Pienestä oli taas kiinni nollat kisoissa viime viikonloppuna. Tuomarina oli ainakin itselleni ihan uusi tuttavuus Anne Huittinen. Anne oli piirustanut todella kivat ja sujuvat ykkösten radat, jotka kuitenkaan eivät olleet pelkkää kaahotusta, vaan vaativat hallintaa ja ohjaustakin.
Ensimmäinen, eli agilityrata A näytti tältä:
Rata vaikutti oikein jouhevalta ja suoritettavalta. Ainoa kohta mitä mietin meille vaikeaksi oli putki 12. Siinä kun väärä pää oli niin suoraan koiran nenän edessä puomin kontaktille pysähtyessä, että sen suorempaa linjaa putkeen ei voisi olla... Eli tätä pelkäsin meidän kompastuskiveksi ja niinhän siinä sitten kävi, että Paso lujahti putken väärään päähän kun sen kontaktilta vapautin, ennenkuin ehdin edes ajatella tekemäni yhtään mitään ohajuskuviota. Videosta näkeepi, että en kyllä selvästikään edes ajatellut tekevänikään mitään, joten se siitä. TARKOITUS oli tietenkin tehdä napakkaakin napakampi haltuunotto ja puolivalssi, vaan mitä tapahtuukaan?? Koko olemukseni näyttää suoraan putken oikeaan päähän ja oikein vielä kädellä huidon sinnepäin. Eipä voi koiraa syyttää tästä. Tosin nolla tämä ei olisi ollut kuitenkaan, koska Paso pudotti ensimmäisen riman. Koko kisassa tuli makseille vain yksi ainoa tulos, joten vitosellakin olisi kuitenkin päästy palkinnoille...
Muuten rata oli kuitenkin oikein onnistunut. :) Tosin itse en meinannut pysyä tolpillani, ku ensin juoksin melkein päin a-estettä ja sitten meinasin kaatua siellä surullisenkuuluisalla putkella... Mut hyvä pössis oli! :)
Tästä B-kisan agilityradasta sanoin heti, että tämä on helpompi kuin äskeinen. Ainakin meille. Ja niin se olikin. Ei pahoja ansaputkenpäitä eikä oikeastaan mitään muutakaan konstikasta:
Ja hyvinhän se menikin. :) Paso pudotti neloshypyn riman, ilmeisesti ainakin osittain mun valssin takia. Sen kanssa pitää nyt ehdottomasti ruveta harjoittelemaan tiukkoja käännöksiä kovista vauhdeista korkeilla rimoilla. Mutta siis yksi rima olikin oikeastaan ainoa kauneusvirhe koko radassa. Niin, ja A-esteellä tuli niin jyrkkä takaaleikkaus, että Paso meinasi pyörähtää takaisin alas, mutta tämän mahdollisuuden olin ottanut huomioon jo rataa kävellessä ja olin kerrankin ajoissa käskyttämässä, niin ehti pyörähtää takaisin oikeaan suuntaan. :) Tuloksena siis vitonen ja sillä päästiin kakkosiksi kisassa ja siis ihan palkintopallille!
Kolmas kisa olikin hyppäri, ja tätä rataa kävellessä oli koko ajan sellainen olo, että JEEEEE, mahtavaa päästä juoksemaan näin riemukasta rataa! Siis ihan mielettömän kiva rata. Oikein hymyilyttää vieläkin. Ei liian helppo eikä suora, oli tehtäviä matkalla, mutta kuitenkin sujuva, koiralle looginen ja rennosti juostava. Sanoin tuomarillekin rataantutustumisesta poistuessa, että "Tää on kiva!!"
Ja niin se olikin! :) Enpä muista, koska olisi kisaradalla ollut noin tosi hauskaa. Paso oli täydellinen. Minä hassasin itse ihan pienesti 9-hypyn. Vaikka olinkin rataantutustumisessa miettinyt, että tuo pitää ottaa tarkasti, ettei Paso viiletä ohi, niin jotenkin kuitenkin vaan pinkaisin aavistuksen liian pitkälle kohti rengasta ja kun huomasin erheeni oli jo myöhäistä ja Paso lujahti putkeen. Mutta mitäpä tuosta, kun oli niin mahdottoman hauskaa! Eikä tämäkään olisi nolla ollut kuitenkaan, koska se sama riivatun rima putosi taas.. Liekkö ollut jotenkin erityisen löyhästi kiinni? ;)
Kivat kisat kuitenkin joka tapauksessa. Oli tosi hyvä fiilis juosta, Paso toimi just niinkun pitääkin ja kuunteli tosi hienosti ohjausta ja teki kaiken ihan niinkuin on opetettu. Otin nyt ensimmäistä kertaa sen kanssa vähän verryttelyhyppyjä aina ennen rataa, liekö sillä ollut osuutta hyvään mielentilaan? Nyt on kova hinku uusiin kisoihin taas! :)
Postauksen kuvat (c) Tommi Mikkonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti