maanantai 17. maaliskuuta 2014

Ihana valo

Kyllä tämän takia kannatti herätä aamulla tavallista aikaisemmin:


Tarkoitus oli kyllä alunperin mennä töihin tekemään rästihommia, mutta kurkistus ulos ja paperihommat unohtuivat...
En liity takatalvesta valittajien kuoroon. Tällaista kuuluukin maaliskuussa olla. Täydellinen talvisää ja Paso nautti täysin siemauksin yllättävästä pitkästä aamulenkistä. :)

Loistava päivän ja viikon aloitus, etenkin kun iltapäiväksi jatkettiin uimalakeikalle. Mutta siitä lisää myöhemmin...

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Kyllästyttiin siihen meidän koiraan, ni päätettiin vaihtaa...

... se toi niin paljon kuraakin sisälle ja koko ajan piti pestä tassuja ja turkki alkoi haiskahtaakin. Tää uus koira, tää on paljon helpompi ihan vaan pyyhkäistä siistiksi lenkin jälkeen!


Paso pääsi (tai joutui... riippunee keneltä kysyy...) siis kotiparturin käsittelyyn eilen. Alkoi kyllästyttää tosiaan jatkuva kuratassujen peseminen, kun talvi nyt on ollut no - sanalla sanoen säälittävä. Noin niinkun talveksi. Lisäksi alkoi kyllästyttää jatkuva läähätys sisällä ja ympäriinsä ramppaaminen etenkin aamuyöstä, kun ilmeisesti riittävän viileää nukkumispaikkaa ei vaan löytynyt. Ja turkki alkoi taas tuoksahtaa melko miehekkäälle, vaikka vasta viikko takaperin pesinkin sen shampoolla. Joten ei muuta kun uutuuttaan hohtava trimmeri kouraan ja hommiin!

Terän jäähdyttelyä välillä. Onneksi oli kaksi terää, joita vaihdellen sai koko ajan tehtyä hommia. Muuten olisi mennyt aikaa tuplaten. Tai sitten koira olisi näyttänyt tältä seuraavat pari päivää... ;)

Tassut ja mahanalus saatiin parhaiten pötköttäen.



Valmis! Hesen paperipussillinen sitä karvaa irtosi. Onni on omistaa koira, jonka karvanlähtöajan voi ennakoida tarkkaan ja sijoittaa koiran siksi aikaa helposti siivottaviin tiloihin. ;) 

ps. Tassun pipi on parempaan päin. Se oli jo ummessa, mutta liian aikaisin lähdettiin ilman suojatöppöstä edes pienelle korttelikierrokselle, ja haava aukesi uudestaaan. Nyt kyllä mennään tassu paketissa varmuuden vuoksi vielä useampi päivä ja hölvätään terrapolya. Tahtotila olis kova saaa koira kuntoon viikonlopuksi, silloin olisi kisat ja Wessmanin koulutus...

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Tylsyyksien tylsyys


 Moro. Mun elämä on menny ihan toooooosi synkeän tylsäksi. Siis koko viikon noi ihmiset on vaan köhiny, niistäny niihin pikku papereihin (joita en saa syödä, vaikka ne onkin jo käytettyjä??) ja maannu sohvalla. Tai sängyssä. Siis ei mitään actionia tiedossa koiralle! Voittekste tajuta?!? Just ja just nyt aamulla ja illalla on joku viittiny lähteä mun seuraks korttelin kiertämään. Ja onneks mummo on vieny mut päivällä sitte kans pienelle kierrokselle. Vaikka ei se yleensä mua vie, ku leikkii vaan noiden ihmislasten kans. Oon syrjitty lapsenlapsi... No mut siis kuitenki. Ni täällä ei siis oo tapahtunu yhtään mitään ton viime lauantaisen näyttelykeikan jälkeen. Tai olin mä sunnuntaina ihanan Johannan kans agitreeneissä, ku toi yks turhake silloin jo vaan köhi eikä kuulemma pystyny hengittää. Ihme tyyppi. No mä olin tietty ihan superpätevä siellä treeneissä, et ei siitä sen enempää. Ja Johannaki oli ihan kehityskelponen. 

t. Paso, joka etsii kohta uuden kodin, jos ei täällä rupee meno paranemaan.



Koska tosiaan mitään - siis MITÄÄN - päivitettävää ei muuten ole, niin laitellaan vähän kuvia alkuvuodelta puhelimen uumenista:

16.1.14 Pakkasta niin, että piti pukea takkia niskaan...

.... mutta VALOISAA vielä iltapäivällä lenkkiaikaan!
Tammikuun lopulla oli edelleen kylmää, mutta kauniin aurinkoista.

Lunta satoi sen verran, että lenkkimetsät muuttuivat talviseksi ihmemaaksi:


Helmikuun puolivälissä päästiin talven ainoaksi jääneelle jäälenkille.
Rakennekuvan tapainen 16.2.14, Paso 2v. 10kk.
Kaksi viikkoa myöhemmin lumi on melkeinpä muisto vain...

Tylsyyden maksimoimiseksi Pasolle kävi tänään vielä onnettomuus. Lähdimme Johannan kanssa viemään koiria metsään juoksemaan, lenkitys kun tosiaan on jäänyt melko nollille sitkeän (in)flu(e)nssan takia. No, vartin verran meni ihan kivasti (ja lujaa!) ja sitten Paso yhden homppu-pomppu-hyppy-pyppy-koikkaloikkasen jälkeen ulahti ja hetken päästä katsoin että sehän ontuu. Seuraavaksi totesin, että vasemmasta etutassusta vuotaa verta. Vekkihän siellä oli anturassa, ilmeisesti Paso oli onnistunut hyppäämään jonkun puunoksan tms. terävän päälle juuri sopivan epäonnekkaasti. Ei muuta kun kotiinpäin. Pasoa ei kyllä haavoittuminen kauheasti näyttänyt haittaavan muuten kuin hiekalla, jossa se ontui hieman. Lumen päällä paineli menemään kuin viimeistä päivää, verisen tassunjäljet vain paljastivat, ettei kaikki ihan kohdallaan ole. 
Kotona huuhtelin tassun huolella ja koitin tutkia ettei siinä tosiaan muuta ole, kuin haava. Parin tunnin päästä aloin uudelleen tutkailla asiaa, kun Paso minusta oudon paljon varoi tassua ihan sisätiloissakin, ulkona ontui ihan tosi paljon. Otsalampun, vesiruiskun ja pinsettien kanssa "aseistautuneena" selvisikin, että anturan sisään, syvälle haavaan (ainakin 4-5mm syvyyteen) oli kuin olikin juuttunut melkein nuppineulanpään kokoinen erittäin terävä piikkimäinen kivensiru. Sen kun sain pinseteillä kaivettua pois ja ruiskutettua haavan oikein hyvin puhtaaksi syvältä asti, loppui ontuminenkin ja anturan nuoleminen. Nyt sitten hoidellaan haavaa Terra-Polylla ja pidetään lapsilta jäänyttä kurarukkasta pihalla tassussa. Toivottavasti selvitään säikähdyksellä ja töppönen paranee entistä ehommaksi pian!

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Käytiin kauneuskilpailuissa

Paso oli hienoin. <3 Mutta ikävä kyllä vain minusta, tuomari ei ihan jakanut näkemystä. ;)

Kouvolassa siis käytiin tänään pyörähtämässä ryhmänäyttelyssä. Kirsti Louhi oli tuomaroimassa ja hänellä kaksi harjoitusarvostelijaa. Arvostelu kesti, kesti, kesti ja keeeeesti... Eli ihan kiitettävästi kului aikaa, kun tuomari ja harkkatuomarit keskustelivat ja miettivät joka koiraa todella huolella. No toisaalta, saatiin kyllä tosi perusteellinen arvostelukin!

(c) Marita Partanen
Hieman pohdin etukäteen, mahtaako Paso muistaa kuinka näyttelyssä esiinnytään. Edellisestä kerrasta kun on vierähtänyt ainakin vuosi ja harjoitteluhan on tunnetusti lahjattomia varten, joten mehän ei treenattu tietenkään pätkääkään mitään seisomisia...

(c) Marita Partanen
(c) Marita Partanen
Mutta turhaa oli huoli! Paso tiesi mitä kehässä tehdään ja esiintyi taas kerran kuin mikäkin näyttelykonkari. Asettui itse seisomaan ja seisoa tokotti kuin tatti niillä jalansijoillaan. <3 Näin jälkeenpäin kuvista katsoen, niin itse näköjään saisin vähän opetella taas asettelemaan koiraa paremmin... Etutassut saisi olla paremmin rungon alla, niin ehkä koira ei näyttäisi ihan niiiiiin pitkältä. Vaan tuskinpa tuo olisi lopulliseen arvosanaan vaikuttanut.

(c) Kimmo Kääriäinen
Myös hölkät sujuivat nätisti, niinkuin odottaa sopikin. :)

(c) Kimmo Kääriäinen
Tuomari kehui erityisesti Pason turkkia ja luonnetta. Kutsui oikein erikseen harjoitustuomaritkin kokeilemaan. "Tulkaas koittamaan tätä. Tämä on nyt oikeasti auki ja semmoinen kuin pitääkin, juuri tätä on etsitty ja löytyihän se sieltä!" Ja tykkäsi myös, kun Paso vaan riemastui lisää mitä enemmän turkin kopeloitsijoita ilmaantui ympärille ja heilutteli häntää ja tälläytyi jokaisen rapsuteltavaksi. :D Ei paljon hetkauttanut herraa, vaikka kolme tuomaria yhtä aikaa kumarteli yläpuolella turkin laatua analysoimassa! Mun reipas Pasanen!

Tässä arvostelu:
Sopusuhtaiset mittasuhteet rungossa. Hyvä pää, oikea purenta. Hyvä kaula ja ylälinja. Kokonaisuus kovin kapea. Rintakehän kaarevuus puuttuu. Pitkähkö lanneosa, pysty lantio. Liikkuu ahtaasti edestä ja takaa. Lyhyt olkavarsi. Erinomainen turkinlaatu ja luonne.
EH, AVK4

Päästiin siis kotimatkalle ajoissa... :) No, juurikaan tuon enempää en menestystä odottanutkaan. ERIstä olisin ollut jo suorastaan iloisesti yllättynyt. Ainoa, mikä hieman yllätti, oli tuo liikkeiden ahtaus, koska itse en moista ole koskaan edes ajatellut.. Pitääpä tarkkailla ja miettiä, josko jotain lihasjumia olisi mikä tekisi liikkeestä ahtaan oloisen? Todella tyytyväinen olen siihen, että tärkein eli luonne on just sitä mitä pitääkin, eli erinomainen! Ja vähän ylpeä itsestäni, että olen saanut turkin niin hyvään kuosiin, että se kelpaa malliesimerkiksi. :) Torstaina sitten malliesimerkkiturkki saa kyytiä, kun Pasolle on varattu parturiaika! :D

Seuraavaksi sitten näytelmiin varmaan vasta joskus muutaman vuoden päästä, jos vaikka vielä miehisyyttä ja massaa tulisi lisää, kun sitä kerran selvästi halutaan?


Köyhän naisen IceBugit

Nää on viime aikoina pelastaneet mun lenkkeilyn... Pasolla ei oo hätää. Sillä on neliveto ja turboahdettu moottori. ;)

Moppitukka

... lähtee aamulla näytelmiin! On kuulkaa nyt niin nätti ja hyväntuoksuinen mies, kun tukka on pesty ja puleerattu ja rastat ruokottu!

Aksattukin on ja sunnuntaina sitten Sannan valkku, jos kartturi ei kaadu keuhkotautiin.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Rallykuume nousee

Ystäväni Jaana ystävällisesti kutsui meidätkin heidän jo jonkun aikaa pyörineeseen epäviralliseen rallytoko-ryhmään treenailemaan. Ketään varsinaista vetäjää ryhmällä ei ole, vaan porukassa tehdään ja treenaillaan. Kivempaahan se välillä on seurassa touhuta, kuin aina yksikseen. Ja saahan siinä sitten ideoita, että mitä seuraavaksi harjoitella. Lisäksi etenkin Pasolle tekee tosi hyvää tehdä töitä samassa hallissa muiden kanssa, paranee häiriönsieto samalla. :)

Itseksemme ollaan nyt viime aikoina vähän ralleiltu ja osataan aika hyvin jo ne muutamat temput mitä on harjoiteltu:

 Ohjaaja ja koira kääntyvät täyskäännöksen toisistaan poispäin.
Seuraamispuoli vaihtuu. Tää on nykyään Pasosta niin hauskaa, että se meinaa ratketa liitoksistaan valkovuokkohommissa! :D




 Eteen tuleminen olikin yllättävän haasteellinen opettaa ja vieläkin on vähän epämääräistä välillä eikä Paso tahdo tulla suoraan taikka sitten se jää kauas. Mutta aika hyvin tämäkin on hallinnassa! Peruuttelu tuntuu aina parantavan ja tiivistävän eteentuloa, vaikka ensimmäinen eteentulo olisikin ollut väljä tai vino...




