Paso tässä moi

Mä tulin nyt ite tänne kirjoittelee, ku ei toi yks saa mitään aikaseksi, ku sen pitää muka olla nykyään jossain töissäki. 

Mut siis sitte pääasiaan, eli muhun. MÄ olin nimittäin viikonloppuna piirinmestaruuksissa. Eli oon siis melkein niinku piirinmestari. Olin siellä edustamassa meidän seuraa, Agi-Kotkia yhdessä Ihanaisen Ellan, Super Räpän ja sit Eläkeläis Aadan kans. Ja mehän oltiin tietty henkisiä voittajia. Mut me annettiin niille muille sit vähän tasoitusta, ettei oltais oltu niin murskaavan hyviä ja et ne uskaltais tulla ens vuonnakin sinne kisaamaan. No kummiski. Mä olin siellä mun lemppariJohannan <3 kans, ku toi yks kuka meillä asuu, ei muka päässy koska noi kaksjalkaset kuolamonsterit ja jotain plääh. No kummiski, pääasia, et pääasia eli MÄ pääsin paikalle. 

Ehdin treenata tota Johannaa vaan kerran, koska oltiin siellä leirillä (siis hei - leiriraporttiki puuttuu täältä vielä kokonaan, mä palkkaan kohta itelleni oman sihteerin ku ei toi yks saa mitään aikaseksi!!) ja sit Johanna oli reissussa. Tai olisin mä oikeestaan kerenny kaks kertaa, mut sillä toisella kerralla mä en kauheesti jaksanu paneutua siihen treenaamiseen, ku olin just kotiutunu leiriltä. Onneks mä oon tietty niin multipätevä ja eikä Johannakaan oo hassumpi, niin mehän vedettiin ihan mainiosti sielä kisoissa.

Klikkaa tästä nähdäksesi mun henkeäsalpaavan mahtavaa menoa.  (joo joo, menin vahingossa sen yhden riman alta ja sit ne muutenki siellä Kouvolassa jotenki tosi huonosti osas ripustaa noita rimoja paikoilleen... ei oo mun vika!!)

Tänään sit palattiin päiväjärjestykseen ja mä jouduin sit koittaa tota omaa kartturia jotenki kouluttamaan. Eihän siitä kyl meinannu tulla mitään, ku se oli ollu ekaa päivää töissä ja jotenki vielä tavallistaki keskittymishäiriöisempi. Ja sille ei toi tauko tee hyvää (niinku mulle, koska oon vaan niin hyvä) ja se oli ihan kuutamolla ja pihalla ku puutarhaletku aluksi. Jaakotusta sen olis niinku siinä kuulunu harjoitella, mut emmäsit tiedä tuliks siitä oikeen mitään. Kuumaki oli, ni mä kyl sit välillä lähdin varjoon pallon kans makailemaan, ku kaikki kiva hurlumheikin siinä kiellettiin. Mut kuuntele nyt sit tota yhtä, ku se sohii ihan minne sattuu ja jököttelee paikoillaan. No, kai se joskus oppii. Ens kerralla sit taas paremmin? Kylhän se loppua kohti sit jo vähän petras, mut mä en sit oikeen enää jaksanu ja ne rimatki oli taas ripustettu niin korkeelle. Mun pitää kuulemma alkaa totutella et ne voi olla siellä yläilmoissaki. No jaahas sanon minä. 

Toi uuno ei edes enää muista sitä rataa mitä mentiin. Voitteks kuvitella!?! Eihän siinä ees ollu ku 16 estettä, mut eipä se vaan osaa niitä enää asetella paikoilleen, joten joudutte nyt vaan päässänne kuvitella, miten mä liitelin menemään hyppyjä ja pari putkea ja muurin ja Aan. Sillai tietty tosi pätevästi, kuhan toi kiviriippa älys perseillä takaaleikkausten sijaan ja jotenki edes järkevästi tehdä niitä jaakotuksiaan. 

Perjantaina mennään kuulemma möllikisoihin. Toivottavasti se siihen mennessä saa jonku lääkityksensä kohalleen, et se taas vois vähä keskittyä tähän hommaan. Mä kyl sit hoidan meille palkinnot kotiin, jos vaan numerojärjestys kerrotaan kartturin taholta riittävän ajoissa ja selkeesti!