Paso tässä moi

Mä tulin nyt ite tänne kirjoittelee, ku ei toi yks saa mitään aikaseksi, ku sen pitää muka olla nykyään jossain töissäki. 

Mut siis sitte pääasiaan, eli muhun. MÄ olin nimittäin viikonloppuna piirinmestaruuksissa. Eli oon siis melkein niinku piirinmestari. Olin siellä edustamassa meidän seuraa, Agi-Kotkia yhdessä Ihanaisen Ellan, Super Räpän ja sit Eläkeläis Aadan kans. Ja mehän oltiin tietty henkisiä voittajia. Mut me annettiin niille muille sit vähän tasoitusta, ettei oltais oltu niin murskaavan hyviä ja et ne uskaltais tulla ens vuonnakin sinne kisaamaan. No kummiski. Mä olin siellä mun lemppariJohannan <3 kans, ku toi yks kuka meillä asuu, ei muka päässy koska noi kaksjalkaset kuolamonsterit ja jotain plääh. No kummiski, pääasia, et pääasia eli MÄ pääsin paikalle. 

Ehdin treenata tota Johannaa vaan kerran, koska oltiin siellä leirillä (siis hei - leiriraporttiki puuttuu täältä vielä kokonaan, mä palkkaan kohta itelleni oman sihteerin ku ei toi yks saa mitään aikaseksi!!) ja sit Johanna oli reissussa. Tai olisin mä oikeestaan kerenny kaks kertaa, mut sillä toisella kerralla mä en kauheesti jaksanu paneutua siihen treenaamiseen, ku olin just kotiutunu leiriltä. Onneks mä oon tietty niin multipätevä ja eikä Johannakaan oo hassumpi, niin mehän vedettiin ihan mainiosti sielä kisoissa.

Klikkaa tästä nähdäksesi mun henkeäsalpaavan mahtavaa menoa.  (joo joo, menin vahingossa sen yhden riman alta ja sit ne muutenki siellä Kouvolassa jotenki tosi huonosti osas ripustaa noita rimoja paikoilleen... ei oo mun vika!!)

Tänään sit palattiin päiväjärjestykseen ja mä jouduin sit koittaa tota omaa kartturia jotenki kouluttamaan. Eihän siitä kyl meinannu tulla mitään, ku se oli ollu ekaa päivää töissä ja jotenki vielä tavallistaki keskittymishäiriöisempi. Ja sille ei toi tauko tee hyvää (niinku mulle, koska oon vaan niin hyvä) ja se oli ihan kuutamolla ja pihalla ku puutarhaletku aluksi. Jaakotusta sen olis niinku siinä kuulunu harjoitella, mut emmäsit tiedä tuliks siitä oikeen mitään. Kuumaki oli, ni mä kyl sit välillä lähdin varjoon pallon kans makailemaan, ku kaikki kiva hurlumheikin siinä kiellettiin. Mut kuuntele nyt sit tota yhtä, ku se sohii ihan minne sattuu ja jököttelee paikoillaan. No, kai se joskus oppii. Ens kerralla sit taas paremmin? Kylhän se loppua kohti sit jo vähän petras, mut mä en sit oikeen enää jaksanu ja ne rimatki oli taas ripustettu niin korkeelle. Mun pitää kuulemma alkaa totutella et ne voi olla siellä yläilmoissaki. No jaahas sanon minä. 

Toi uuno ei edes enää muista sitä rataa mitä mentiin. Voitteks kuvitella!?! Eihän siinä ees ollu ku 16 estettä, mut eipä se vaan osaa niitä enää asetella paikoilleen, joten joudutte nyt vaan päässänne kuvitella, miten mä liitelin menemään hyppyjä ja pari putkea ja muurin ja Aan. Sillai tietty tosi pätevästi, kuhan toi kiviriippa älys perseillä takaaleikkausten sijaan ja jotenki edes järkevästi tehdä niitä jaakotuksiaan. 

Perjantaina mennään kuulemma möllikisoihin. Toivottavasti se siihen mennessä saa jonku lääkityksensä kohalleen, et se taas vois vähä keskittyä tähän hommaan. Mä kyl sit hoidan meille palkinnot kotiin, jos vaan numerojärjestys kerrotaan kartturin taholta riittävän ajoissa ja selkeesti!

Voihan päivitys...

Blogi on ihan kesäterässä... Ja niin ollaan mekin Pason kanssa.

Mutta on täällä sentään jotain tehty. Viime viikolla Paso pääsi pitkästä aikaa aksailemaan. Ensin käytiin Johannan kanssa vähän kentällä hurvittelemassa, ei tehty mitään kovin kummoista, kentällä valmiina olevien puomin ja a-esteen ympärille kannettiin muutama hyppy ja yksi putki ja sitten surffailtiin. Paso teki TÄYDELLISIÄ kontakteja. :) Vauhdikkaita ja napakoita. Ihan mahtavaa! Sitten maanantaina, juuri ennen leirille lähtöä käytiin tauon jälkeen ekoissa ohjatuissakin treeneissä. Ei paljon helle Pasasta haitannut, niin innoissaan se oli kuuden viikon agitauon jälkeen! :)

Treenien aiheena oli sylikäännös. Meikäläisen akilleenkantapää (mulla tuntuu olevan melko monia akilleen kantapäitä, mutta tämä on ehdottomasti yksi pahimpia...)

