Onnistunut valmistautuminen - hyvän mielen kisat!

Keskiviikon katastrofitreenien jälkeen mentiin perjantaina hallille keräilemään mun itsetunnon rippeitä hiekasta... Lapset olivat mukana, joten oli vaan plussaa, kun siellä oli valmis ihan kivan oloinen rata, ettei tarvinnut kuluttaa aikaa rakenteluun:

Henkiystäväni ja kotikoutsini Johannan ohjeilla lähdettiin tekemään rataa ihan pikku pätkissä. Ensin 1-4, sitten 4-6, 6-9, 7-11 jne... Ja kun oli koko rata askaroitu pikku pätkissä, kipaistiin se vielä kokonaankin. Ja hyvinhän se meni! :) 5-esteellä toimi tosi hyvin viimeksi kesällä harjoiteltu vippaus. Aluksi Paso oli pikkuisen kuutamolla ja teki pitkän kaarroksen, mutta muisti kyllä ohjauksen pian. Kepeille haki tosi hienosti vaikeasta kulmasta eikä kertaakaan eksynyt edes 9-hypylle. 8-9 väliä yritin viedä ensin oikealta puolelta, mutta silloin Paso lujahti aina putkeen mun liikkeen mukana, joten vasemmalta se ja 9-hypyllä takaaleikkaus pelitti hyvin. Renkaalta lähetys putkeen kaukaa ja itse toista kautta jo 12-hypylle. 12-14 pätkällä tulikin ainoa pieni ongelma, sillä en tainnut kertaakaan putken kautta lähtiessä eli vauhdissa ja ilman omaa etumatkaa saada Pasoa 14-hypylle. Osuutta asiaan tosin SAATTOI olla myös sillä, että Ronja ja Pyry halusivat välttämättä istua pituuden päällä katsomassa äitin treenausta, joten Paso ei ehkä pituutta lähestyessään nähnyt kauhean hyviin siellä lasten takana lymyävää 14-hyppyä... ;) Jälkeenpäin älysin, että munhan olisi pitänyt viedä se hyppyjen vasenta puolta niin varmaan olisi onnistunut paremmin. Mut ei takerruttu siihen, kaiken kaikkiaan tuli tosi hyvä mieli tästä valmistelevasta treenistä! :)

Lauantaina sitten lähdettiin Johannan kanssa Helsinkiin Horse Fair - messuille. Annoin kotimieheksi jääneelle Timolle ohjeet, että koira on liikutettava kunnolla, kun on kisoja edeltävä päivä. Paso oli päässyt siis lasten kanssa yhdessä metsäretkelle.

Sunnuntai aamuna sitten startattiin huimalle viiden minuutin matkalle kohti kisapaikkaa. On se vaan ihanaa, kun joskus on kisat lähelläkin! :) Koiriakin oli vähän, maksejakin vain reilut parikymmentä - harvinaista! Tuomarina minulle uusi tuttavuus, oikein mukavan oloinen heppu Mika Moilanen.

Ensimmäisenä oli agilityrata, joka näytti hyvinkin vauhdikkaalta:

Ja vauhdikas rata olikin! Täytyy sanoa, että jokusen kerran rataantutustumisessa kiitin luojaani että Paso a) pysähtyy kontakteille ja b) osaa edetä suoraan. Ne taidot tulivat tarpeeseen. 7-8 välillä valssasin että pääsin itse 8-hypyn "taakse" ja keppien vasemmalle puolelle. Kepeille Paso tuli todella lujaa ja hetken jo näytti että se ei pysty enää kolmanteen väliin kääntymään, mutta jotenkin se sai itsensä kammettua takaisin oikein. 12-putkeen taisin käydä saattamassa Pason vähän pidemmälle kuin olin ajatellut ja näin olin sitten seuraavalla suoralla melkoisesti takana. Siis sillai, että kun Paso tuli ulos suorasta putkesta, olin itse vasta jossain 13-hypyn ja putken välimaastossa... Ehdin miettiä jotta kuinkahan mahtaa käydä. Huusin sitten vaan horisonttiin katoavan koiran perään että "Putkeen putkeeen PUTKEEN!!!" ja sinnehän se meni ja hyppäs renkaankin matkalla. :) Itse pääsin kurvaamaan siis heti takaisinpäin puomille. Kaiken rallatuksen jälkeen UPEA kontakti ja sitten - taas iski meidän loppusuoran epäonni. Silminnäkijöiden mukaan Paso lähti ilmeisesti vähän turhan kaukaa okserille ja luultavasti tajusi vasta esteen päällä että tämähän olikin tavallista leveämpi. Ja tiputti takajaloilla riman. Voih. Vitosella maaliin siis, kisan kolmanneksi nopeimmalla ajalla. (kattokaas muuten miten vesikoirat jyrää bordercollieiden sekaan tuloslistalla!)

Lopputuloksissa oltiin kumminkin neljänsiä ja tärkeintä on, että pitkästä aikaa tuli semmoinen fiilis, että nollaratakin on ihan mahdollinen! Koira tuntui niin hyvältä viedä ja radalla oli vaan kertakaikkisen KIVAA! :)

Hyppyratakin oli oikein kiva ja sujuva:

Tässä heti eka kaarros venyi vähän pitkäksi, mutta sitten menikin hienosti. Hauskaa oli, että ei paljon käskyjä tarvittu. Lähdön "tule" sitten 2-3 välissä "Paso" sen jälkeen vain "putkeen", "putkeen" ja "putkeen". :D Sitten oltiinkin jo yli puolenvälin rataa kun 14-hypylle piti käyttää joku hyppykäskykin. ;) Hetkellinen mun keskittymisen herpaantuminen ja myöhästyin valssissa 15-16 välissä. Siihen siis pelastuksena kökkö takaaleikkaus 16-hypylle ja koiran naarailua takaisin oikeaan suuntaan. Ihana Paso kuitenkin kuunteli hienosti. Sen verran tuli kumminkin sählinkiä, että tultiin varmaan vähän epärytmissä ja liian lujaa kepeille ja Paso ei kyennyt uusimaan edellisen radan matrix-pelastustaan vaan ajautui yhden välin ohi. Sitten korjauksessa vielä työnsin sen itse kerran toiseen väliin. Kolmannella yrityksellä onnistui ja Pasokin jo alkoi vähän äristä mennessään tyyliin "eikö tää nyt jo lähde tästä skulaamaan!" xD Siinä vaiheessa sitten jo nauratti se Pason ärinä ja oma sähellys sen verran, että maaliin tulo oli ponneton ja olis pitänyt tajuta jättää viimeinen takaaleikkaus tekemättä. Mutta kun en tajunnut, niin viimeinen hyppy jäi suorittamatta kun ei vaan enää osuttu. Mut ei se mitään, kivaa oli ja hyvin meni! :) Yleisö nauratti mun "Hyp, hyp, HYYYP, no ei se osu!" xD

Nyt on jo kevään kisakalenteria innolla pläräilty koska viimein on taas uskoa - kyllä me vielä se nollakin tehdään!

Videoita ei oo. Sori. Visioikaa mielessänne, miten täydellisesti myö mentiin. ;)


Kisavalmistautumisesta vielä vähän NOTES TO SELF...
- Kävin ilmoittautumisen jälkeen tavallista pidemmän, rauhallisen hihnalenkin melko kaukana kisapaikalta.
- Paso oli hallissa sisällä paljon vähemmän kuin yleensä on ollut ennen omaa starttia. Meidän lähtönumero oli 44, niin hain sen sisään vasta jossain numeron 38 tietämillä.
- Lähtöön mentiin ihan viimeisen päälle tokoseuraamisella.

-> Paso oli tavallista paremmin kuulolla eikä käynyt liian kuumana.