Lisäksi tietenkin on kaikenlaisia käännöksiä eri suuntiin ja suoraankin seuraamista hitaammin ja nopeammin. Eli ihan perus seuraamistreeniä. Pason seuraaminen onkin parantunut ihan huomattavasti nyt ralleilun myötä! :) Ja ehkä se on haudutellut asiaa muutenkin, kun tokoahan ei olla tehty pitkään pitkään aikaan ollenkaan. Rally-tokossahan ainakaan alokasluokassa seuraamisessa ei vaadita katsekontaktia, vaan riittää että koira kulkee mukana hihnan kiristymättä, mutta me nyt ollaan saman tien treenailtu vähän enemmän tokomaista seuraamista, kun siihen pohjat on kuitenkin aikanaan rakennettu. :)

Nyt sitten lauantain treeneissä uutena tuli erilaisia törppöjen kiertelyitä. Periaatteessa ihan seuraamistahan nämäkin ovat, mutta onpahan ohjaajalla päänvaivaa, kun miettii mitä kautta minkäkin tötterön kiertää. ;) Paso ei tötteröistä sen suuremmin kuin kylteistäkään piitannut yhtään mitään, mikä onkin hyvä, koska kylttejä ei saisi koskea tai haistella.




Tehtiin myös joitakin paikallaolotreenejä, jotka ovat tokon jähmeään paikallamakuuseen verrattuna hauskan vaihtelevia:
Koira istuu perusasentoon. Koira käsketään maahan...

Nämä edellä mainitut kaikki kuviot sujuivat Pasolta tosi hienosti. Okei, mulla oli koko ajan palkka kädessä ja palkkasinkin sitä aika ruhtinaallisesti, mutta kuitenkin! Se keskittyi upeasti eikä vilkuillut yhtään toisia koirakoita, vaikka välillä oltiin tosi lähekkäin toisten kanssa. Pason keskittyminen ei herpaantunut tippaakaan, vaikka pieni westie tuli ihan iholle ärhentelemään. Mun hiano miäs! :) Nopeasti se kyllä väsähti. Tuli selvä aivoväsymys, ei ole lapsiparka tottunut moiseen ajatustyöhön ja pitkäkestoiseen keskittymiseen! :D Agility on kuitenkin melko erilaista, nopeampitempoista ja tehdään ajallisesti lyhyempiä pätkiä kunnes taas pallo lentää palkaksi...

Seuravaaksi harjoitteluohjelmistoon otetaan nämä kaksi temppua:

Tähän pitää varmaan keksiä joku muu käsky, kuin "sivu" jolla Paso tulee suoraan sivulle... Siis joku, jolla se älyää mennä mun selän takaa. En sitten tiedä, voisiko se olla "takaa", vai haittaako että se on jo agilityssä käytössä oleva käsky. Sanan vaan pitäisi olla sen verran looginen, että minäkin sen muistaisin... Toisaalta, kyllä Paso varmaan ihan selkeästi älyää milloin ollaan agikentällä ja milloin tehdään muuta? No, mietintämyssyyn tämä käskyasia.

Ja vähän samaa sarjaa tämä "vanhanaikainen" täyskäännös, jossa koira kiertää ohjaajan selän takaa. Eli ohjaaja kääntyy vasemmalle, koira oikealle. Tähän passaisi se sama käsky varmaan, kuin edelliseen. Eli joku sana, jolla kerrotaan, että nyt passais kiertää mun selän takaa.



Pienen aivojentuulettelutauon jälkeen tehtiin vielä kokonainen alokasluokan Rally-tokorata, jossa oli muistaakseni ehkä 16 kylttiä. Aika hauskaa touhua oikeastaan! Oikeassa kisassahan rataan saa tutustua ruhtinaalliset 15 minuuttia ja tutustumisessa on tuomari mukana, jolta voi vielä kysyä tarkennuksia liikkeisiin ja miten mennään ja tehdään. Mutta sitten itse suorituksessa pitäisi reitti muistaa ja kylttien oikea järjestys, sekä mitä missäkin pitää tehdä. Tai no, lukeehan se siellä kylteissä, mutta ei se aina kisajännityksessä ole niin selvää että muistaa edes omaa nimeään saati mitään haastavampaa... ;) nimim. tokokokeessa liikkeenohjaajan käskyllä "jätä koira" hihkaisin iloisesti "seuraa!" No ihme homma että nolla napsahti siitä liikkeestä... :D

Tätä lajia taatusti treenaillaan jatkossakin, keväälle olisi mahdollisesti koulutustakin tiedossa ja toukokuussahan lajista tulee ihan virallinenkin koelaji kennelliiton alaisuuteen! Eli ihan ajan hermolla ollaan tässä. :)

Kylttien kuvat lainattu Rally-tokoyhdistyksen sivuilta.