Olin melko varma, etten saa Pasoa kääntymään välistävetoja sylkkärillä, mutta niin vaan jätkä puikkelehti siivekkeiden välistä kun paraskin slalomisti! Samoin kepit haki sylkkäröiden tosi hienosti. Kaikista haastavin sylkkäri oli 12-13 välillä, kun Paso tuli putkesta niin valtavaa vauhtia että tahtoi ehtiä hypätä vähän väärään suuntaan seuraavaa käännöstä ajatellen. Tämäkin korjaantui kun kipaisin vähän linjaamaan pienellä vekillä ennen 12-hyppyä. Suhina toimi tosi hyvin ennen 2-, 7- ja 12-hyppyjä kertoen Pasolle, että kohta tarttee tiukasti kääntyä. Muutenkin se oli kuulolla tosi hienosti ja suorastaan unelma ohjata. :) 

Sitten startattiinkin viikoksi eräleirille Kuutsaloon. Siellä Pasolla oli oikein tyttöystäväkin ja muutenkin kovin kivaa - ja kovin rankkaa... Leiriraporttia vähän myöhemmin, toivottavasti kuvien kera. Leiriltä kotiuduttiin sunnuntaina, loppuilta ja maanantaipäivä levättiin ja maanantaina taas treenehin. Muuten oltaisiin jätetty menemättä kokonaan, mutta Johanna lupautui Pason kanssa ensi viikonlopun piirinmestaruuksiin joukkueeseen (koska itse olen estynyt) ja maanantai oli melkeinpä ainoa tilaisuus harjoitella ennen kisoja... Paso oli innoissaan kuten aina, mutta kroppa ei selvästi meinannut jaksaa samaan tahtiin kun pää olisi halunnut mennä. Rimat laitettiin mataliksi, kun tassu ei selvästikään noussut ja A-esteen Paso enimmäkseen kiersi... ;) Mutta saipahan Johanna vähän otettua tuntumaa ja totesi saman kuin minä. Tauko on tehnyt Pasolle tosi hyvää ja se on mielettömän hyvin kuulolla. Ehkä se on tauon aikana ajatellut, että jos joskus vielä radalle pääsee, niin pitää yrittää olla skarppina ettei taas joudu "jäähylle"? ;)

Terve poika

Paso nimittäin.

Kilpparivastaukset tulivat jo tässä jokunen päivä sitten, ja tässä tulokset:

S-TGA Tulos: 12, Tulkinta: < 20 Negatiivinen
S-T4 Tulos: 36,8 nmol/l Tulkinta: min: 17 max: 53
S-TSH Tulos: 0,16 ng/ml, Tulkinta: <0,5 normaali
S-T4/ TSH Tulos: 230 Tulkinta: >30 normaali

Kaikki on siis niinkuin olla pitää. :)

Lisäksi korvakin vaikuttaa terveeltä, ei enää kapsuttelua!

Kyllä nyt taas kelpaa kelliä! :)

Tottiksesta taasen

Ollaan nyt jokunen kerta Pason kanssa tässä tokoiltu. Yritän pitää mielessä, että se ei todellakaan ole kauhean pätevä kyseisessä lajissa, syystä siitä, että en itse ole sille opettanut kuin ihan perusteet. Paso ei myöskään ole vaikuttanut ollenkaan niin innostuneelta tokoilusta, kuin agista. En myöskään ole tokoillut sen kanssa niin paljoa, että pystyisin vielä koko ajan olemaan vertaamatta sitä Ässään, vaikka vertailu onkin täysin epäreilua juuri siksi, että enhän ole edes opettanut temppuja kunnolla Pasolle eikä sillä ole ollut mitään mahdollisuutta tai aikaa syttyä lajiin... Eli, yritän siis kovasti pitää mielessä, että koirani on ihan aloittelija. Ja mitä paremmin sen muistan, sitä paremmin sujuu, kun en ala vaatia siltä liikaa.

Kuitenkin minulla on monesti ollut sellainen olo, että vaikka kuinka olen pitänyt tehtävät helppoina, vaatimukset pieninä ja palkat suurina, Paso tekee vähän ns. "puolivaloilla". En vaan ole saanut sitä innostumaan oikein toden teolla enkä nostettua virettä sellaiseksi kuin tahtoisin. En herkuilla, naksuilla, pallolla, patukalla... Ja sitten meinaa omakin into lätsähtää.

Ja sitten! Istuin tässä päivänä muutamana pihakeinussa ja Paso tuli siihen ja sylkäisi kävyn suustaan siihen mun viereen keinuun, tapitti mua silmiin ja heilutti vimmatusti häntää. Kysyin että haluutko tehdä jotain? Ja hännän heilutus senkun kiihtyi ja alkoi innostunut vingahtelu / haukahtelu. No, nousin sitten siitä keinusta, otin kävyn ja pyysin sivulle. Viuh! Ei oo muuten koira ikinä ehkä tullut niin vauhdilla perusasentoon. :D Tehtiin siinä sitten perusasentoja, askelsiirtymiä, käännöksi. Pari maahanmenoa ja hieman kaukokäskyjä (is-maa-is) ihan läheltä. Välillä käpy palkaksi, sitten jatkettiin. Käpyjähän meidän pihalla riittää, kun pari mäntyä niitä tiputtelee kymmenittäin joka päivä! :D Vire pysyi koko ajan mielettömän hyvänä ja koira pani parastaan. Miten kivaa! Mietin jo, että pitääkö tässä nyt kerätä ämpärikaupalla käpyjä talven varalle?!

Eilen Paso tuli samalla tavalla pyytämään tekemistä. Istuin sohvalla ja siihen saapui yksi Pasanen narulelu suussa heiluttamaan häntää niin että koko pylly heilui. Tehtiin sitten taas niitä perusasentoja ja askelsiirtymiä sekä täyskäännöksiä ja niissähän alkaa jo näkyä pientä edistymistä. Vire oli taas mitä parhain ja Paso jaksoi hyvin tsemppailla vielä parit kaukokäskytkin. 

Mikä nyt sitten on lopputulema? Me tokoillaan silloin, kun Paso haluaa?! :D No, ehkäpä näillä pienillä sessioilla sais pikkuhiljaa rakennettua sitä virettä paremmaksi myös niihin kertoihin, kun minä päätän milloin treenataan. ;) Niin.. mikäli aikaa, energiaa ja intoa riittää vielä sittenkin, kun aloitetaan aksailut taas.

Eräänä iltana iltalenkillä...

... Paso kusi siilin päälle.

Kesälomapotilas

Kävin alkuviikosta näyttämässä Pason korvia eläinlääkärille, koska se kaaputteli mielestäni niin paljon etenkin oikeaa korvaa. Vaikka olin itse korvia syynäillyt enkä mitään häikkää löytänyt (eivät erittäneet mitään, ei punoitusta, ei hajua) niin silti ylenmääräinen rapsuttelu vaivasi mieltä niin, että päätin tarkistuttaa asian. Eläinlääkäri tutkaili ensin samat jutut ja totesi vielä, että yleensä kyllä etenkin haju kertoo aika paljon ja jos ei haise pahalle niin olis terve korva. Ja että joitakin koiria vaan vaikka korvakarvat häiritsee helpommin ja siksi rapsuttelevat. Mutta niin sieltä oikeasta korvasta vaan löytyi pikatestissä bakteerikasvustoa ja hieman punoitusta, eli oikeassa olin sittenkin epäilyksineni! Niin paha korvatilanne ei ollut, että antibioottikuuri olisi tullut, mutta korvatippoja laitetaan nyt kaksi viikkoa.

"Saako se nyt sitten uida?"
"Nooo... jos se ui silleen nätisti ja rauhallisesti ettei mene vettä korviin."
"Okei, eli Paso EI ui..." :D

Samalla keikalla Paso luovutti putkellisen verta, joka lähetettiin tutkittavaksi kilpirauhasen vajaatoiminnan varalta. Tuloksia odottelen heti alkuviikosta ja toki kerron heti kun jotain tiedetään.

Tottista mut ei tosissaan

Tänään tossa iltasella kaiveltiin vähän Pason (ja mun) tokotaitoja naftaliinista. Kun agitauon jatkuessa ja leireilystä palauduttua Paso ihan selvästi kaipaa vähän aivojumppaa. Liikuntaa tulee kyllä riittämiin, mutta semmoista tekemistä alettiin selvästi olemaan vaille. "Kuinka voisin palvella sinua, tehdäänkö jotain, ihan mitä vaan?!?" - ilmeellä mua tuijoteltiin täällä aamusta iltaan tasaisin välein, ni tänään päätin että tilanteelle on tosiaankin tehtävä jotain... :D

Siispä makkarat taskuun ja pihalle. Tehtiin perusasentoja naksuttimen kanssa sekä askelen - parin seuraamisia. Vähän liikkeestä maahanmenoa ja sitten vielä lisää seuraamista, tällä kertaa erityisesti semmoisen draiviin ja kontaktiin huomiota kiinnittäen. Aika nopeasti Paso itse asiassa hyytyi, kai se joutui tosissaan miettimään, että mistä sitä makkaraa tuleekaan. Piti oikeen ruveta vähän virettä nostamaan ja ottaa pallo mukaan palkkaukseen, että jaksoi Pasanen tsempata makkarapussin loppuun asti! Mut hyvä niin, ehkä se tuijottelee mua taas vähän vähemmän huomenna. ;)

Hyvin Paso muisti tokotemput ja hienosti teki töitä. Mun pitäis vaan (tässäkin lajissa) oppia muistamaan, että Paso ei ole yhtä kuin Ässä, eikä se etenkään voi mitenkään osata tehdä hommia samoin kun Ässä VOI-luokan tasolla... Pikkusen pitäis vissiin treenata sitä varten? ;)