! :D Mustin pallojen rata siis. 

Alkuun kokeilin erilaisia tapoja 2-hypyn molemmilta puolilta ohjaillen. Paras oli heitto mahdollisimman vinosti hypyn yli ja sitten valssin tapaisella kääntö vasemmanpuoleisen siivekkeen ympäri. Kaarteesta tuli pieni ja nopea, kun vaan olin ajoissa kääntämässä. 3-7 ei ongelmia, Paso meni hienosti joka kerta 7-putkeen eikä vilkuillutkaan puomia. Sitten olisin HALUNNUT ehtiä tekemään persjätön putkella, mutta enpä vaan ikinä ehtinyt, vaikka kuinka pingoin. Siis takaaleikkaus 8-hypyllä ja sitten uusi takaaleikkaus 10-hypyllä. Ekalla kerralla Paso ajoi 10-hypyn ohi, luultavasti koska itse sekoilin jo ensimmäisessä takaaleikkauksessa. Seuraavilla kerroilla eteni tosi upeasti jopa niin, että pääsin tekemään takaaleikkauksen 9-hypyllä ja se silti haki kympinkin. :) Pujotteluun sai vauhdikkaan etenemisen jälkeen ottaa ihan kunnolla haltuun ja jarrata jo ennen 11-hyppyä, että päästiin oikein sisään. Pujottelun loppuun harjoittelin valssausta. Vähän on vielä epävarmaa, mutta onnistuu sentään, vaikkei varmaan kauhean kauniilta näytäkään. Kiva rata ja hyvä fiilis jäi treenistä, olin iloinen etenkin Pason hyppysuoran hienosta etenemisestä ja hyppyjen hakemisesta - hyppyesteet kun eivät ole olleet Pasolle mikään hurja magneetti koskaan.

Hyvillä mielin siis lähdin eilen illalla Sannan valmennukseen. Ja sitten tapahtui jotain. Radankävelyssä jo iski joku lukko päähän ja alkoi tuntua, että tää on mahdoton, liian vaikea, hirvittävä rata ja en tule onnistumaan enkä osaa ohjata tätä mitenkään päin. Mikään vaihtoehto ei tuntunut hyvältä, enkä oikein saanut otetta rataan millään. Rata näytti tältä: (15putki oli päistään vielä lähempänä puomia, FlexiTrack ei vaan anna putkea kääntää enempää mutkalle. Eli oli siis käytännössä ihan puomissa kiinni molemmat putken suut.)

Päänvaivaa aiheutti erityisesti... no, koko rata. xD Mutta siis heti alussa välistäveto, mitä kammoan ihan yli kaiken. Ällöttävä välistäveto. Ja sitten 3-hypyn jälkeen Aa ja putki houkuttelemassa. Sitten en kertakaikkiaan käsittänyt millä konstilla voisin ehtiä ohjaamaan 6-hypyn tai ainakaan saada koiraa seiskalle ilman että se livistää putkeen. Sitten välissä olikin haastavaa, mutta selvitettävissä olevaa rataa. Tarkkana piti toki olla koko ajan ja mulla oli jotenkin tosi vaikeeta hahmottaa mihin rata milloinkin kulkee seuraavaksi. Lopun muuri ja kepeille vienti ilman että lipsahdetaan putkeen tai puomille tuntui taas melko mission impossiblelle. 

Ja asioillahan on tapana sujua just niinkun niiden ajattelee sujuvan. Eli ongelmissa oltiin jo ekassa välistävedossa. Sitten en vaan saanut aivojani tajuamaan, että suunniteltu valssi muuttu 3-hypyllä persjätöksi ja varmaan kymmenkunta kertaa otin koiran väärälle kädelle ihan väkisin. Ja kävihän se siellä putkessakin kai, tai ainakin kaarteli pitkiä kaarroksia. Ohjaukseksi alkuun valikoitui siis 3 peräkkäistä persjättöä. Ensin 3-hypyllä, sitten lähetys neloselle ja itse reippaasti tekemään persjättöä vitoselle, josta suoraan takaakierrätys + persjättö kutoselle, koira haltuun ja pyöritys seiskalle "takaa"-käskyllä, käden vaihto, alta pois ja liikkuminen kohti putken suuta. Arvatkaa menikö näin sujuvasti silleen heti? No ei tosiaan mennyt. Epätoivo iski ja itku suunilleen meinasi tulla, kun en vaan saanut hommaa onnistumaan kun aina sähläsin ja sössin jonkun kohdan. Paso parka, mutta se sai kyllä pallon palkaksi vähän joka välissä ja jaksoi uskomattoman hyvin toistaa samaa  4-7 kohtaa uudestaan ja uudestaan. Ja onnistuihan se lopulta. Minusta vaan tuntui koko ajan jotenkin tosi hurjalta ohjata noin pitkä matka edestä, näin koiran lähettäessäni sen 4-hypylle ja seuraavan kerran oikeastaan vasta 7 takaakiertoon tultaessa. Koska jos yhtään aloin missään välissä vilkuilla taakse tai varmistella, en enää ehtinyt. Hienosti meni Paso kuulemma, mutta itsellä ei ollut kyllä aavistustakaan mitä selän takana varsinaisesti tapahtuu ja sekös ahdisti. Mut ohjaus sinänsä toimi ja koira toimi. Mun pää vaan ei toiminut. 

Kun tästä viimein selvittiin, oli radan keskipätkä aika iisi itse asiassa. Joo, tuli siellä hasseja, esim. 11-hypyllä unohdin vaihtaa puolta ja jouduin tekemään takaaleikkauksen A-esteellä. Minut pelasti Pason upeat kontaktit, se kiltisti odotteli perässä räpiköivää kartturia. 15-putkesta vedin koiran ekalla kerralla ohi, kun niin voimakkaasti otin haltuun. Osuutta asiaan saattoi ehkä olla myös mustalla putkella, joka oli todella pimeässä kohtaa (yksi lamppu taisi olla pimeänä juuri siitä, tai muuten oli joku ihme varjokohta?) Mutta ne oli pieniä juttuja ja saatiin korjattua vauhdissa. Ja Paso valitsi hienosti joka kerta oikein puomin ja putken väliltä! :)
Lopussa olin mokannut radankävelyssä. En ollut älynnyt katsoa, että 22-hypylle tultaessa pitäisi ehdottomasti kääntää koira eri kautta kuin aiemmilla kerroilla, jotta se siivekkeen ympäri tullessaan näkisi jo muurin takaa siintävät kepit eikä esim. A-estettä, putkea, toista putkea ja puomia... Kun ohjasin tämän järkevämpää kautta ja linjasin riittävän kauas vasemmalle ennen muurille lähetystä, päästiin ihan kivasti kepeille. Jos linjaus jäi vaillinaiseksi ja Paso hyppäsi muurin liian suorassa kulmassa ja / tai jos jäin liikaa jälkeen / liikuin liian läheltä muuria eksyttiin aina 15 putken loppupäähän. 

HUH. 

Lopuksi vielä Sannalla on tapana pyytää juoksemaan koko rata. Olin jo aika väsyksissä, ainakin henkisesti. Mutta toisaalta teki mieli yrittää. Ja kas! Alun katastrofikuviot onnistuivat kaikkine perseilyineen täydellisesti!! No ok, 7-hyppy jäi suorittamatta kun varmaan unohdin ohjata hämmästykseltäni ja Paso viiletti suoraan putken väärään päähän. Mutta SILTI! Olis pitäny älytä palkata koira siihen kohtaan ja lopettaa koko treeni. Vaan kun ei tyhmä älyä. Loppuradasta ei sitten tullutkaan niin sanotusti lasta eikä paskaa. Oma keskittyminen vaan hajosi niin totaalisesti kun olla ja voi. En enää edes muistanut rataa tai mihin piti olla menossa tai varmaan suunilleen omaa nimeänikään. Ilmeisesti kaikki henkiset voimavarat oli käytetty tuohon vaikeimpaan kohtaan?? No, loppuun saatiin onneksi sitten onnistunut vienti mutkaputken kautta kepeille ja UPEA pujottelu, josta superpalkka. 

Paso oli fantastinen. Minä en. Miten voi pää hajota niin täysin kesken treenin? Ja erityisesti, miten tämä vältetään jatkossa, että tästä olis opittu taas jotain?

- Mun pitää, pitää PITÄÄ luottaa koiraan. Varmistelemalla turhaan saan sen vaan lähtemään omille teilleen kun oma liikkuminen pysähtyy ja jähmettyy ja ohjauksesta tulee katkonaista. 

- Mun pitää oppia ohjaamaan rennosti ja luottavaisesti MYÖS ne kohdat, mitkä tuntuu itsestä vaikeilta. Koska silloin ne onnistuu. Jos niitä alkaa etukäteen panikoida, palataan kohtaan yksi...

Lisäksi, NOTES TO SELF:

- Jos joku kohta tuntuu treeneissä toivottomalle, voisko avata suunsa ja pyytää vinkkejä ihan etukäteen eikä vasta sitten kun on hakannut päätään seinään?

- Kun se toivoton kohta onnistuu lopulta, palkkaa koira ja lähde kotiin, koska omistat kastemadon keskittymiskyvyn eikä sitä sitten sen ponnistuksen jälkeen enää riitä pidemmälle.

- Hanki jostain mustan pörssin katukaupasta Ritalinia tai muuta keskittymistä ja järjenjuoksua edistävää lääkitystä?? (no vitsi vitsi)

.. mut kaippa täältä taas noustaan. Toivottavasti piakkoin, koska sunnuntaina olis kisat...